Miten pitkä suruaika pitää olla eron jälkeen?

[Emilyn]

Hmmm.. Ihan vakavasti aatellen, mitään vakavaa en aloittais pitkään aikaan eron jälkeen , vaan keskittyisin ihan omaan perheeseen. Tottakai hakeutuisin aikuisten seuraan ja kuppiloihinkin luultavasti vapaa v.loppuina. Näin itseasiassa teinkin kun olin yh:na jokunen vuosi sitten. Hyvää teki olla ilman seurustelukumppania sotkuisen menneisyyden jälkeen. Mutta jokainen on erilainen

Näin olen itsekin ajatellut. Jos kohtaakin ihmisen, jonka kanssa viihtyy hyvin kaikinpuolin, pitäisikö hänet periaatteen vuoksi jättää pois elämästään? Olen ajatellut, että mieluummin tapailee yhtä hyvää miestä kuin montaa huonoa :saint:

 

[Emilyn]

ajatella ap että keskittyisit pieniin lapsiisi hetken aikaa ennekuin hyppäät uuden kakslahkeisen syliin??????????

Miten se on lapsilta pois, jos "lapsivapaalla" on jonkun miehen sylissä?

 

[Lilii lisänimetön]

Riippuu ihmisestä. Omalla kohdallani hyvä aika olla eron jälkeen ilman vakavaa suhdetta oli 8kk. Pientä säätöä toki oli :xmas: mutta olin silloin lapseton ja huoleton. Äitinä en säätäisi ihan niin vapautuneesti.

 

[mää]

Minulle on ihan sama, mitä toiset ihmiset tekevät, mutta jos on lapsia kuvioissa mukana, kehoittaisin harkitsemaan, miten monta isä-ehdokasta tuo näytille. Lapselle jokainen ihmissuhteen katkeaminen on käsittämätön ja outo tilanne.

 

[No]

tuo emilyn tarvii enemmän psykiatria kuin miestä. No se varmaan rakastus siihen terapeuttiinkin jos se ois vaan miespuolinen!

 

[Pamppelsson]

Esikoisen isästä erottuani suruaikaa oli hieman alle vuorokausi
Pari vuotta meni kuitenkin, että kykenin elämään suhteessa (tai siis pari vuotta kesti että tapasin sen oikean miehen )

 

[Emilyn]

Toiset ihmiset on sellaisia, että ne tarvii toisia tunteakseen itsensä hyväksi. Siis hakevat sitä hyväksyntää muilta, tarvitsevat sitä että joku on kiinnostunut heistä, pitää heitä viehtättävinä, haluaa olla heidän kanssa. Tällaiset ihmiset ei osaa olla sitä toisen ihailua. Se on eri asia kun että osaa olla yksin.

Sä olet klassinen esimerkki. Et varmaankaan ole aikuisiällä ollut paria viikkoa kauemmin ilman jonkinlaista "säätöä", flirttailua, viestittelyä, treffailua tms? Sä ihastut heti ihan täysillä jokaiseen joka on sinusta kiinnostunut. Sä et pysähdy miettimään, vaan toimit. Kaikki on aina heti sitä suurta, täydellistä rakkautta. Ja sitten tulee taas todellisuus vastaan, mies ei olekaan jatkuvasti sokeasti suhun ihastunut. Sä tunnet olosi huonoksi, lähdet suhteesta ja etsit seuraavan joka ihailee sua rajattomasti.

Tällaisista ihmisistä tulee sellainen tunne ettei ne oikeesti pidä itsestään kovin paljon. Ja juu, sekin kuuluu siihen et sä tulet nyt vakuuttamaan kuinka itsevarma olet. Itsevarmuus ja itseluottamus on eri asia kuin itsestä pitäminen. Jos sä ihan aidosti pidät itsestäsi, viihdyt omassa seurassa, sä et kaipaa muiden ihailua. Ja ihminen joka hyppää suhteesta suhteeseen, kaipaa nimenomaan sitä toisen ihmisen ihastumista.

Höpöhöpö. Miehiä kyllä riittäisi olemaan kiinnostuneita, mutta erittäin harvasta olen kiinnostunut vaikka olisivat minusta kuinka kiinnostuneita. En kaipaa muitten ihailua, nautin kyllä jos löytyy joku jonka kanssa tunne on molemminpuolinen ja on mukava viettää aikaa yhdessä. Teoriasi kusahti siis heti alkuunsa. Miten edes teet tuollaisia analyyseja, kun et tiedä ihmisen elämästä mitään?

