Miten raihnaisia te nuoret äidit oikein ootte kolmekymppisinä? :D

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Aapee"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tällä hetkellä olen 25v ja kaksi lasta ja toivon todella, että lapset on lopullisesti "tehtynä" siinä 30 kieppeillä. Miksi? Suvussa on liian paljon tautirasitteita, sekä miehen että minun puolella. Haluan että lapsilla on suurin todennäköisyys kasvaa terveiden ja hyvinvoivien vanhempien läsnäollessa. Elämässä ei tietenkään tiedä mitä tuleman pitää, mutta aina voi tehdä jotain, kuten lapset nuorena.
 
[QUOTE="zenn";24609002]Minulla esikoinen syntyi 2vk ennen ja suuri on haave saada vauva ennen laskettua aikaa myös tällä kertaa. Joten mielummin vielä ollessani 29 :D[/QUOTE]

En siis voi kuvitellakaan miten raskasta olisi ollut mennä yli LA:n, kun nytkin jo alkoi olemaan turhan hankalaa.

Voisin kyllä tältä pohjalta ajatella, että lapsen saaminen 30v täytettyä on ihan hemmetin paljon raskaampaa.



Yleisesti voisin ajatella, että lapsen saamisella eri iässä on erilaiset hyvät ja erilaiset huonot puolet, jotka riippuvat yksilöistä itsestään.
 
Mä sain ekan lapsen 23v ja neljännen 28v. Nyt 33v ja sanoisin, että voisin yhtä hyvin tehdä lapset 33-38v. Luulen, että fyysinen kunto kestäsi ihan yhtä hyvin kuin 10v sitten :) Tietynlainen elämänkokemus on tietenkin tullut, mutta en koe olevani nyt kovinkaan erilainen kuin 10v sitten. Nyt tietyt asiat on kokematta, mitkä olisin voinut tehdä ennen lapsia, mutta toisaalta aikaa on vielä niitä toteuttaa :) Eli molempi parempi ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja määä;24605771:
koska olen niin nuori,niin ehkä minulla on ollut vielä sellainen "leikkimis-hullutus" vaihe ja lasten kanssa on ollut kiva leikkiä ja touhotta...

Nonni, taas näitä, jotka luulevat että kolmikymppisenä ollaan vakavia ja tylsiä aikuisia. Tiedoksi, että leikkimielinen luonne on leikkimielinen vielä vanhainkodissakin. Saatat yllättyä, kun tunnetkin itsesi ihan kakaraksi välillä, vaikka kiitäisit jakkupuvussa bisnespalaverista toiseen. Monet mun kolmikymppisistä kavereista sanoo samaa, että välillä sitä miettii, että koskahan muut huomaavat, että olenkin oikeasti ihan pentu. Jossain haastattelussa jopa 80-vuotias vanhus sanoi tuntevansa olevansa pikkutyttö väärässä ruumiissa. Mahtavaa!
 
Ai niin, eikä koskaan kannattaisi vannoa, ettei enää lapsia hanki, vaikka kohtukin olisi poistettu tai muuta vastaavaa. Tiedän tapauksen, jossa perheeseen tupsahti sukulaisen vauva täysin odottamatta ja jäi niille sijoilleen. Niin huomasivat vanhemmat taas seisovansa vaippahyllyllä, vaikka sen luultiin jo olevan mennyttä elämää. Onnellisia ovat:)
 

Yhteistyössä