Help... nyt tarviin jo muiden apua. Mulla on vähän hankala tilanne. Ollaan seurusteltu mieheni kanssa kolme ja puoli vuotta ja siitä ajasta vuosi naimisissa. Meillä on kolme lasta joista nuorin (3 kk) on yhteinen.
Mieheni jäi vuosi sitten kiinni 1,5 vuoden deittailusta ja chattailystä. Asia selvitettiin silloin ja elämä jatkui. Viime keväänä piti usean kuukauden yhteyttä mun ystävään ja salasi yhteydenpidon. Mainitsin asiasta ja yhteydenpito loppui. Kesällä alkoi yhteydenpito toiseen mun kaveriin. ja taas kun mainitsin tästä niin se loppui.
Nyt mun luottamus ja itsetunto on ihan pohjalukemissa. miten pääsisin näistä epäilyistäni eroon. Mies on muuten lähes täydellinen (kaikissahan aina jotain vikaa on). Erota en halua. Tiedän että yhteydenpidot mun ystäviini on pelkkää kaveruutta mutta miksi ne sit salataan.
Tiedän mös sen että joskus saatan totaalisesti räjähtää kun kuulen asiasta mutta olen yrittänyt olla raivoamatta miehelleni että hän uskaltaisi puhua mulle asioista. Mutta tämä jatkuva epäily ja pelko rasittaa jo muutenki raskasta arkea.
Mieheni lähtee töihin sunnuntaina illalla ja tulee perjantaina kotiin eli vietän pitkät viikot yksin lasten kanssa. Haluaisin elää onnellista parisuhdetta mutta tämä asia vaivaa enkä voi syyttää tästä kuin itseäni. Omassa päässäni nämä ajatukset kehittelen.
Miten voisin selvitä tästä ja olla onnellinen ilman turhia epäilyksiä?
Mieheni jäi vuosi sitten kiinni 1,5 vuoden deittailusta ja chattailystä. Asia selvitettiin silloin ja elämä jatkui. Viime keväänä piti usean kuukauden yhteyttä mun ystävään ja salasi yhteydenpidon. Mainitsin asiasta ja yhteydenpito loppui. Kesällä alkoi yhteydenpito toiseen mun kaveriin. ja taas kun mainitsin tästä niin se loppui.
Nyt mun luottamus ja itsetunto on ihan pohjalukemissa. miten pääsisin näistä epäilyistäni eroon. Mies on muuten lähes täydellinen (kaikissahan aina jotain vikaa on). Erota en halua. Tiedän että yhteydenpidot mun ystäviini on pelkkää kaveruutta mutta miksi ne sit salataan.
Tiedän mös sen että joskus saatan totaalisesti räjähtää kun kuulen asiasta mutta olen yrittänyt olla raivoamatta miehelleni että hän uskaltaisi puhua mulle asioista. Mutta tämä jatkuva epäily ja pelko rasittaa jo muutenki raskasta arkea.
Mieheni lähtee töihin sunnuntaina illalla ja tulee perjantaina kotiin eli vietän pitkät viikot yksin lasten kanssa. Haluaisin elää onnellista parisuhdetta mutta tämä asia vaivaa enkä voi syyttää tästä kuin itseäni. Omassa päässäni nämä ajatukset kehittelen.
Miten voisin selvitä tästä ja olla onnellinen ilman turhia epäilyksiä?
