miten paljon univelkaa äidin täytyy kestää? miksi pitäisi kestää?

[QUOTE="Sanni";29191829]Miksi sitten tulet kommentoimaan tällaiseen ketjuun, kun sinulla ei ole tilanteesta minkäänlaista kokemusta tai käsitystä?[/QUOTE]

Tämä kai käsittääkseni on keskustelupalsta. Jokainen voi kommentoida mihin parhaaksi näkee.

 

:O Luoja mikä ukko.... Ei ole mielestäni normaalin isän käytöstä.

Samanlaista on ollut muissakin perheissä. Ei minun mieheni mikään poikkeustapaus ole. Itsekäs kyllä.

 

Tuntuu, että ei ole ihan perhetilanne hallinnassa.

Kyl ne lapset joo tietenkin valvottaa. Se on aika selvä. Sitä vaan on jaksettava, asiaa helpottaa se, että ei ole valinnanvaraa. TOki joka pikkurisahdukseen ei kannata reagoida.

Ai niin ja jos mies joskus hoitaa vauvaa, niin kannattaako sitä valittaa siitä?

 

[QUOTE="Sanni";29191812]Olet varmasti mies, joka ei tiedä todellisesta hoitovastuusta ja univelasta yhtään mitään.[/QUOTE]Sinä olet takuuvarmasti äiti joka ei tiedä todellisesta hoitovastuusta ja univelasta yhtään mitään.

 

Unohtui mainita että myös itselläni on lapsia ja heistä kumpikaan ei ole sairastellut. Minulla on ollut todella hyvää tuuria. Jos vielä yksi lapsi hankitaan, voihan se olla että siitä tulee sitten ihan kunnon yöhirviö.

Meillä oli esikoinen helppo vauva, hän heräsi ehkä kolme kertaa yössä syömään. Lapset teimme lyhyellä aikavälillä ja kuopus olikin sitten jotain aivan muuta mihin olin tottunut. Kyllä se oli äitinä (ja isänä) hämmentävää ja epätoivoista aikaa kun tuntui ettei mikään auta, kelpaa, helpota lapsen oloa. Muistan ensimmäisen yön kotona kuopuksen kanssa kun mies tuli ihmettelemään että miten vauva huutaa näin pitkään ja jouduin toteamaan että minä en saa häntä tyyntymään. Ja sen saman jouduin toteamaan seuraavan vuoden ajan.
Muistan öitä jolloin minäkin itkin ja koetin hyssyttää että mies ja esikoinen olisi saanut nukuttua. Kyllä se vuosi meni "puolilla valoilla", en tajunnut juuri mistään mitään, ainoa ajatus oli milloin seuraavan kerran pääsee nukkumaan. Nyt kun katson sen ajan valokuvia niin niissä on ei-niin-hehkeä-äiti ihminen ja luoja miten mustat minun silmänympärykset olivat!
Ei se helppo vuosi ollut. Mutta putkituksen jälkeen kun tilanne helpottui, oli mahtava huomata että meidänkin vauva osaa hymyillä ja olla tyytyväinen.
Koskaan en väheksy kenenkään äidin väsymystä.
Ikä voi jo painaa, nyt en enää jaksaisi läheskään niin hyvin kuin nuorempana.

 

Tämä kai käsittääkseni on keskustelupalsta. Jokainen voi kommentoida mihin parhaaksi näkee.

Onko kovinkin fiksua sanoa, ettei usko jotain asiaa, koska ei ole sitä kerran itse kokenut? Silloin olisi viisainta olla hiljaa. Jos sinulla on yhtään ymmärrystä, niin tajusit varmaan, että ap on aika epätoivoinen ja sinä tulet mitätöimään hänen olotilansa. Eihän se voi olla mahdollista, koska sinä et ole koskaan kokenut samaa. Joskus on vain fiksumpaa pitää päänsä kiinni ja pysyä poissa koko ketjusta.

 

[QUOTE="vieras";29191848]Tuntuu, että ei ole ihan perhetilanne hallinnassa.

Kyl ne lapset joo tietenkin valvottaa. Se on aika selvä. Sitä vaan on jaksettava, asiaa helpottaa se, että ei ole valinnanvaraa. TOki joka pikkurisahdukseen ei kannata reagoida.

Ai niin ja jos mies joskus hoitaa vauvaa, niin kannattaako sitä valittaa siitä?[/QUOTE]Totta kai kannattaa koska se ap:n sikamies ei suostu valvomaan öitä JA käymään töissä jotta äiti voisi nukkua kunnon yöunet ja jaksaisi facebookata, palstailla ja imeä spaddua päivät pitkät.

