Miten saada lapsi pitämään puoliaan?

Tyttö aloitti koulun ja ystävystyi lähellä asuvan tytön kanssa. Ovat paljon yhdessä koulussa ja koulun jälkeen. Kaveri on monesti meillä käynyt ja olen olettanut että on ihan mukava tyttö.

Nyt alkanut paljastua että sorsii tyttöäni vähän väliä. Valittaa jopa tyttöni silmien väristä:O
Tyttö kertoo näitä juttuja liki joka päivä suruissaan ja sanoo vielä perään "ei mua oikeastaan haittaa."
Olen jutellut tyttöni kanssa ettei sen tarvitse kuunnella tollasia juttuja eikä sen tarvii tehä kaverin käskystä asioita mitä ei halua.

Oon jotenki ihan neuvoton: /

 

Kellään ei oo ollu vastaavaa tilannetta?

 

Ei kai tuossa auta muu, kuin muistuttaa lapselle, että aina voi poistua tilanteesta, jos toinen käy ikäväksi. Eikä painostukseen tarvitse suostua.

Itse varmaankin juttelisin "sorsijan" kanssa ja kysyisin, miltä hänestä tuntuisi, jos olisi kohteena. Rauhalliseen, keskustelevaan sävyyn, tietenkin.

 

Tyttö hidas saamaan kavereita. Pelkää jos sanoo takaisin että tämä "kaveri" ei haluakaan olla hänen kanssa enää.
Olen kysellyt eikö luokalla ole muita tyttöjä kenen kanssa leikkiä, sanoi et kaikki leikkii jo jonku toisen kanssa.

 

Meillä tavallaan vastaava tilanne. 5-v poika on aina ollut tosi ujo ja hiljanen, eikä oo osannu oikein löytää omia kavereita vaan on menny isoveljen perässä.
Nyt kun isoveli aloitti koulun niin pienemmän on pärjättävä yksin päiväkodissa. Kaksi kaveria hänellä on, mutta toinen heistä (poikani mielestä hänen paras ystävä) on todella raju. Saattaa yht'äkkiä lyödä, heittää tavaralla, purra, töniä jne. Eikä poika osaa edes puolustatutua, illalla sitten surullisena kertoo mitä on päivällä tapahtunut. Koskaan ei edes kerro näistä hoitajille, ja hoitajat vaan sanovat, että jos on tapahtunut edellisenä päivänä niin he ei voi enää asiaan puuttua.
No tämä kaveri ei käy meillä leikkimässä (kerran on ollut ja se riitti!) joten poikani leikkikööt hänen kanssaan vaan päiväkodissa.
Paljon ollaan kyllä puhuttu mitä niissä tilanteissa voi tehdä jos toinen alistaa tms. Onneksi tämä kaveri on hoidossa vain puolipäiväisenä ja onneksi hoidossa on myös se toinen kiva kaveri.

 

Tyttö aloitti koulun ja ystävystyi lähellä asuvan tytön kanssa. Ovat paljon yhdessä koulussa ja koulun jälkeen. Kaveri on monesti meillä käynyt ja olen olettanut että on ihan mukava tyttö.

Nyt alkanut paljastua että sorsii tyttöäni vähän väliä. Valittaa jopa tyttöni silmien väristä:O
Tyttö kertoo näitä juttuja liki joka päivä suruissaan ja sanoo vielä perään "ei mua oikeastaan haittaa."
Olen jutellut tyttöni kanssa ettei sen tarvitse kuunnella tollasia juttuja eikä sen tarvii tehä kaverin käskystä asioita mitä ei halua.

Oon jotenki ihan neuvoton: /

Yleensä nämä "sorsijat" harrastavat myös kiristämistä "kavereitaan" kohtaan. Kannattaa seurata tilannetta ja ottaa tarvittaessa asia suoralta kädeltä puheeksi.

Mulla myös kahden tyttöni kavereiksi on sattunut tällaisia. Kummatkin tyttöni olivat altavastaajia näissä tilanteissa (kiitos minun kasvatuksen, kun olen opettanut heille toisen ihmisen huomioimista ja käytöstapoja... olisiko sittenkin pitänyt opettaa sitä nimittelyä ja puolensa pitämistä oikein urakalla... välillä vain käy mielessä tämmöiset ajatukset). Lasteni kanssa asiasta puhuin ja käskin vain sanoa "kaverille" takaisin samalla mitalla ja kysyä aina suoraan, että miksi noin sanot/haukut. Ja sanoin myös että uhkaavat kertoa heidän äidille, jos eivät ole kunnolla. Kerran kysyin toisen tytön kaverilta kun oli arvostellut tyttöni vaatteita, että milläs tavalla hänen vaatteensa eroaa muiden vaatteista. Pidin toisin sanoen puhuttelun tytölle (kyseessä 10 v. tyttö) ja sen jälkeen ei ole kuulemma vaatteita arvostellut.


Tytöille on tullut iän mukana se puolensa pitämisen taito... onneksi. Ja olen toitottanut, että mitä se oikea kaveruus on.

 

Minäki tytölle sanonut ettei tuollainen ole oikea kaveri. Mies ehdotti että tytön täytyy antaa samalla mitalla takaisin. Mä en vaan hyväksy tytöltäni sellaista käytöstä eikä saa lähteä samalle linjalle.

 

Minäki tytölle sanonut ettei tuollainen ole oikea kaveri. Mies ehdotti että tytön täytyy antaa samalla mitalla takaisin. Mä en vaan hyväksy tytöltäni sellaista käytöstä eikä saa lähteä samalle linjalle.

Mä oon joutunut sanomaan pojalleni, että anna takasin. Että jos joku lyö tai puree, ni anna takasin ja vielä kovempaa. Mutta tunnen lapseni, ja vaikka olen oikein luvan tähän antanut, niin hän ei niin tee, koska tietää sen olevan väärin. Eikä myöskään uskalla antaa takaisin. Olen myös painottanut, että riitoja tms. ei ratkaista nyrkeillä, eikä toista saa koskaan satuttaa, mutta ei silti tarvi pelkästään "turpaankaan ottaa."

Se on vaan välillä niin vaikeeta opettaa omalle mikä on oikein ja miten toisia kohtaan käyttäydytään kun ne toiset tekee mitä tykkää, eikä välitä muista. Surullista.