Miten "potkia" hienotunteisesti miehen siskoa elämässä eteenpäin?

["marsipaani"]

Vai onkohan edes tarvetta? Ikää häneltä löytyy 20 ja jos nyt oikein muistan on käynyt lukiota 4 tai 5 vuotta (meni siis suoraa yläasteelta lukioon) eivätkä opinnot ole vieläkään siinä pisteessä, että voisi syksyllä mitään aineita kirjoittaa kun kyselin häneltä asiaa vähänaikaa sitten. Omistautuu harrastuksilleen (milloin mikäkin sattuu kiinnostumaan) niin, että koulunkäynnissä on ollut puolen vuoden taukojakin, tuolloin oli alaikäinen ja ilmeisesti opettaja/opinto ohjaaja oli yhteydessä vanhempiin. Vanhemmilleen siis väitti käyvänsä koulussa mutta ei käy. Mutta ilmeisesti ei järin aktiivisesti ole tämänkään jälkeen käynyt vaikka on luvannut. Vanhemmat pistäneet miehen siskolle ehdon, että käy joko koulua tai sitten menee töihin ja muuttaa omilleen. Vanhemmilla ei pahemmin rahaa ole (lainaavat meiltä usein eivätkä aina edes maksa takaisin) ja tytön harrastuksiin menee kohtuu paljon rahaa. Tyttö ei omien sanojensa mukaan "ehdi" tehdä mitään pikkutyötä kun harrastukset vievät kaiken ajan ja "aikoo" alkaa panostaa koulunkäyntiin että valmistuisikin joskus. Ei ole ollut kertaakaan kesätöissäkään koska kesällä haluaa lomailla kunnolla.

Minua ihmetyttää tilanne suunnattomasti ja mietin miten tyttöön saisi vähän puhtia. Tyttö on yli 10 vuotta nuorempi kuin mieheni (heillä ei ole muita sisaruksia) ja hänen vanhempansa tuntuvat suhtautuvan häneen melko ristiriitaisesti toisaalta patistavat tyttöä tekemään jotain mutta toisaalta suhtautuvat kuin pikkutyttön jolta ei vielä voi vaatia mitään. Vai onko nykyään ihan normaalia/hyväksyttävää lorvailla tekemättä mitään. Olen itse muuttanut heti yläasteen jälkeen yksin asumaan koska koulu johon halusin oli niin pitkän matkan päässä ettei mahdollisuutta käydä kotoa. Tällöin tein kaikennäköistä pikkuhommaa jolla maksoin suurimman osan menoistani vaikka vanhempani alussa vähän auttoivatkin rahallisesti. Ehkä siksikin asia mietityttää kun kuitenkin rahoitamme osittain tytön tekemisiä antamalla rahaa hänen vanhemmilleen. Mieheni on täysin kyllästynyt siskonsa käytökseen mutta heidän keskustelunsa menee aina riitelyksi ja huutamiseksi.

 

["tööt"]

Miksi ihmeessä sinun sitä pitäisi mihinkään suuntaan patistaa?

 

["vieras"]

Omilleen muuttaminen ja omillaan pärjääminen omilla rahoillaan motivoivat varmasti parhaiten. Ei siis rahallista tukea teiltä tai vanhemmilta harrastuksiin tai muuhunkaan, vaikka olisi hyvät perustelut (kirjoihin ym).

Ymmärtää asettaa asiat tärkeysjärjestykseen.

 

["marsipaani"]

tööt: Ärsyttää katsoa kun tyttö käyttäytyy kuin murrosikäinen ja minä taidan olla ainoa jota tyttö edes vähän kuuntelee. Vanhemmilla ei oikein ole kanttia pistää rajoja tai olla antamatta rahaa vaikkei heillä olisi sitä hirveästi antaa.

Omilleen ei halua muuttaa koska pitäisi alkaa itse kustantaa menojaan.

 

["vieras"]

Hienotunteisuus pois ja tyttö selkä seinää vasten. 20-vuotiaan täytyy kyetä ottamaan vastuu itsestään. Laittaisin rahahanat kiinni.