 

[QUOTE="Sanni";29191859]Onko kovinkin fiksua sanoa, ettei usko jotain asiaa, koska ei ole sitä kerran itse kokenut? Silloin olisi viisainta olla hiljaa. Jos sinulla on yhtään ymmärrystä, niin tajusit varmaan, että ap on aika epätoivoinen ja sinä tulet mitätöimään hänen olotilansa. Eihän se voi olla mahdollista, koska sinä et ole koskaan kokenut samaa. Joskus on vain fiksumpaa pitää päänsä kiinni ja pysyä poissa koko ketjusta.[/QUOTE]Tämän Sannin on pakko olla joku ammattitrolli, sen verran pieteetillä toteutettua höyryävää hevonpaskavedätystä tulee ihan solkenaan.

 

"romahduksen partaalla olevaa äitiä" :O

Äitiä joka ei *viikkoon* ole saanut "kunnollista unta". Äitä joka saa olla päivät kotona. Äitiä jonka lapsilla on niinkin karmea vaiva kuin nuha. Äitiä joka ei laita edes ruokaa.

Romahduksen partaalla? En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa näille kommenteille. Jos tuollaisista on aikuinen ihminen romahduksen partaalla niin en pitäisi edes yhteiskuntakelpoisena kyseistä ihmistä. Tai sitten tämä yhteiskunta on rappeutumassa käsiin ja kovaa vauhtia.

Romahduksen partaalla. Älkää nyt jumalauta edes viitsikö trollata moisilla kommenteilla saati olla tosissanne.

Ihmiset on erilaisia. Itselläni on neljä lasta, löytyy erityislapsia jne. Viimeiset 3v on heräilty joka yö vähintään sen 1-4 kertaa vauvan/taaperon/vauvan kanssa mutta se nyt on vaan normiarkea eikä sellaisenaan aiheuta univajetta.

Silti jos viikon valvon pääosin yöt kipeiden lasten kanssa niin varmaan alan olla jonkun romahduksen partaalla. Kaikki ei jaksa kovin montaa vuorokautta tyyliin 0-3h pätkittäisillä unilla siitä huolimatta että kestävät hyvin heräilyjä (tiedäthän, eri asia herätä vauvan/taaperon herättämänä, ottaa tämä tissille syömään ja nukahtaa uudelleen kuin tunteja sylitellä ja lohdutella kipeää lasta). Väsymyksen lisäksi olisin varsin ärtynyt jos samasta taloudesta löytyisi mies joka nukkuisi täydet yöunet eikä ymmärtäisi ollenkaan valvomistani ja väsymystäni...

Ei, kaikki ei ole superäitejä eikä tarvikaan. Silti sopisi kaikkien isien osallistuvan siihen lastenhoitoon edes kohtuullisesti, varsinkin jos kumppani on väsynyt.

 

[QUOTE="Sanni";29191859]Onko kovinkin fiksua sanoa, ettei usko jotain asiaa, koska ei ole sitä kerran itse kokenut? Silloin olisi viisainta olla hiljaa. Jos sinulla on yhtään ymmärrystä, niin tajusit varmaan, että ap on aika epätoivoinen ja sinä tulet mitätöimään hänen olotilansa. Eihän se voi olla mahdollista, koska sinä et ole koskaan kokenut samaa. Joskus on vain fiksumpaa pitää päänsä kiinni ja pysyä poissa koko ketjusta.[/QUOTE]

Missä kohdassa olen mitätöinyt apta? Jos osaisit lukea niin ensimmäisessä viestissäni kommentoin asiaa nimenomaan apn tilannetta puoltavasti. Jos käytös on tuota tasoa niin todellakin lähden ainakin tästä keskustelusta pois, joten estradi on sitten vapaasti käytettävissäsi.

 

Sinä olet takuuvarmasti äiti joka ei tiedä todellisesta hoitovastuusta ja univelasta yhtään mitään.

Olet varmaan se sama tapaus, jonka mielestä neljän pienen lapsen hoitaminen yksin on on täysin helppoa hommaa, joten ruoatkin pitää tehdä itse, eikä saa myrkyttää lapsia eineksillä. Mies teki reissutöitä, eikä osallistunut arjen pyörittämiseen. Kas kummaa, että tämän kirjoittajaksi paljastui se reissutöitä tekevä mies. Tokihan vaimon puolesta on kätevää sanoa, miten helppoa se arjen pyörittäminen on yksin. Veikkaan vaan, että vaimo olisi ollut asiasta vähän eri mieltä.

