Miten rohkaista herkkää lasta ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Motha
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Motha

Aktiivinen jäsen
15.12.2004
3 181
0
36
Mun 10 v tyttö on hirveän herkkä lapsi. Mä saan kuulla melkein joka päivä miten joku oli koulussa sanonut yhtä sun toista mikä pahoittaa hänen mielen. Joku paksunahkaisempi ei välttämättä ottaisi itseensä ollenkaan niistä jutuista mutta tää mun herkkis pohtii iltakaudet toisten sanomisia. Miten mä osaisin rohkaista tätä tyttöäni ? Mua ihan säälittää kuunnella näitä juttuja :'(
 
vaikea juttu...

Stasi oli myös aivan mahdottoman herkkis, mutta on nyt oppinut sietämään hieman ja antamaan takaisinkin tarvittaessa. Pieni koulu, tutut luokkatoverit ja sama, turvallinen opettaja ovat auttaneet.

Muista ääneen antaa lapsesta paljon positiivista palautetta. Sitä kaikki kaipaavat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Baroness of Bastardia:
vaikea juttu...

Stasi oli myös aivan mahdottoman herkkis, mutta on nyt oppinut sietämään hieman ja antamaan takaisinkin tarvittaessa. Pieni koulu, tutut luokkatoverit ja sama, turvallinen opettaja ovat auttaneet.

Muista ääneen antaa lapsesta paljon positiivista palautetta. Sitä kaikki kaipaavat.

Mä kehun häntä päivittäin =)
Mun tyttö ei taida antaa kellekään takas... ei uskalla. Meilläkin on tutut kuviot ja ihmiset vuosien takaa mutta silti ei esim uskalla soittaa luokkakavereille esim läksyistä, mielummin jättää tekemättä. Hankala tilanne :/
 
Olen opettanut, että itseään saa puolustaa, ei tarvitse niellä kaikkea. Se ei kuitenkaan poista herkkyyttä.

On oikeastaan surullista, että herkkyys nähdään aina niin negatiivisena ominaisuutena. Herkkyydestä voi kuitenkin elämässä olla paljon iloa: herkkä ihminen tuntee asioita, joita muut eivät edes huomaa ja hän on herkkä suremaan, mutta myös iloitsemaan. Herkkyydelle on nykymaailmassa tilausta.
 
Toiset vain ovat herkkiä, ujoja ja hiljaisia. Ja saavatkin olla. :) Jossain vaiheessa muitten sanomisten vatvomiseen tulee lisää syvyyttä ja löytyvät asiat sanojen takaa. "Se sano, ett mä oon läski, mutt mä tiedän, ett sitä vaan oikeesti harmitti ku se ei saanu uutta kännykkää. En mä mikään läski oo..."

Kyllä elämässä pärjää, vaikkei suuna, päänä aina olisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Olen opettanut, että itseään saa puolustaa, ei tarvitse niellä kaikkea. Se ei kuitenkaan poista herkkyyttä.

On oikeastaan surullista, että herkkyys nähdään aina niin negatiivisena ominaisuutena. Herkkyydestä voi kuitenkin elämässä olla paljon iloa: herkkä ihminen tuntee asioita, joita muut eivät edes huomaa ja hän on herkkä suremaan, mutta myös iloitsemaan. Herkkyydelle on nykymaailmassa tilausta.

Sä oot ihan oikeassa mutta tämä herkkis vaan kärsii itse tilanteesta
 
Rohkaisu ja kehuminen ainoa keino. :)

Mikään ei muuten ole kamalampaa ujolle ja hiljaiselle lapselle kuin että oma vanhempi selittää lapsen kuullen toisille anteeksipyytävään sävyyn, että "tää meidän Tiina nyt on vähän ujo..." Monet tätä tekee yhä!! Raivostuttavaa itsetunnon nakertamista - en tietenkään tarkoita, että ap tähän syyllistyy. :)
 
Oma tyttöni on vasta 4-vuotias, mutta näköjään herkkä myös. Olen koettanut kertoa hänelle syitä, miksi toiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Syinä nyt esimerkiksi se, että sillä sanojalla on itsellään huono olo ja siksi hän käyttäytyy niin. Tai että hän ei välttämättä tarkoita aina pahaa, vaan saattaa olla ajattelematon jne.
Yritän rakentaa lapsilleni hyvän itsetunnon kannustamalla heitä itse. Ja olemalla läsnä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja herkkis minäkin ollut:
Rohkaisu ja kehuminen ainoa keino. :)

Mikään ei muuten ole kamalampaa ujolle ja hiljaiselle lapselle kuin että oma vanhempi selittää lapsen kuullen toisille anteeksipyytävään sävyyn, että "tää meidän Tiina nyt on vähän ujo..." Monet tätä tekee yhä!! Raivostuttavaa itsetunnon nakertamista - en tietenkään tarkoita, että ap tähän syyllistyy. :)

En tee tuollaista , mun tyttö on jo niin iso että nolostuisi kauheasti
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja herkkis minäkin ollut:
Rohkaisu ja kehuminen ainoa keino. :)

Mikään ei muuten ole kamalampaa ujolle ja hiljaiselle lapselle kuin että oma vanhempi selittää lapsen kuullen toisille anteeksipyytävään sävyyn, että "tää meidän Tiina nyt on vähän ujo..." Monet tätä tekee yhä!! Raivostuttavaa itsetunnon nakertamista - en tietenkään tarkoita, että ap tähän syyllistyy. :)

En tee tuollaista , mun tyttö on jo niin iso että nolostuisi kauheasti

Mä olin 12, kun porukat vielä tuota teki...

Mutta yksi erittäin positiivinen juttu: lapsi uskaltaa puhua sulle avoimesti! Mä aina sulkeuduin kuin simpukankuori. Kaverisuhteita kannattaa oikeasti vaalia, niiden arvoa ei voi rahassa mitata etenkin kun herkillä voi olla ihan muutama bestis tai ehkä vain yksi, eikä kokonaista "kaverilaumaa".
 

Yhteistyössä