Miten saada 1v lopettamaan kiljaisut ja kirkaisut???

["vieras"]

Siis meillä on 1v 2kk poika joka on aloittanut sellaisen "hupikirkumisen". Hän kiljahtelee ja kirkuu hetkellisesti korkealta ja kovaa ihan huvin vuoksi, vaikkapa ihan sylissä istuessa tai autossa. Tämä on muodostunut todelliseksi ongelmaksi, sillä ääni on todella kova ja korkea ja se aiheuttaa muulle perheelle puhdasta fyysistä kipua. Esim. 5 minuuttia taas kirkaisi taas yllättäen sylissäni ja edelleen korviani vihloo. Tällä menolla mieltä muilta lähtee kuulo!!!

Auttakaa, mikä avuksi, kun kiellot, jne. ei auta????

 

[Mwi]

Et mitenkään. Kuuluu ikään kun kokeilee mitä kaikkia mahdollisia ääniä lähtee. Kokeileppa että niitä on 2 sisarrusta jotka kirkuvat ja juoksevat pitkin asuntoa (samalla myös huutaen ja nauraen). Niin ja musta tuo on vaan hauskaa katsottavaa, vaikka korvia välillä särkeekin.

 

["vieras"]

Et mitenkään, ihan luonnollinen kehitysvaihe.

 

["aloittaja"]

Voih. Meillä siis on kaksi isompaa sisarrusta (3v ja 5v) juoksentelemassa ja huutamassa tämän kiljukaulan lisäksi, eli meteliä kyllä löytyy. Tämä nuorimman keksimä kirkuminen on vain se suurin ongelma, sillä se tosiaan tekee jopa noille isommille lapsille todella kipeää.

Kuinkakohan kauan tämä vaihe kestää? Itselläni ei ole kokemusta, sillä vanhemmista lapsista en muista tällaista korvia raastaa kiljahtelimisvaihetta lainkaan.

 

[Mwi]

Eiköhän se muutamasa viikossa mene ohitse. Keksii sitten jonkun muun kivan jutun tilalle

 

["aloittaja"]

Eiköhän se muutamasa viikossa mene ohitse. Keksii sitten jonkun muun kivan jutun tilalle

Tätä on kestänyt jo pari kuukautta, eikä ainakaan vielä loppua ole näkynyt, tai siis kuulunut...

Mietin vain, että olisiko parempi aina välittömästi kieltää kiljaisut vai yksinkertaisesti olla huomioimatta niitä, jolloin lapsi ei saisi toivomaansa (?) reaktiota aikaan?

 

[terkkan]

Ilmastointiteippi.

 

["vieras"]

Sama täällä ja saman ikäinen lapsi kyseessä.

 

[semmoista]

[QUOTE="aloittaja";28861913]Tätä on kestänyt jo pari kuukautta, eikä ainakaan vielä loppua ole näkynyt, tai siis kuulunut...

Mietin vain, että olisiko parempi aina välittömästi kieltää kiljaisut vai yksinkertaisesti olla huomioimatta niitä, jolloin lapsi ei saisi toivomaansa (?) reaktiota aikaan?[/QUOTE]

Minä olen kieltänyt joka kerta ankarasti ja kyllä ne tuntuvat EHKÄ vähän siitä vähenevän. Meidän 3,5-vuotias testailee kyllä edelleen välillä ääntään ja edelleen torutaan häntä siitä. Pojalla on niin korkea ääni, että minulta on mennyt monesti hetkellisesti kuulo sen puolen korvasta, minä juurella hän on kirkaissut. Saa nähdä ehdinkö saada vielä pysyvän kuulovamman ennen kuin tuo lapsi viisastuu

 

[rur]

Vähän vanhempana vasta voit varsinaisesti tehdä asialle jotain, ellei vaihe ole ehtinyt silloin mennä jo ohi. Itse voisin kokeilla ainakin huomioimattomuutta, eli olisin, kuin en olisi mitään kuullutkaan, ettei lapsi ainakaan saa positiivista vahvistusta toiminnalleen. Kivaahan se on, jos joka kerta joku kääntyy katsomaan ja hyssyttelemään.

