Miten saada mies rakastumaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja suunnitelma A
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kai se jarruttaa asiaa kun henkilöt asuvat eri puolilla Suomea ja näkevät harvoin. Että sen miehen kannattaisi lakata jarruttelemasta tunteitaan, pitäisi asumisasian järjestyä jotenkin. Eli käytännössä jomman kumman olisi muutettava toisen luo tai lähelle, sitten kun asia etenee siihen asti että molemmat ovat valmiita suhteen vakiintumiseen.

Aloittajan kannattaisi tehdä vähän alustavaa suunnitelmaa miten se järjestyisi, ja sitten seuraavalla tapaamisella varovasti esittää asia jossain välissä, niin ettei miehelle tule paineita niskaan sanoa heti juuta tai jaata, vaan sillai sopivasti niin että mies ymmärtää että suhteella olisi mahdollisuuksia edetä kunnon parisuhteeksi. Eiköhän se siitä sitten itsekseen mietiskelisi asiaa ja päätyisi johonkin ratkaisuun.

Onko aloittaja itse puhunut miehelle tunteistaan häntä kohtaan vai odottaako että miehen pitäisi avautua ensin?
 
Ei me miehet niin helppoja olla, kun on aivot myös. Itseäni ärsyttää sellaiset naiset
jotka yrittävät katsoa silmiin viehkeästi. Yök. yms.Jos se oikea sielu osuu
kohdalle se riittää ja kolahtaa heti.
Näinkin voi käydä: Olen ollut 20+ vuotta naimisissa ja eräänä päivänä se
joku tuli vastaan, olen edelleen naimisissa, harrastan seksiä vaimoni kanssa,
mutta tunteeni kuuluvat 100% toiselle, olen kotona aivan pihalla ja ajattelen
vain toista, tiedän mitä sitoutuminen tarkoittaa ja jos ero tulisi en ikinä
ottaisi uutta vaimoa, ennemmin ottaisin vaikka miehen. Kyllä sellaisia
taikureita naiset ovat että pian saavat olla tildoinensa :)
 
Tuo "Säännöt" -kirja on kyllä aika hauska, mutta pitää aikas pitkälle myös paikkansa... Siitä on kyllä kauan aikaa kun luin sen, mutta jotain muistan siitä vieläkin. Oikeastaan siinä neuvotaan enemmänkin tunnistamaan ne merkit, jotka kertovat että mies on tosissaan naisen suhteen. Ja sehän on aina hyvä tietää, ettei turhaan yritä mitään sellaisen ihmisen suhteen, joka ei kuitenkaan ole mitenkään kauhean kiinnostunut, ja ettei suhteesta kumminkaan mitään tulisi.

Kirjan johtolankana on se, että ei pidä alkaa jahdata miestä itse, vaan antaa miehen tehdä se. Jos mies ei selvästikään siihen ryhdy, silloin hän on turha tapaus ja on parempi odottaa uutta kohdetta.
 
"Oikeastaan siinä neuvotaan enemmänkin tunnistamaan ne merkit, jotka kertovat että mies on tosissaan naisen suhteen."

Mitä ne merkit ovat?

Aloitteen tekeminen mieheltä.. nainen ei missään tapauksessa saa tehdä aloitettaa... hmmm... nuo ajatukset ovat jotenkin aikansa eläneitä. Sopii ehkä joillekin mutta ei kaikille. Näitä "sääntöjä" on kokeiltu käytännössä, ja ne pilasivat yhden kiinnostavan suhteen ja melkein toisenkin. Ehkä voisi sanoa myös näinpäin: jos mies on sitä mieltä että vain hän voi tehdä aloitteen, se ei ole minunlaiseni mies.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Manna-leena:
Kirjan johtolankana on se, että ei pidä alkaa jahdata miestä itse, vaan antaa miehen tehdä se. Jos mies ei selvästikään siihen ryhdy, silloin hän on turha tapaus ja on parempi odottaa uutta kohdetta.

Riskinä on se, että kukaan ei koskaan kiinnostu ja ala saalistaa. Itselleni on käynyt niin, että olen saanut olla lähes rauhassa vuosikausia. Ketään miestä ei seurani tunnu kiinnostavan ainakaan niin paljon, että haluaisi sitoutua minuun. Seksinvonkaajia ja muita epämääräisiä tapauksia tuntuu aina välillä riittävän. Aikoinaan tein itse aloitteita ja niiden seurauksena seurustelin, enää en, siispä olen nyt yksin, kun en huoli pelkkää fuckbuddysuhdetta. Mitähän pitäisi tehdä, että seurusteluhaluinen mies kiinnostuisi edes joskus?
 