 

[Emilyn]

Riippuu erosta. Joku käsittelee eronsa jo sitä harkitessaan. Jos harkinta on kestänyt vaikkapa kaksi vuotta, niin eiköhän ero ole aika lailla käsitelty ja ihminen valmis uuteen suhteeseen.
JOs ero tulee yllättäen ja toista jää kovasti kaipaamaan, niin uskoisin menevän useita kuukausia, ennen kuin on valmis uuteen suhteeseen.
Itse en ole erojen jälkeen halunnut mihinkään suhteisiin, vaan nimen omaan opetellut olemaan itseni kanssa ja nauttimaan yksin olosta. Näin varmistan, että haluan oikeasti olla uuden kumppani kanssa, enkä pelkästää suhteessa.
Jos ap. Emilyn on sama, jonka muistan, niin on niin tasapainoton tytteli, ettei näistä vinkeistä kyllä hänelle mitään hyötyä ole kun ei tunne itseään laisinkaan. Mutta ehkäpä joku muu hyötyy.

Mutta sinä ja jotkut muut palstapsykologit tuntevat?

 

[vieras]

asiantuntijat suosittelee ettei eron jälkeen suinpäin rynnättäisi uuteen suuhteeseen,vaikkka kuin olisit käsitelly tunteitas suhteen aikana! mulla meni n.vuosi ennenkuin pystyin aloittamaan uuden suhteen.Vai kaipaatko laastarisuhdetta??!

Ei ole mitään, mihin tarvitsisin laastareita. Kaikki ihmiset eivät ole riippuvaisia toisista ihmistä.

Pahempi, kuin riippuvuus toisista ihmisistä, on riippuvuus rakastumiseen.

 

[endie]

mulla oli erosta 2viikkoa kun tapasin nykysen mieheni. ollaan oltu yhdessä pian 7vuotta ja kaks muksuu. exän kanssa ei ollut lapsii.
et sinällään ,ei voi minust määrittää mitään aikaa... mutta toisaalta joskus, jos kaava alkaa toistamaan itseään liiaksi, on lienee parempi pysähtyy ja miettii hetki.
arvatkaa vaan kuinka paljon mullekin kohoteltiin kulmia ja koitettiin jarrutella.

 

[no]

Miksi sun Emilyn pitää koko ajan tuoda tätä asiaa esille? Hyväksynnän hakua vai jotain muuta?

Itse asiaan sen verran, että mulle on ihan sama, miten muut elävät. Mutta on mulla tietysti jonkunlainen mielipidekin asiasta. Etenkin silloin kun elämään liittyy lapsia, niin voisi itsekin katsoa joskus peiliin ja miettiä niitä omia tekemisiään ja tekemättä jättämisiään ajatellen noita "epäonnistuneita" parisuhteita. Se, mitä sinäkin olet täällä antanut kumppaneistasi ymmärtää, niin se parisuhteen lopahtaminen on aina johtunut jostain siinä kumppanissa olleesta viasta/puutteesta. Parisuhde kuitenkin on kahden kauppa, joten kyllä sitä voisi omaa osallisuuttaankin asioihin miettiä. Ja jos tosiaan kumppaneissasi on ollut jotain oikeaa vikaa, niin hieman pitempi tutustuminen ennen perheenlisäystä olisi järkevää, jotta nuo viat paljastuisivat ennen kuin mukana on lapsia. Ihan sama, kuinka monta miestä sulla vielä tulee olemaan tai miten nopeasti hyppäät suhteesta seuraavaan, mutta toivottavasti et kovin heppoisesti enää ala lapsia tekemään heti niiden uusien tuttavuuksien kanssa. Vaikka kuinka eläisi hetken huumassa, niin kyllä sitä järkeäkin mukaan tarvitaan.

 

[Vilinäiti]

Muutaman kuukauden omalla kohdallani. Tuo aika meni juoksevien asioiden hoitamiseen.
Avoliitto oli ihan kuollut jo muutamia vuosia, joten miksi oisin jääny suremaan entistä miestä?

Treffaillut olen ja tässä viritellään jotain vähän vakavampaakin

 

[anni]

Minun mielipiteeni tässä nimenomaan SUN asiassa on sellainen, että se on aivan yksi ja hailee millon sä sen uuden taas löydät. Iteppä sä sen tiedät. MUTTA mun mielestä sulla on ihan kokonaan jäänyt noi lapset sun oman elämänkoohotuksen jalkoihin. Ikävä kyllä, kun lukee sun juttuja tästä uudesta tilanteesta, missään kohtaa et tuo ilmi että oisit edes ajatellut että miten sun lapset siihen suhtautuu. Esikoinen sulla on kokenut jo kaksi suurta menetystä. Kaksi elämässä tärkeää ihmistä on luikahtaneet pois näköpiiristä. Ja vaikka kuinka väittäisit, niin kyllä se häneen vaikuttaa. Lapset on siitä vinkeitä tapauksia, että jo vauvasta asti ne hiffaa jutuista (vaistoaa) aika hemmetin paljon.