 

Mä en oikeasti jaksa uskoa näitä juttuja että heräillään tyyliin kymmeniä kertoja yössä jne. Vai liioitellaanko jo utuisia muistikuvia vauva- sekä taaperoajoilta. Olen työssäni nähnyt sen verran monia lapsia että uskallan väittää että normaali perusterve lapsi ei todellakaan valvota vanhempiaan ylettömiä määriä. Flunssakin on yksilöllistä, ei se valvota kaikkia aikuisiakaan.

Vai tuleva viikonloppuko laittaa ärhentelemään muille kun joutuu kökkimään kotona kiukuttelevien lasten kanssa?

Tässä viestissä on aika pahaa vihjailua.

 

[QUOTE="Sanni";29191874]Olet varmaan se sama tapaus, jonka mielestä neljän pienen lapsen hoitaminen yksin on on täysin helppoa hommaa, joten ruoatkin pitää tehdä itse, eikä saa myrkyttää lapsia eineksillä. Mies teki reissutöitä, eikä osallistunut arjen pyörittämiseen. Kas kummaa, että tämän kirjoittajaksi paljastui se reissutöitä tekevä mies. Tokihan vaimon puolesta on kätevää sanoa, miten helppoa se arjen pyörittäminen on yksin. Veikkaan vaan, että vaimo olisi ollut asiasta vähän eri mieltä.[/QUOTE]

Tuo aina yhtä huvittava "arjen pyörittäminen" on itsensä jalustalle nostaneiden kotona lojuvien äitien keksimä ilmaisu jolla yritetään jotenkin kuvata että se arki olisi jotain käsittämättömän raskasta ja ihmeellistä ja vaatii käsittämättömiä yli-inhimillisiä voimia sujuakseen ja vain vaonomistaja voi siihen kyetä. Ne samat äidit roikkuvat yleensä täällä palstalla tai facebookissa päiväsaikaan harva se päivä ja kitisevät niistä vähistäkin "velvollisuuksista" mitä heillä kotona on koska niistäkin heidän mukaansa suuri osa tai jopa lähes kaikki kuuluisi miehelle.

 

En jaksanut ihan jokaista kommenttia lukea, mutta ap:lle paljon voimia ja iso hali!! Muista, että kysymys on vaan ajanjaksosta ja se menee kyllä ohi, lapset eivät sairasta ikuisuutta. Sitä odotellessa muista syöttää heille riittävästi d-vitamiinia ja muilta osin "mennä yli siitä missä aita on matalin". Esimerkiksi eri huoneiden välillä ravaamisessa ei ole mitään järkeä, laita kipeät lapset samaan huoneeseen nukkumaan ja nuku siellä myös itse. Anna riittävästi särkylääkettä ja muista myös itse ne vitamiinit!

 

Tuo aina yhtä huvittava "arjen pyörittäminen" on itsensä jalustalle nostaneiden kotona lojuvien äitien keksimä ilmaisu jolla yritetään jotenkin kuvata että se arki olisi jotain käsittämättömän raskasta ja ihmeellistä ja vaatii käsittämättömiä yli-inhimillisiä voimia sujuakseen ja vain vaonomistaja voi siihen kyetä. Ne samat äidit roikkuvat yleensä täällä palstalla tai facebookissa päiväsaikaan harva se päivä ja kitisevät niistä vähistäkin "velvollisuuksista" mitä heillä kotona on koska niistäkin heidän mukaansa suuri osa tai jopa lähes kaikki kuuluisi miehelle.

Montakos viikkoa sinä olet elämässäsi pyörittänyt sitä arkea ihan itseksesi? Montako yötä sinä olet valvonut lasten kanssa?

 

Tuo aina yhtä huvittava "arjen pyörittäminen" on itsensä jalustalle nostaneiden kotona lojuvien äitien keksimä ilmaisu jolla yritetään jotenkin kuvata että se arki olisi jotain käsittämättömän raskasta ja ihmeellistä ja vaatii käsittämättömiä yli-inhimillisiä voimia sujuakseen ja vain vaonomistaja voi siihen kyetä. Ne samat äidit roikkuvat yleensä täällä palstalla tai facebookissa päiväsaikaan harva se päivä ja kitisevät niistä vähistäkin "velvollisuuksista" mitä heillä kotona on koska niistäkin heidän mukaansa suuri osa tai jopa lähes kaikki kuuluisi miehelle.

Kuinka kauan sinä olet 'lojunut' sitä arkea pyörittämässä yksin? Et varmasti ole ikinä valvonut viikkoa putkeen sairaan lapsen kanssa.

