Viiden vuoden odotuksen jälkeen "Heppu" syntyy - toivottavasti - syyskuun lopulla. Lapsettomuuden ja keskenmenojen kanssa kamppailtaessa kuluneet vuodet ovat jättäneet jälkensä yllättävän pitkälle. Vieläkin, RV 34, mietimme, että JOS saamme lapsen. Vauvahankintoihin on ollut vaikea käydä käsiksi, sillä jatkuvasti jollain tasolla pelkää pahinta. Välillä tuntuu siltä, että tämä kaikki on unta. Raskaus itsessään on mennyt jos ei nyt täydellisesti niin kuitenkin hyvin.
Miten te muut, pitkän taipaleen jälkeen äidiksi/perheiksi tulleet olette lapsettomuuden kokeneet osana äitiyttä ja äitiyteen kasvamista? Tuskin olen yksin näiden sekavien ajatusten kanssa.
Miten te muut, pitkän taipaleen jälkeen äidiksi/perheiksi tulleet olette lapsettomuuden kokeneet osana äitiyttä ja äitiyteen kasvamista? Tuskin olen yksin näiden sekavien ajatusten kanssa.