 

["vieras"]

[QUOTE="tööt";24274081]Miksi ihmeessä sinun sitä pitäisi mihinkään suuntaan patistaa?[/QUOTE]

Peesi. Asia ei kuulu aloittajalle mitenkään.

 

["vieras"]

Outoa touhua tuo rahoittaminen. Tyttö omaan kämppään ja sossusta hakemaan rahaa.

 

[NipaNeutroni]

Minusta hänelle läheisenä henkilönä sinun kuuluukin yrittää auttaa. En ole koskaan kuullut, että lukio olisi edes harrastusten takia kestänyt neljää vuotta pidempään. Itsekin lukiossa harrasti 6 kertaa viikossa urheilua. Kilpaillessa lukion kanssa sovittiin poissaoloista ja sain käytyä lukion kolmeen vuoteen kuten muutkin. Oletteko varmoja ettei lintsaamisen takana ole huumeet tai jotkin muut vakavat ongelmat? Voiko hänellä olla esim lukuhäiriö, jonka takia koulu käynyt ylivoimaiseksi, mutta ei uskalla hakea apua? Auttaisiko lukion vaihto amikseen?

Yleensä 20-vuotias haluaakin jo muuttaa pois vanhempien nurkista. Eikö hänellä ole esim. poikaystävää, jonka kautta saisi innostettua hankkimaan oma itsenäinen elämä ja asunto? Jos ei mitään saada irti puhumalla niin sitten on aika pistää rahahanat kiinni.

 

["marsipaani"]

Ei varmaan olekkaan minun tehtäväni patistella tyttöä, mutta vaan harmittaa jotenkin tytön puolesta kun hänen elämänsä on jotenkin jäänyt jumiin ei kai voi jatkaa näin ikuisestikkaan. Itse vaikuttaa kyllä tyytyväiseltä tilanteeseen. Tuntuu vaan, että kohta hänen on hankala alkaa opettelemaan itsenäisempää elämää kun on aina tottunut passaukseen. Ikää 20 ja elämän realiteetit täysin hukassa vaikka kai hänen on jossain vaiheessa pakko "aikuistua". Vaikuttaa muuten täysin fiksulta ja menestyy koulussa kun jaksaa edes vähän panostaa eli mennä tunneille. Hänellä ei ole kavereita kenen kanssa kävisi edes joskus yön yli kestävillä reissuilla, ei ole ikinä käynyt baarissa, ei ole ikinä seurustellut, ei tehnyt töitä (ei edes kotitöitä kun äitinsä tekee siivoaa jopa hänen huoneensa). Jotenkin vaan tuntuu, että jää paljosta paitsi kun on kaiken aikaa kotona tekemässä käsitöitä, piirtelemässä ja milloin mikäkin harrastus jaksaa kiinnostaa.

 

["tööt"]

[QUOTE="marsipaani";24274633]Ikää 20 ja elämän realiteetit täysin hukassa vaikka kai hänen on jossain vaiheessa pakko "aikuistua".[/QUOTE]

Setäni ei ikinä muuttanut kotoaan pois saati mitenkään järisyttävästi aikuistunut. Äiti muutti vanhainkotiin kaksi vuotta sitten, tämä "poika" on reipas 58-v. teini.

 

["marsipaani"]

Nipaneutroni: Minusta tuntuu juuri siltä, että haluaisin tyttöä auttaa (vaikka se monen mielestä on muiden asioihin sekaantumista). Tuskin on mitään lukihäiriötä tai muutakaan vastaavaa syytä miksi koulunkäynti on hankalaa, vaikuttaa ettei häntä oikein kiinnosta. En tosin tiedä voiko tuollainen lukihäiriö kehittyä myöhemmin. Olen ehdottanut jos vaihtaisi johonkin amikseen tai vastaavaan mutta haluaa käydä lukion ensin jotta pääsee ammattikorkeaan tai yliopistoon. Masennusta tai muutakaan en oikein osaa kuvitella kun kuitenkin touhuaa ja tekee paljon omia asioitaan ja aina kun näemme juttelee iloisesti tosi paljon.