On paljon kirjoja joissa kerrotaan miten saada toinen rakastumaan itseensä. Mutta totuus on, ettei edes taikomalla saa toista oikeasti rakastumaan, ellei niitä tunteita ole jossakin sisällä. Rakkaus on jotakin pakottamatonta.
 
Tuo jahtaaminen on siinä mielessä osuva sana, että monet naiset pilaa alkaneen suhteen juuri liialla innokkuudella. Miehet on yleensä vähemmän sitoutumishaluisia heti suhteen alussa, kuin naiset. Nainen taas juuri liialla kiinnittymisellä ja "miehen kiinnittämisinnolla" saa aikaan miehessä pakokauhun tai ainakin jonkinlaisen vetäytymisreaktion. Rakkaus ei pääse edes kehittymään.

 
Nimimerkille sääntöjä ja säätöjä: Niin siis seurustelit silloin joskus, kun teit itse aloitteita, mutta miksi ne suhteet ei sitten kestäneet?
Jos se olikin niin, että miehet ei itse periaatteessa tehneet ensimmäistä aloitetta eivätkä siinä mielessä omaa valintaa...?

Eipä sillä, jos ei haluakaan sitä kestävää parisuhdetta, joka meinaisi siis lopullista avio- tai avoliittoa, niin mitäpä väliä sillä sitten onkaan.

Se on tietysti yksi näkökohta tuo, että sitten ei kukaan huomaa eikä huomioi. Tai sitten jos on liikaa sen näköinen, että on haku päällä, sekin karkottaa miehet muualle. Taitolajihan se on tämä elämä kaiken kaikkiaan. En minä pidä pahana sitä, että nainen voisi olla sen ensimmäisen aloitteen tekijä, monestihan miehet on kauhean saamattomia sen suhteen. Mutta tuo liiallinen innokkuus heti alussa voi olla aika lailla pelottavaa. Naisen täytyy osoittaa miehelle, että päässä on sitten muutakin, kuin tuo mies ja parisuhde ja hääkellot ja lapset ja omakotitalo jne. Päinvastoin juuri noista asioista ei pidä hiiskua sanaakaan.

 
Missä vaiheessa voidaan laskea suhteen olevan "alussa"? Onko se ensimmäisten parien viikkoje vai kuukausien aikana? Entä voiko sanoa suhteen joka on kestänyt yli 6 kk olla vielä "alussa"?
 

Olet varmasti oikeassa siinä, että aiemmat seurustelukumppanini eivät olisi valinneet minua, jos minä en olisi tehnyt aloitetta. Kukaan ei ole huolinut minua loppuelämäksi, siksi suhteet eivät kestäneet ikuisuutta. En tosin itsekään kovin monta heistä olisi huolinut, mutta yhden ainakin olisin. En saanut häntäkään, en ketään. En ole ollut haku päällä enää vuosiin, enkä siis tehnyt mitään aloitteita, mitä nyt baarissa joskus jollekin mennyt puhumaan tai muutamilla nettitreffeillä käynyt, mutta ei niitä kannata laskea aloitteiksi seurusteluun, koska sitä ne eivät ole olleet edes minun puoleltani. Kunhan olen aikaa kuluttanut ja viihdyttänyt itseäni. Oikeastaan olen jo luopunut ajatuksesta, että joskus jonkun kanssa seurustelisin vakavasti tai että joku voisi rakastua minuun tai minä johonkin. En vain yksinkertaisesti usko siihen enää omalla kohdallani. Muiden kohdalla kyllä. Valitettavasti olen menettänyt uskoni rakkauteen. Ehkä lopullisesti. Elämä ilman seurusteluakin on antoisaa ja elämisen arvoista. Parisuhde tuskin on minua varten.
 
Jos mietimme hieman miten luonnossa suurin osa parinmuodostuksesta tapahtuu.
Uros on se joka valitsee naaraan, jota haluaa koittaa saada parikseen ja kilpailee muiden urosten kanssa naaraan huomiosta. Naaras taas valitsee kiinnostuneiden urosten joukosta sen, joka miellyttää häntä parhaiten. Eli molemmat tekevät valintansa ja pyrkivät pariutumaan valitsemansa kumppanin kanssa. Ja ikävä kyllä joskus uros valitsee väärän naaraan, joka ei olekaan kiinnostunut hänestä tai naaras huomaa ettei tarjolla olevissa uroksissa ole yhtään potentiaalista. Ja joskus uros tai naaras tekevät vääriä valintoja ja ihastuksissaan päätyvät väärän kumppanin seuraan ja suhde päättyy eroon. :)
 

Yhteistyössä