Että syksy suinpäin suhteisiin niiden ihanien miestes kanssa, mutta koita nyt herrajjumala ees hiukan keskittyä niiden sun lasteskin eroista toipumiseen! Vaikka sä olisitkin käsitellyt eros jo sillä siunaamalla kun kimpsus ja kampsus pihalle kannat, niin sun lapset EI mitä suuremmalla todennäköisyydella ole. :/
Surku, tosiaan.

 

[vieras]

Toiset ihmiset on sellaisia, että ne tarvii toisia tunteakseen itsensä hyväksi. Siis hakevat sitä hyväksyntää muilta, tarvitsevat sitä että joku on kiinnostunut heistä, pitää heitä viehtättävinä, haluaa olla heidän kanssa. Tällaiset ihmiset ei osaa olla sitä toisen ihailua. Se on eri asia kun että osaa olla yksin.

Sä olet klassinen esimerkki. Et varmaankaan ole aikuisiällä ollut paria viikkoa kauemmin ilman jonkinlaista "säätöä", flirttailua, viestittelyä, treffailua tms? Sä ihastut heti ihan täysillä jokaiseen joka on sinusta kiinnostunut. Sä et pysähdy miettimään, vaan toimit. Kaikki on aina heti sitä suurta, täydellistä rakkautta. Ja sitten tulee taas todellisuus vastaan, mies ei olekaan jatkuvasti sokeasti suhun ihastunut. Sä tunnet olosi huonoksi, lähdet suhteesta ja etsit seuraavan joka ihailee sua rajattomasti.

Tällaisista ihmisistä tulee sellainen tunne ettei ne oikeesti pidä itsestään kovin paljon. Ja juu, sekin kuuluu siihen et sä tulet nyt vakuuttamaan kuinka itsevarma olet. Itsevarmuus ja itseluottamus on eri asia kuin itsestä pitäminen. Jos sä ihan aidosti pidät itsestäsi, viihdyt omassa seurassa, sä et kaipaa muiden ihailua. Ja ihminen joka hyppää suhteesta suhteeseen, kaipaa nimenomaan sitä toisen ihmisen ihastumista.

Ihan sama fiilis. On ihmisiä, joilta on varmaan lapsuudessa jäänyt saamatta hyväksyntää ja vanhempien ihailua, tai sit on vaan jotain synnynnäistä huonoa itsetuntoa, kun on niin kova kaipuu saada huomiota ja ihailua, vaikka se olisi ihan feikkiä. SUhteen alkuvaiheessa vaan haluttaisiin elää, ei tasapainoisessa, tasaveroisessa suhteessa, vaan paistatella toisen palvonnassa. Ja kun se hiipuu, ei suhde enää tyydytäkään, kun sinua ei palvota jumalattarena. Siksi pitää olla aina etsimässä tuoretta ihailijaa.

 

[CrystalBlue]

Joo ei siihen ole mitään aikaa. Uus mies tulee vastaan jos on tullakseen enkä minä todellakaan aio sitä sillon ohittaa. Erosta puoli vuotta ja palstan mukaan en saisi käydä edes treffeillä, syynä koska tulin ehkäsystä huolimatta raskaaks ja pidin vauvan.Eli olen raskaana.
Miehet joitten kanssa treffeille menene eivät kutienkaan ole missään tekemisissä lasteni kanssa! Toisekseen tapasin tyypin joka pongas mut kadulta, tosi ihana tyyppi onkin.
Tän tyypin lapset onkin tavannut kyllä ja monesti, tosin ollaan tän miehen lasten ja mun lasten kanssa käyneet puistoissa , rannalla.. ja suhde on kaverisuhde.
Että oli se mukava löytää uusia tuttavuksia, ja lapsille kavereita.

Jos olen jostain kiinnostunut, en kai mä nyt sitä lapsilleni ala kertomaan, ennen kuin treffailua voi sano edes suhteeksi, JA suhde on vakavammalla pohjalla ja kestänyt jo jonkun aikaa. Tällä hetkellä puuhaa riittää kyllä muutenkin. Ja jos treffeille menen ja tutustun mahdolliseen tulevaan elämänkumppaniin, niin ei se vaikuta lapsiin jos he eivät ole tietosia asiasta.