 

Arvasinhan minä, että nämä mistään mitään tietämättömät miespuoliset laiskottelijat ovat tulleet tähän ketjuun aukomaan päätään.

 

kaikki eivät vain kestä sitä univelkaa niin hyvin, eivätkä saa välttämättä unta heti kun kallistavat pään tyynyyn. meillä esim. näin: mies käy pistämässä nuoremmalle tutin, köllähtää sänkyyn & alkaa kuorsata- minä vien sen tutin, köllähdän sänkyyn & pyörin jopa tunnin ! :O
ja jos pitää syystä tai toisesta nousta jatkuvasti, ilman että pääsee syvään uneen niin itse ain ainakaan pysty lopulta enää nukahtamaan, vaan olen kuin jännittynyt viulunkieli ja kuulostelen joka rasausta!

fyysisinä oireina itselläni parikin huonosti nukuttua yötä aiheuttaa ärtyneisyyttä, pahoinvointia, päänsärkyä.. joten en yhtään ihmettele että ap:lla soi sireenit päässä!

 

Mä niin ymmärrän ap:tä tällä hetkellä. Itselläni on nimittäin ihan sama tilanne. Tänään jo naurattikin miten kamalan huonolla tuulella olen ja kuljen kuin aave. Piti ihan pakottaa itsensä ruokaa laittamaan koska en jaksanut eineksiä lähtee kaupasta hakemaan.
Mä otin 2 veen joka pahiten sairastaa omaan viereen nukkumaan ja laitoin ukon sohvalle. Heräilihän se vähemmän viime yönä mutta on isoegoisin nukkuja ikinä ja nyt mulla on kylki mustelmilla potkuista. Mä tein äsken näin ja se vähän helpotti. Miehelle olen valittanut monta päivää oloa ja ei tulosta. Aiemmin kun hän tuli töistä kotiin niin kysyin että lähdenkö koko viikonlopuksi kaverilleni nukkumaan vai otanko tämän illan rennommin, hetken se mies kakosteli eteisessä ja sanoin että otan tuon vastauksena että tämä ilta rennommin. Vaikka ulkona hieman sataa, kävelin hiljalleen puoli tuntia. En todellakaan lenkkeillyt vaan ihan hiljaista kävelyä. Äsken tulin kotiin, laitoin just kahvit tippumaan ja tulin siirtämään tämän läppärini makuuhuoneeseen. Aion katsoa sillä jonkun elokuvan ja sitten käyn nukkumaan. Mies saa tehdä lasten kanssa iltatoimet, pistää isomman omaan sänkyyn ja pienemmän tuoda minun viereeni. Oloni on virkeämpi kuin koko viikkona ihan vaan tästä ajatuksesta mitä aion tehdä plus että pieni hetken ulkoilu yksin helpotti todella paljon päänsärkyä!

 

AP:lle jaksamista täältä.

Joku tuumi, onko huonosti nukkuvissa vauvoissa/lapsissa joukossa ns "normaaleja" ollenkaan. (anteeksi väärä sanavalinta) Meillä oli. Esikoinen ei ekaan vuoteen nukkunut kuin kantoliinassa, liikkuvassa kantoliinassa. Elin silloin vauvan kanssa ekat 4kk yksin ja olin kuolla. Ihan oikeasti. Vauva nukahti liinaan kun kävelin ympyrää, jos pysähdyin istumaan, otin vauvaa pois liinasta, se heräsi vartissa. Ei allergioita, ei mitään vikaa missään. Olipa vain huono uninen. Minäkin olen ollut. Kuulemma.
Neuvolassa avauduin aiheesta ja neuvolan täti sanoi, että "voi sitä nuori pienen vauvan äiti kestää ihmeitä..."

Edelleen tuo esikoinen, nyt 5v saattaa herätä keskellä yötä, koska se uni vaan loppuu aikaisemmin. Nykyään osaa jo itsekseen onneksi katsella kirjoja ja kuunnella musiikkia.

Ensimmäisen kokonaisen yönsä nukkui 3 vuotiaana.

Ja kyllä mä edelleen olen ihan kukkuupöö jo kahdenkin yön valvomisen jälkeen.

 

no eihän ole muuta mahdollisuutta sitten kuin kestää. jätät kaiken muun tekemättä, kun vain lapset hoidat. tai onko siellä päin mll:n hoitajia, jos he vois tulla päivällä lasten luo, että saisit nukutuksi.

