K
kahden äiti
Vieras
Meillä on 1,5v ja 3kk tytöt. Ikäero ei ole suuren suuri, ja sanomattakin selvää että esikoinen vie suurimman osan huomiosta, vauva menee siinä mukana menossa. Mulla on kamala olo... Toki tyydytän vauvan tarpeet aina sitä mukaa kun niitä tulee, ja aina päivisin vauva hengailee hereillä ollessaan paljon touhumatolla ja me esikon kanssa siinä puuhataan lattialla samalla, välillä läpättelen vauvallekin, ja vaippaa vaihdettaessa koitan kovasti hänelle jutella ja silitellä, mutta toisinaan kyllä homma menee niin että halkipoikki ja pinoon ja sitten mennään taas. Iltaisin olen tosi väsynyt kun esikko menee nukkumaan, vauva vielä toisinaan valvoo tunnin verran sen jälkeen, mutta multa ei enää oikein löydy paukkuja hakemaan vauvalta hymyjä ja seurustelemaan hänen kanssaan. Annan iltamaidon, pidän sylissä, vaihdan vaipan ja sitten kun alkaa väsymään niin nukutan sänkyyn.
Tuntuu niin riittämättömältä... Pyytääkö vauva huomiota sitä mukaa kun sitä tarvitsee, siis sellaista oikein erityistä huomiota milloin tuntuu että koko maailma sulaa ympäriltä ja on vaan sinä ja vauva? Esikoisen kanssa oli niin helppoa kun oli aikaa sellaiseen ihan jatkuvasti
Tuntuu niin riittämättömältä... Pyytääkö vauva huomiota sitä mukaa kun sitä tarvitsee, siis sellaista oikein erityistä huomiota milloin tuntuu että koko maailma sulaa ympäriltä ja on vaan sinä ja vauva? Esikoisen kanssa oli niin helppoa kun oli aikaa sellaiseen ihan jatkuvasti
Niin että kun menen maate ni tiedän että jos kuoltais kaikki yöllä, niin olisin ainakin antanut kaikkeni molemmille pienille <3
En mä edes ajatellu.. Se vaan köllii siinä ja huitoo eläimiä 
