Miten reagoisitte, jos lapsenne toisi samaa sukupuolta olevan tyttö- tai poikaystävän kotiin näytille?

Kysymys otsikossa. Ja asiallisia kommentteja, jookos.

 

Järkyttyisin. Toki koittaisin peittää sen....

 

Ihan sitä mieltä että tärkeintä on että on joku jota rakastaa, ei se mitä merkkiä se on.

 

Toivottaisin tervetulleeksi perheeseen ja toivoisin suhteen kestävän. Samalla tavalla tekisin, jos lapsi toisi kotiin vastakkaista sukupuolta olevan miniä/vävyehdokkaan. Mies saattaisi järkyttyä, mutta kyllä hänkin tottuisi asiaan ajan kuluessa.

 

Itseäkin kiinnostaisi tietää...

 

Olisin onnellinen kun on löytänyt onnen.

 

Olisin suruissani, että olemme menneet kasvatuksessa mönkään ja pahasti, koska jo uskontomme sen kieltää. Ihmisellä voi olla vaikka mitä mielitekoa, mutta niitä ei ole tarkoitus toteuttaa.

 

onnellinen, että lapsella on joku, jota rakastaa ja joka rakastaa häntä.

 

En reagoisi varmaan mitenkään. Lapsi olisi minulle yhtä rakas tekisi hän mitä tahansa
tai seurustelisi kenen tahansa kanssa. Tärkeintä olisi että uskaltaisi näyttää tunteensa
ja olla oma itsensä.
Miehelläni saattaisi alkuun olla hankalaa tottua tilanteeseen mutta eiköhän hänkin tilanteeseen
sopeutuisi.

 

Samalla tavalla kuin toisi eri sukupuolta olevan näytille.

 

Käännyttäisin molemmat ovelta samoin tein, ja kehoittaisin vähän miettimään.

 

ei olisi järkytys. isilleen tosin voisi olla mutta eiköhän siitä asiasta yli pääsisi.
itse olen bi joten aika turhaa jeesustelua olis multa jos alkaisin jotain yökkimään? joku taisikin jo sanoa että ei sillä "merkillä" ole väliä, kuhan rakastaa.
enkä voisi oikeastaaan olla muutakuin ylpeä, tuntuu että niin moni nuorena häpeää seksuaalisuuttaan niin se että omien vanhempien eteen tosiaan tois sen samaa sukupuolta olevan kumppanin niin hienoa se olis, ainakin kertoi sen että on sinut itsensä kanssa ja se on tärkeintä.

 

Jos ei etukäteen olisi edes vihjannut asiasta mitään, niin varmaan hämmästyisin alkuun, mutta ei olisi ongelmaa.

 

Toivottaisin kullan tervetulleeksi. Mutta taatusti joutuisin tekemään surutyön, koska äiti pelkää aina sitä, että lapsi joutuu kärsimään ja jos tämä maailma ei muutu, ei-heterona eläminen ei ole mikään helppo juttu.

 

Ei tarttis tulla toiste käymään.

 

Ihan samallalailla, kuin jos toisi eri sukupuolta olevan kotiin näytille. Muiden sanoja toistellen, ei sillä "merkillä" ole väliä.

 

En reagoisi mitenkään sen kummemmin. Ei ole mulla eikä miehellä mitään samaa sukupuolta olevia pareja vastaan.

 

Vanhempi lapsista on 9-vuotias, joten reaktioni olisi: "Ettekös te ole vähän turhan ajoissa liikkeellä?"

 

Toivottaisin kullan tervetulleeksi. Mutta taatusti joutuisin tekemään surutyön, koska äiti pelkää aina sitä, että lapsi joutuu kärsimään ja jos tämä maailma ei muutu, ei-heterona eläminen ei ole mikään helppo juttu.

Mä olen jo etukäteen pelännyt ihan minkämallisen seurustelun tahansa alkamista, sydänsurut ovat niin musertavia ja oma lapsi niin kallis.

Kysymykseen: samalla tavalla otettaisiin vastaan kuka tahansa seurustelukumppani.

 

" moi, otattekos kahvia tai teetä? "

 

Olisin todella hämmästynyt,poika ei vaikuta tippaakaan sellaiselta... mutta eiköhän se alkujärkytyksen jälkeen menisi ok.

 

Näyttäisin ovea. Meillä ei mitään hinttareita eikä lepakoita suvaita.

 

Mä olen jo etukäteen pelännyt ihan minkämallisen seurustelun tahansa alkamista, sydänsurut ovat niin musertavia ja oma lapsi niin kallis.

Kysymykseen: samalla tavalla otettaisiin vastaan kuka tahansa seurustelukumppani.

Vanhin lapsista on jo 14, joten tässä pitäisi pikkuhiljaa orientoitua tuleviin helluihin, en vain halua niitä lapselleni vielä. Ei sillä sukupuolella ole niinkään väliä.

 

Olisin pettynyt, vihainen ja surullinen. Koittaisin kuitenkin olla näyttämättä sitä lapselle. Toivoisin että olisi vain jokin vaihe joka menisi ohitse nopeasti.

 

Jos ei olisi aiemmin kertonut mitään niin ehkä yllättyisin, mutta en suinkaan negatiivisesti. Olisin kumpaisenkin puolesta onnellinen