Toggle sidebar

Miten reagoitte uhmaavaan, suutaan soittavaan 6-vuotiaaseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "hukassa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

"hukassa"

Vieras
Pidän itseäni kärsivällisenä ihmisenä, mutta tuon esikoisen uhma on sitä luokkaa että eskaristakin tuli terveisiä "käydä juttelemassa vaikka neuvolassa" asiasta. :O On jotenkin aika pahantuulinen tai ainakin suuttuu nopeasti, en aina edes pysy perässä mistä muksu vetää herneet nenäänsä. "En osaa lukea ajatuksiasi", on lause jonka joudun sanomaan päivittäin kun kiivastunut lapsi polkee jalkaansa ja syyttää minua jostain. :( Jatkuvasti vastaa "eipäs!" tai "kylläpäs!", vaikka aiheessa ei olisi mitään riideltävää/uhmattavaa. Kivatkin puuhat meinaavat kaatua siihen että pitää alkaa nokka pystyssä määräilemään, aikuista ei kuunnella vaan laitetaan kädet korville ja karataan paikalta. Tuntuu että minulla ei ole enää mitään kontrollia tuohon lapseen...

Rangaistuksista, jäähyistä tai palkinnoista ei ole juuri apua. Saadakseen palkinnon, lapsi kyllä motivoituu, mutta yrittää huijata tai neuvotella (miksi? ei ole koskaan saanut näissä tilanteissa tahtoaan sillä läpi!) asian itselleen suotuisammaksi. Eskarissakin huijaa esim. peleissä jatkuvasti eikä sopeudu ryhmän sääntöihin millään. Helposti alkaa sanelemaan sääntöjä tilanteessa, jossa pitäisi ymmärtää jo pitää suu kiinni...

Miten tämmöiseen nenäkkääseen 6-vuotiaaseen pitäisi reagoida?
 
[QUOTE="vieras";28104290]Tarvii isän mallia. Tukkapöllyä tai remmiä niin johan oppii.[/QUOTE]

Kyllä hänellä isä on ja isä uskaltaa myös asettaa rajoja. Eilenkin kantoi suunsoittajan väkisin huoneeseensa kun tämä pinkaisi sieltä häiritsemään isää, jolla oli tärkeä puhelu kesken + piti ovea kiinni ettei muksu pääse ulos. Kyllä lapselle oli selitetty että voi tehdä isänsä kanssa sitten jotain kivaa, kun isä pääsee puhelimesta- ennen on tämän tajunnut ihan ok ja keksinyt puuhaa itselleen, mutta nyt vaan mankuu ja valittaa, uhkailee että hänhän ei leiki jne. ja sitten alkaa kiusaamaan muita perheenjäseniä.

Olen yrittänyt ottaa esikoista mukaan kotipuuhiin, viimeksi eilen kysyin tulisiko laittamaan ruokaa kanssani ja juttelin, mitä tehtäviä olisi tarjolla. Eipä hän halunnut osallistua. Ongelma tuokin, että marisee jos pitää keksiä itse omat tekemisensä, mutta sitten ei myöskään kelpuuta tilalle jotain aikuisten keksimää. Ennen oli hyvä ratkomaan näitä tilanteita ja ehdottamaan kompromisseja, nykyään vain hänen oma mielipiteensä kelpaa- ja sitten kun se ei käy aikuiselle, nousee kamala meteli ja raivo.
 
Kärsivällisellä ja johdonmukaisella asenteella.
Kun aikuinen puhuu lapselle, lapsi ei karkaa silloin paikalta eikä varsinkaan laita käsiä korvilleen, vaan kuuntelee. Ota lapsi lähellesi, kädet käteesi ja pidä tiivis katsekontakti kun päättäväisen rauhallisesti sanot sanottavasi.
Tuo on eskari-ikäisen uhmaa, koeta jaksaa. Omatkin hermoni olivat venytettyinä äärimmilleen tempperamenttisen ja vahvatahtoisen esikoisemme kanssa tuohon aikaan.
 
Arestia ja juttelemista ja yhteistä tekemistä. Inttämisestä varoitus ja jatkamisesta arestiin. Hermostumistilanteissa alas istutus ja jos tarvitsee aikaa rauhoittua niin sen jälkeen juttelua.

Tukkapöllyt tai remmit ei auta, oikein tulinen luonne kun on niin olet sitten teini-iässä sen kanssa pulassa jos sille tielle lähdet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Istafra:
Kärsivällisellä ja johdonmukaisella asenteella.
Kun aikuinen puhuu lapselle, lapsi ei karkaa silloin paikalta eikä varsinkaan laita käsiä korvilleen, vaan kuuntelee. Ota lapsi lähellesi, kädet käteesi ja pidä tiivis katsekontakti kun päättäväisen rauhallisesti sanot sanottavasi.
Tuo on eskari-ikäisen uhmaa, koeta jaksaa. Omatkin hermoni olivat venytettyinä äärimmilleen tempperamenttisen ja vahvatahtoisen esikoisemme kanssa tuohon aikaan.
Click to expand...

Tätä olen tehnytkin, mutta se on haastavaa koska lapsi rimpuilee, valittaa jatkuvasti kun en laske irti käsistä (selitän miksi näin on, ei auta ja jos teen sen virheen että lasken irti, kohta kädet ovat korvilla tai räpläämässä jotain) eikä ota kunnolla katsekontaktia. Virnuilee myös ja päästää tuskastuneita, itkun ja naurunsekaisia ääniä. Yhdenkin lauseen sanominen näin käyttäytyvälle, jatkuvasti rimpuilevalle lapselle voi kestää vartinkin. Tuo katsekontakti on hänelle tosi vaikea juttu arkielämässä muutenkin, toki olen vaatinut että sitä pidetään yllä mutta vaikka esim. käsilläni elehdin niin että saan hänet katsomaan minua päin, asia ei oikein edisty...
 
