Miten saada lapsi innostumaan kävelystä?

[Huolestunut äiti]

Ikää 1v7kk... EI KÄVELE!!
Muutamia askeleita ottanut ja hyvin kävelee, kun pitää yhdestä sormesta vain kiinni. Mutta ei innostu edes harjoittelemaan ihan itse.
Rauhallinen ja varovainen luonne. Erikoislapsi jos niin sanotaan.
Kaikki huomauttelevat jo tytön kävelystä ja puhumisesta, kun mitään ei tapahdu.
Fysioterapiassa ollaan käytetty, mutta mitään ongelmaa ei kävelyssä olisi.
Ei siis tule ainutta sanaakaan!!!!
Saapa nähdä mitä seuraavassa neuvolassa sanovat...
Pitäisköhän itse jo mennä lääkärin juttusille? vai odottaa neuvolaa, että sieltä lähettävät jos on tarvetta?
Tyttö on kauhean kiltti, ja jotenkin vaisu.
Syö,leikkii ja nukkuu kuitenkin normaalisti?

Oon kirjoittanut tänne jo samasta asiasta kertaalleen mutta kirjoitampa toisenkin kerran jos täältä vielä löytyisi samalaisia tapauksia kannustukseksi...

=) =)
t.huolestunut rauhallisen erikois tytön äiti

 

[E-pojan äiti]

Meillä esikoinen on ns. erityislapsi, vaikkei sitä enää hänestä edes huomaa. Alussa oli puhe- ja motorisia ongelmia. Kävelemään oppi kuitenkin ihan normaaliin aikaan.

Sinuna en vielä huolestuisi, vaikka tyttö ei kävelekään. Tehän olette kuitenkin fysioterapiassa ja säännöllisessä seurannassa, eikö vain? kerroit, että tyttö on varovainen ja rauhallinen. Ehkä siitä johtuu, että hänellä ei ole edes vielä "intoa" lähteä kävelemään. Tunnen monta lasta, jotka kävelevät varhain tukea pitkin, mutta eivät "uskalla" kuitenkaan lähteä kävelemään "ihan itse".

Mutta jos asia kovasti huolettaa niin puhu siitä fysioterapiassa. Tsemppiä, kyllä tyttö vielä kävelee, hän vain kerää ensin rohkeutta. Ja ps. meidän kuopus on 1v3kk eikä yhtä ainutta selvää sanaa ole vielä tullut ja tyttö on vasta nyt lähtenyt kävelemään...

 

[iitukka]

Heippa!
Oletteko käyneet puheterapiassa? Meillä saman ikäinen tyttö, joka ei sano vielä yhtään ymmärrettävää sanaa. Muutoin normaalisti kehittynyt. Lähti aika aikaisin kävelemään.

Puheterapiassa annettiin ohjeeksi AINA reagoida asioihin, jotka lasta kiinnostavat/ joita katselee/ osoittelee. Asiat tulee nimetä ja niistä jutella. Ohjeiden mukaan sanan toistaminen yhdellä "juttutuokiolla" on erittäin hyödyllistä ; tutkimusten mukaan 1-3 krt toistetun sanan lapsi muistaa, yli 3 kertaa toistettua alkaa käyttää itsekin.
Vältetään liiallista ohjailua, tunnepitoisuus jutustelussa tärkeää, kiitetään ja kannustetaan, annetaan tilaa lapsen reagoinnille, käytetään tarkkoja ilmauksia (esim. onpa kiva nukke- ei onpa kiva lelu).
Puheen havaitsemista helpottaa korkea sävelkorkeus, sävelkorkeuden vaihtelut ja hitaampi puherytmi. Puheessa käytetään paljon substantiiveja, nimisanoja, ei niinkään teonsanoja.

Kyllä se siitä! Yleensä puheterapeutin lähetteen saa, jos lapsi ei kaksivuotiaana puhu, me olemme hiukan etuajassa. Kotona nyt harjoitellaan ja etenemistä seurataan terapeutilla muutaman kuukauden välein.

 

[taustalla]

Kalle Päätalokin lähti kävelemään vasta 2,5 vuotiaana!

 

[taustalla]

Meidän esikoiselle sanottiin 1-vuotisneuvolassa, että tämähän lähtee kävelemään ihan päivänä minä hyvänsä. Silloin siis kulki tukea vasten ja just yhdestä sormesta taluttamalla, muttei uskaltanut päästää irti. Varsinaiset ekat askeleet tulivat kuitenkin vasta just ennen kuin tuli 1 v 3 kk täyteen eli melkein 3 kk kesti tuo sormesta talutusvaihe. Arka tyttö, ei halunnut päästää irti kun ei halunnut loukata itseään. Tykkäsin itse, että tämä oli vaan hyvä, säästyttiin varmasti monelta kuhmulta ja mustelmalta kun sitten kun tyttö lähti kävelemään, niin teki sen kuin olisi aina kävellyt. Lähti 2 viikkoa noiden ekojen askelten jälkeen jo juoksemaankin.

Ja eikös vasta 2-vuotisneuvolassa puututa siihen, jos ei silloin tule sanoja? Eli monta kuukautta on vielä lapsellasi aikaa sanoa ekat sanansa...