 

Lapseni oli ihan terve, siis todella poikkeuksellisen terve ilman ainuttakaan korvatulehdusta, mahatautia tai allergiaa, mutta heräili silti vuoden ajan 10 kertaa yössä. Siis havahtui aina unisyklien (jotka on vauvalla lyhyempiä kuin aikuisella) välissä ja vaati tissin suuhun painuakseen uudelleen syvään uneen. Jatkuva heräily aiheutti myös unettomuutta niin, että kolmannnen tai neljännen herätyksen jälkeen itse ei saanut enää nukuttua. Ja oli myös öitä, jolloin stressasin heräilyä niin paljon, etten saanut nukuttua ollenkaan. Sellaisten jälkeen todella kulki sumussa, vaikka ei normaalien 3 tunnin unien jälkeenkään virkeä ollut. 6 tunnin yöunet oli taas harvinaista luksusta, sellaisten jälkeen oli kuin uudelleensyntynyt.

Joten viikon huonot unet ei kuulosta kovin kamalalta. Ja ihmetyttää myös äidit, jotka valttaa 2-3 herätyksestä yössä. Meidän lapsi alkoi reilun vuoden iässä heräämään keskimäärin enää 5 kertaa yössä, eikä se ollut ollenkaan rankkaa. Ehti kuitenkin itse nukkuä täydet unisyklit herätysten välissä, toisin kuin silloin, kun vauva herätti alle tunnin välein. Paria herätystä en edes noteeraisi, herään yleensä muutenkin pari kertaa yössä, vaikka kukaan ei herättäisi.

 

valvoin kahden lapsen kanssa yli 2 vuotta putkeen, joten älä viitsi noin pienestä ruikuttaa. Lapset tulivat reilun vuoden ikäerolla ja molemmilla silent refluksi.
Ja tukiverkostosta ei ollut puhettakaan, kun asuimme kaukana sukulaisista.Mies kaiken kukkuraksi teki 3-vuorotyötä ja oli töissä toisella paikkakunnalla, ajoi 1,5h/suuntaansa. Mutta hengissä selvittiin, joten ehkä säkin selviit

 

Mä en oikeasti jaksa uskoa näitä juttuja että heräillään tyyliin kymmeniä kertoja yössä jne. Vai liioitellaanko jo utuisia muistikuvia vauva- sekä taaperoajoilta. Olen työssäni nähnyt sen verran monia lapsia että uskallan väittää että normaali perusterve lapsi ei todellakaan valvota vanhempiaan ylettömiä määriä. Flunssakin on yksilöllistä, ei se valvota kaikkia aikuisiakaan.

Vai tuleva viikonloppuko laittaa ärhentelemään muille kun joutuu kökkimään kotona kiukuttelevien lasten kanssa?

Meillä esikoinen herätti kymmeniä kertoja yössä, pahimmassa vaiheessa yritin laskea kertoja mutta sekosin aina 20-30 välissä. Oli äärettömän herkkäuninen koliikkivauva joka sairasti paljon, sittemmin todettiin ADD, mutta eihän siitä tietenkään vauvaiässä vielä mitään tietoa ollut. Lapsi nukkui ekan täyden yönsä 1,5 v iässä.

Kuopus valvotti lähes yhtä paljon ja heräily kesti pidempään, eka täysi yö nukuttiin 2v1kk iässä. Toistaiseksi ei hänellä mitään diagnoosia ole ja ihan "normaali" lapsi näyttäisi olevan kyseessä. Hän myös sairasteli paljon ja hampaiden tulo oli täyttä tuskaa.

Laskin että viiden vuoden aikana oli yksi puolen vuoden jakso jolloin sain nukkua kunnolla, muu aika meni enemmän tai vähemmän univelkaisena. Oli monen kuukauden jakso parin tunnin yöunilla, neljä tuntia oli silloin täyttä juhlaa. Pahin yö kaikista oli se jolloin sain nukkua puoli tuntia.

Itselläni on kyllä mieskin joka osallistuu paljon lasten hoitoon, mutta koin turhaksi pistää häntä valvomaan, sillä oma unirytmini oli jo niin sekaisin että en vaan pystynyt nukkumaan kuullessani lasten äänet. Mitä järkeä sitten olisi ollut molempien valvoa.

No, kaikella on aikansa ja nyt minulla on kaksi kouluikäistä normaalisti nukkuvaa lasta. Itseeni tuo valvominen on jättänyt jälkensä, unihäiriöt jatkuvat edelleen.

Tämä nyt vain tiedoksi, jos kerran et töittesi puolesta ole ikinä törmännyt valvottavaan lapseen, niin kyllä heitäkin löytyy...

 

Netissä jaksat roikkua kuitenkin....Viikko vielä mitään ole, vaikka hirveää se on sekin! Ukko hoitamaan pentuja.