 

[hah]

Itse kun aikoinaan erosin tuli ex-anoppi tilittämään kuinka en nyt saa ketään hankkia ja kuinka hän voi ottaa lapsenlapsen hoitoon vain jos minäkin heille tulen ja yksin hän ei lasta ota jotta en saa ketään hankittua.
No saahan sitä hankittua vaikka netin kautta itselleen kumppanin
Vuosia vuosia myöhemmin tosiaan otin uuden kumppanin johon ex- anoppi ilmoitti uuden mieheni kuullen että hän ei ymmärrä kuinka menen heti uuteen suhteeseen ja hän niin toivoisi minun ja poikansa yhteen paluusta,niin olinhan yksin vasta sen 5vuotta ja anoppi itse aikoinaan erosi niin hänellä oli jo sen suhteen aikana katsottuna toinen kainalo valmiina eli paraskin sanomaan moraalista

 

[vieras]

kauhistukaa nyt mutta minulla kuoli mies jonka kanssa olin yhdessä 8 vuotta oli 3 kk ikänen vauva ja 5vuotias.taisin olla yksin noin 3 kk kun aloin tapailemaan lasten isän kaveria seurusteltiin siitä kuukauden päästä olen kyllä ollut monesti mietteissä lopettaa suhteen, koska tuntui niin aikaiselta :/ nyt olen päässyt asiasta yli kun ollaan oltu yhdessä jo 9 kk..ollaan koko aika melkein asuttu yhdessä ja kivasti on menny.Ollaan surtu asiaa yhdessä ja on ollut samalla mun tukihenkilö surun keskellä.Mitä sitte vaikka jokus löytyiski äkkiä, en minäkään tätä ois toivonu mutta kun kotoa haettiin ja nappasi niin mikäs siinä pitää olla ajattelematta mitä muut ajattelee ja tehdä niinkuin itestä tuntuu hyvältä! Oishan se varmaan tehnyt hyvää olla vähän aikaa yksinkin mutta nyt vaan kävi näin

 

[Phoebsi]

Ihan sellainen kuin itsestä tuntuu että tarvitsee. Jos taas ei ole jäljellä eron jälkeen mitään surua niin hittoako sitä suremaan sitten. Se mitä muut ajattelee on muiden ongelma.

 

[ei yhtään]

Kaikki tuntemani eronneet naiset ovat alkaneet uuden suhteen SALAA ENNEN kuin ovat eroaikeensa kertoneet miehelleen.

Eli ensin etsitään uusi suhde ja sitten kun se on "varmoilla puheilla" niin otetaan ero entisestä. Se on nykynaisten käytäntö.

 

[Fleur de la Cour]

Jos ei sureta niin miksi surra. Ei sitä nykyään mitään suruaikoja ehditä viettämään.

 

[o]

Mitä tarkoittaa, että on "käsitellyt asiat"? Tuttavapiirissä ne, jotka sanovat "käsitelleensä asiat" samantien, ja että ei sen kummemmin surra tarvitse eron jälkeen, tuntuvat olevan jotenkin niitä heikoimpia.. Että se oma pettymyksen tunne yritetään peittää tunnekylmyyteen.

 

[o]

Mitä tarkoittaa, että on "käsitellyt asiat"? Tuttavapiirissä ne, jotka sanovat "käsitelleensä asiat" samantien, ja että ei sen kummemmin surra tarvitse eron jälkeen, tuntuvat olevan jotenkin niitä heikoimpia.. Että se oma pettymyksen tunne yritetään peittää tunnekylmyyteen.

Niin ja mun mielestä sellainen laastarisuhde voi olla oikein hyväksi. Ehkä ei sille toiselle osapuolelle tosin, eikä välttämättä itsellekään.

 

[Lunatic]

Sun tapauksessa suosittelisin 3 vuoden pakollista yksin oloa.
Nyt et taida pystyä edes yhteen viikonloppuun. :/

 

[Lunatic]

Kaikki tuntemani eronneet naiset ovat alkaneet uuden suhteen SALAA ENNEN kuin ovat eroaikeensa kertoneet miehelleen.

Eli ensin etsitään uusi suhde ja sitten kun se on "varmoilla puheilla" niin otetaan ero entisestä. Se on nykynaisten käytäntö.

No sitten tunnet vaan älykääpiönaisia. Kutakuinkin ap:n kaltasia.

 

[Lunatic]

tuo emilyn tarvii enemmän psykiatria kuin miestä. No se varmaan rakastus siihen terapeuttiinkin jos se ois vaan miespuolinen!

Jep.