 

["aloittaja"]

Ilmastointiteippi.

Rehellisesti sanottuna on käynyt ajoittain mielessä...

Noin vuosi sitten luin Iltalehden netistä naisesta, jonka kuulo oli pysyvästi huonontunut taaperon kiljumisen takia. Silloin ihmettelin asiaa, nyt en enää ihmettele.

 

[meillä sama]

Meillä on kans poika hoksannut kiljumisen jo parikuukautta sitten kokeilee välillä omaa ääntään todella korkealla kiljunnalla en kyllä itse siitä ole häiriintyny mutta esim eilen kaupassa alkoi kiljumaan huvikseen ja kielsin niin alkoi vain kikattamaan siinä eräs herrasmies tuumas minulle että päivän pelastus nähdä niin eloisa lapsi

 

["aloittaja"]

Meillä on kans poika hoksannut kiljumisen jo parikuukautta sitten kokeilee välillä omaa ääntään todella korkealla kiljunnalla en kyllä itse siitä ole häiriintyny mutta esim eilen kaupassa alkoi kiljumaan huvikseen ja kielsin niin alkoi vain kikattamaan siinä eräs herrasmies tuumas minulle että päivän pelastus nähdä niin eloisa lapsi

Meillä ei kyse ole häiriintymisestä, vaan ihan puhtaasta fyysisestä kivusta, jota tämä kuopuksen kiljahtelut meille muulle perheenjäsenille aiheuttaa...

 

["Hmm"]

Korvatulpat elä huomioi jos se siitä unohtuis ja keksis jotain muuta. Mulla on jo kuulo valmiiksi huonontunut joten meidän 1v5kk kiljunta ei enää juuri häiritse kuin hetkittäin.

Lasten kans pitää muistaa että ne on vaan hetken pieniä.

 

[semmoista]

[QUOTE="Hmm";28862092]Korvatulpat elä huomioi jos se siitä unohtuis ja keksis jotain muuta. Mulla on jo kuulo valmiiksi huonontunut joten meidän 1v5kk kiljunta ei enää juuri häiritse kuin hetkittäin.

Lasten kans pitää muistaa että ne on vaan hetken pieniä. [/QUOTE]

Huomiotta sitä ei voi jättää, jos kuulo lähtee korvasta, ei siinä voi kerta kaikkiaan olla Kaikilla lapsilla ei varmaan ole yhtä korkea ääni, mutta tuolla meidän tapauksella on ihan mahdoton. Yksi tuttu musiikkialan ihminen sattui kerran kuulemaan sitä kiljumista ja hän sanoi että lapsessa olisi ainesta laulajaksi, kun ääni on niin korkea ja puhdas. Joku kerta vielä ikkunalasit särkyvät

 

["pepe"]

meidän vanhemmalla pojalla oli kans kiljuntavaihe joskus 1,5-vuotiaana. Se oli kamalaa, muistan kun ei voitu etelänmatkallakaan mennä ravintolaan syömään kun yksi kiljui kuin riivattu. Mutta menihän se ohi sitten tietenkin, kesti varmaan pari kuukautta.

 

["tuplamamma"]

meillä kaksospojat 1v9kk ja he kans kiljuu lähes koko ajan. Mutta kiljuminen ei ole mitään ilonkiljaisua vaan jos toinen tulee lähelle, yrittää ottaa lelun tai ihan mitä vaan niin kamala kiljumiskonsertti alkaa ja kun toinen kiljuu niin toinenkin kiljuu. Kiljuvat myös isoveljen lähestyessä ja puistossa muiden lasten lähestyessä. Kiljuvat täyttä kurkkua kun viedään esim. potalle tai tehdään jotain muuta mitä he eivät juuri sillä hetkellä haluaisi. Todella ärsyttävää ja etenkin mieheni kärsii tästä, ei siedä kovia ja korkeita ääniä -kuulo herkkä. Tätä on jo kestänyt monta kuukautta. että vinkkejä kiljumisen lopettamisesta otetaan mielellään vastaan myös täällä.