Kärsivällisyyttä, johdonmukaisuutta... rajoja. Täytyy valita taistelunsa, kaikkeen pieneen narinaan en kiinnitä mitään huomiota. Jos käyttäytyy huonosti, otan juurikin tuon katsekontaktin, sanon mitä ei saa tehdä ja annan varoituksen, jos ei tottele niin sit jäähy. Enkä lähe mihinkään juupas eipäs taisteluihin ollenkaan.

Uhmaa tuo on ja hakee rajojaan.
 
[QUOTE="hukassa";28104307]Kyllä hänellä isä on ja isä uskaltaa myös asettaa rajoja. Eilenkin kantoi suunsoittajan väkisin huoneeseensa kun tämä pinkaisi sieltä häiritsemään isää, jolla oli tärkeä puhelu kesken + piti ovea kiinni ettei muksu pääse ulos. Kyllä lapselle oli selitetty että voi tehdä isänsä kanssa sitten jotain kivaa, kun isä pääsee puhelimesta- ennen on tämän tajunnut ihan ok ja keksinyt puuhaa itselleen, mutta nyt vaan mankuu ja valittaa, uhkailee että hänhän ei leiki jne. ja sitten alkaa kiusaamaan muita perheenjäseniä.

Olen yrittänyt ottaa esikoista mukaan kotipuuhiin, viimeksi eilen kysyin tulisiko laittamaan ruokaa kanssani ja juttelin, mitä tehtäviä olisi tarjolla. Eipä hän halunnut osallistua. Ongelma tuokin, että marisee jos pitää keksiä itse omat tekemisensä, mutta sitten ei myöskään kelpuuta tilalle jotain aikuisten keksimää. Ennen oli hyvä ratkomaan näitä tilanteita ja ehdottamaan kompromisseja, nykyään vain hänen oma mielipiteensä kelpaa- ja sitten kun se ei käy aikuiselle, nousee kamala meteli ja raivo.[/QUOTE]

Älä kysy haluaako tulla tekemään ruokaa tmv, vaan anna selkeä käsky/ohje: pilko perunat. Kun perunat on pilkottu anna seuraava selkeä(lyhyt) ohje: kata pöytä jne jne. Kokeile selkeätä ja lyhyttä käskytystä muissakin asioissa, se selkeyttää lapsen olemista ja elämää kun ei jää vaihtoehtoa jäädä kiukuttelemaan erilaisten asioiden ja vaihtoehtojen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä;28104420:
Älä kysy haluaako tulla tekemään ruokaa tmv, vaan anna selkeä käsky/ohje: pilko perunat. Kun perunat on pilkottu anna seuraava selkeä(lyhyt) ohje: kata pöytä jne jne. Kokeile selkeätä ja lyhyttä käskytystä muissakin asioissa, se selkeyttää lapsen olemista ja elämää kun ei jää vaihtoehtoa jäädä kiukuttelemaan erilaisten asioiden ja vaihtoehtojen kanssa.
Click to expand...

Jos alan käskyttämään, riitelyksi menee eikä lapsi suostu tekemään mitään. Ruoanlaitossa en tarvinnut apua, se oli vain esimerkki siitä olen yrittänyt keksiä meille yhteistä puuhaa. Käsken kyllä esim. siivoamaan huoneensa, korjaamaan jälkensä jne. enkä kuuntele niissä vastaanväittämisiä, mutta en koe järkeväksi alkaa haastamaan riitaa vapaaehtoisten juttujen kanssa.
 
[QUOTE="hukassa";28104431]Jos alan käskyttämään, riitelyksi menee eikä lapsi suostu tekemään mitään. Ruoanlaitossa en tarvinnut apua, se oli vain esimerkki siitä olen yrittänyt keksiä meille yhteistä puuhaa. Käsken kyllä esim. siivoamaan huoneensa, korjaamaan jälkensä jne. enkä kuuntele niissä vastaanväittämisiä, mutta en koe järkeväksi alkaa haastamaan riitaa vapaaehtoisten juttujen kanssa.[/QUOTE]


Pointti olikin se, että lapsi saa tuntea tehneensä jotakin vain sinun kanssasi, laatuaikaa juu nou. :) Käskyttäminen(kamala sana muuten, mutta en nyt keksi muutakaan) on ihan ok joskus, ihan arkisissa asioissa. Ei se ole riidan haastamista lainkaan, vaan yksi tapa saada lapsi toimimaan kivoissakin jutuissa tappelematta.
 
Kuuluu ikään. Tuo on haastava ikä. Mutta ei mitään verrattuna siihen, mitä voi olla tulossa myöhemmin. Ole selkeä, määrätietoinen ja johdonmukainen. Aseta raja ja pidä se. Kehu, kannusta ja anna aikaa. Kehu pientäkin hyvää, anna huomiosi hyvään, älä huonoon käytökseen.
 
Meillä on käytäntönä että kun tulee 5 varoitusta, käyttäytynyt siis huonosti 5 kertaa, lähtee lelu. Ja se oikeasti lähtee, kaksi kertaa käynyt niin, pelastusarmeijaan kiikutettu joku bionicleukkeli tms. Mielusimmasta päästä leluja. Otti aika koville poikaa, mutta se oli jotain mikä kolahti. Nyt seinässä olevassa lapsussa ollut pari rastia jo pitkän aikaa, ei ole tarvinnut sitä käyttää.
 
Osta sillekoita ja ala kulettamaan harrastuksissa, uintia maanantaille, tiistaille judoa, keskiviikolle käsin maalausta, perjantaille vesivärimaalausta, lauantaille painia, sunnuntaille partioon.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa