miten paljon ulkoilua päivässä?

[riippuu vuodenajasta]

Me ulkoillaan lähes joka päivä. Jos koko päivän losottaa vettä tai on ihan kamala pakkanen niin jäädään sisälle. Aika vaihtelee aika paljon vuodenajan mukaan. Kesällä ulkoillaan 2 kertaa päivässä (n.2-4 h yhteensä) ja muina vuodenaikoina kerran päivässä(1-1,5h). Lapsi 1v10kk on aina tosi innoissaan ulos menosta enkä itsekään pysty olemaan koko päivää sisällä, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Mun mies sitten taas ei ole ulkoiluihmisiä eli voi hyvinkin olla vaikka viikonlopun sisätiloissa. Kesällä tosin hänkin viihtyy ulkona ja silloin ulkoillaan paljon koko perheen kesken, muina vuodenaikoina joudun häntä aina patistelemaan ulos enkä sitä aina jaksa tehdä, joten lapsen ulkoilut jäävät sitten mun vastuulle.

 

[Makna]

..Minkähänlaisissa linnoissa asuvat ihmiset, jotka eivät joka päivä ulkoile? Itse tulisin aivan hulluksi, jos ei päivittäin ulkoiltaisi. (asumme n. 75 neliöisessä kolmiossa) Koira pitää myös huolen siitä, että väh. kolmesti on pihalle pötkittävä. Päiväkodissa ovat huomanneet, että monet lapset eivät oikein osaa "olla ulkona", eivät keksi tekemistä ja pienekin sade inhottaa. Erittäin huolestuttavaa mielestäni.

 

[aedfs<d]

..edellinen jatkaa. Niin ja meillä tosiaan ulkoillaan vielä päivispäivän jälkeen, eli kun on ruoka syöty niin lähdetään lenkille ja puistoon tms.

 

[aedfs<d]

..edellinen jatkaa. Niin ja meillä tosiaan ulkoillaan vielä päivispäivän jälkeen, eli kun on ruoka syöty niin lähdetään lenkille ja puistoon tms.

 

[2kids]

Mulla on 3-vuotias poika sekä 1-vuotias tyttö, ja tulisimme varmasti hulluiksi jos olisimme sisällä koko päivän! Tiukkaa tekee jo se, jos pääsemme vain kerran päivässä ulos.
Poika on niin vilkas ja rakastaa pihalla touhuamista, että on ulkona yleensä aamupäivällä 2-3h, iltapäivällä tunnin ja vielä illalla toisen tunnin. Hänestä huomaa selvästi, jos ulkoilu on jäänyt väliin: on levoton ja tekee tuhmuuksia kotona, heittelee esineitä ja esim. levittää äidin korut ja vessasta vessapaperit... Siis toisin sanoen turhautuu, jos ei pääse ulos.

Jostain luin hyvän "2h" -suosituksen: lapsen tulisi olla ulkona joka päivä VÄHINTÄÄN kaksi tuntia, ja telkkaria tms. saisi katsoa ENINTÄÄN kaksi tuntia.

 

[..,c]

Kertokaas te, jotka ulkoilette moniakin kertoja joka päivä, miten jaksatte pukemisrumban? Pukeeko lapsenne sitten aina kiltisti/itse tms.? Meillä pukeminen on ihan kauheaa ja kestää jokusen tovin, joten kyllä on aina rankkaa lähteä ulos kaksikin kertaa päivässä..

 

[browneyes1]

Meiltä löytyy 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapsukaiset eikä ulkoilla joka päivä. No esikoinen on eskarissa joten hän ulkoilee siellä mutta pienempien kanssa riippuu miten jaksetaan ja mitä muuta ohjelmaa on päivälle. En pode asiasta huonoa omaatuntoa, me viihdymme hyvin sisälläkin. Joku kysyi asunnon kokoa, meillä on 180 neliötä.

 

[sataa sataa ropisee]

Meillä lapsi antaa pukea aina hienosti, tykkää ulkoilla. Joten se ei ole ongelma.
Mut minä en pidä lasten kanssa ulkoilua hyvän äitiyden mittarina. Hyvinhän nuo lapsen kasvaa muuallakin maailmassa, jossa ulkoilua ei juuri harrasteta. Mä ulkoilen ensisijaisesti siksi, että tulisin hulluksi pelkästään ahtaissa sisätiloissa taaperon kanssa, joka sotkee minkä ehtii, ja jos ei sotke, kiikku kaikkialle ja aiheuttaa mulle sydärin kymmenen kertaa päivässä. Eli kun tiedän äitejä, jotka ei ulkoile, on mun ensimmäinen ajatus ihmetys siitä, että noilla äideillä täytyy olla loputtoman pitkä pinna että kestävät sisällä päivät kaiket. Kun avaan oven ja lapsi kirmaa innosta kiljuen pihalla, hengitän syvään ja mun päivä on pelastettu. Tulen itsekin hyvälle päälle, kun tiedän että nyt saan minäkin vähän hengähtää, ja vastineeksi juosta, hyppiä ja hullutella.

 

[kukatietää]

ulkoilimme aina todella paljon, kun lapsi oli n. 8 kk pari tuntia talvella, kesällä sitten 4 - 13 t / vrk. Lapsi näytti nauttivan, pyysiulos ja alkoi itse pukea ulkovaatteita. Entäs nyt: juoksee pakoon, pukeminen käsittämätöntä rimpuilua ja kiljumista. Ulkona useimmiten kuitenkin viihtyy vähitellen, mutta joskus vain hetken. Mitä ihmettä tämä: liikaa pimeää, liikaa ulkoilmaan kesällä vai mitähän? Ulkoiltaisiin edelleen paljon, mutta lapsi sanoo eieiei, vastustelee todella tehokkaasti pukemista ja kirkuu ensimmäisen n. puoli t. ulkona, sitten tottuu / pyytää sisälle. Mikä vika, haiseeko talvi-ilma pahalle?

 

[missä]

Meillä lapsi antaa pukea aina hienosti, tykkää ulkoilla. Joten se ei ole ongelma.
Mut minä en pidä lasten kanssa ulkoilua hyvän äitiyden mittarina. Hyvinhän nuo lapsen kasvaa muuallakin maailmassa, jossa ulkoilua ei juuri harrasteta. Mä ulkoilen ensisijaisesti siksi, että tulisin hulluksi pelkästään ahtaissa sisätiloissa taaperon kanssa, joka sotkee minkä ehtii, ja jos ei sotke, kiikku kaikkialle ja aiheuttaa mulle sydärin kymmenen kertaa päivässä. Eli kun tiedän äitejä, jotka ei ulkoile, on mun ensimmäinen ajatus ihmetys siitä, että noilla äideillä täytyy olla loputtoman pitkä pinna että kestävät sisällä päivät kaiket. Kun avaan oven ja lapsi kirmaa innosta kiljuen pihalla, hengitän syvään ja mun päivä on pelastettu. Tulen itsekin hyvälle päälle, kun tiedän että nyt saan minäkin vähän hengähtää, ja vastineeksi juosta, hyppiä ja hullutella.

Missäpäin maailmaa ei harrasteta ulkoilua??! Ainakin niissä maissa missä olen asunut, lasten kanssa ulkoillaan paljon ja perheet suuntaavat viikonloppuisin juuri puistoihin ulkoilemaan, paljon enemmän kuin Suomessa...

 

[..,,c]

Siis meilläkin lapsi rakastaa ulkoilua eikä haluaisi sieltä pois, mutta pukemisesta hän tekee yhtä kaaosta. Lopulta nyt pari viimeistä kertaa minun on pitänyt sanoa, että sitten puetaan kuin vauvat puetaan, jos ei muuten onnistu. Eli muksu makaa selällään sohvalla ja minä puen. Näin se on onnistunut, mutta ikävää rankaista pukemisen yhteydessä. Meillä lapsi 2-vuotias.
Sitten kun on puettu ja ovi aukee on lapsi taas tyytyväinen..

 

[typu]

Kertokaas te, jotka ulkoilette moniakin kertoja joka päivä, miten jaksatte pukemisrumban? Pukeeko lapsenne sitten aina kiltisti/itse tms.? Meillä pukeminen on ihan kauheaa ja kestää jokusen tovin, joten kyllä on aina rankkaa lähteä ulos kaksikin kertaa päivässä..

Minulla on 1- ja 3-vuotiaat lapset, ja ulkoillaan kahdesti päivässä. Eivätkä suinkaan pue kiltisti eivätkä juurikaan itse, mutta kyllähän sen pukemisrumban jaksaa siinä missä muutkin lapsiin ja lastenhoitoon liittyvät asiat. Ei siinä sen kummempaa. Meilläkin meno kiihtyisi kotona ihan turhan villiksi ilman ulkoilua, joten ulkoilu ja siellä riehuminen on ihan must.

 

[Kahden lapsen äiti]

Kertokaas te, jotka ulkoilette moniakin kertoja joka päivä, miten jaksatte pukemisrumban? Pukeeko lapsenne sitten aina kiltisti/itse tms.? Meillä pukeminen on ihan kauheaa ja kestää jokusen tovin, joten kyllä on aina rankkaa lähteä ulos kaksikin kertaa päivässä..

Minulla on 1- ja 3-vuotiaat lapset, ja ulkoillaan kahdesti päivässä. Eivätkä suinkaan pue kiltisti eivätkä juurikaan itse, mutta kyllähän sen pukemisrumban jaksaa siinä missä muutkin lapsiin ja lastenhoitoon liittyvät asiat. Ei siinä sen kummempaa. Meilläkin meno kiihtyisi kotona ihan turhan villiksi ilman ulkoilua, joten ulkoilu ja siellä riehuminen on ihan must.

Minullakin on 1,5- ja 3-vuotiaat lapset ja myönnän että pukeminen on yhtä helvettiä yleensä, vaikka 3-v jo osaakin aika hyvin itse pukea, mutta rimpuilevan 1,5-vuotiaan pukeminen on yleensä todella turhauttavaa, kun lapsi potkii, huutaa, itkee ja rimpuilee minkä kerkiää ja kun päästään ulos, huuto jatkuu vielä sielläkin n.10-15 min! Siksi monesti ulos lähtiessämme mietin että miksi teen tämän, kun lapset viihtyvät jopa paremmin sisällä kuin ulkona! Kyllä, yleensä saan PAKOTTAA tuon 3-vuotiaankin ulos lähtemään, viihtyy kyllä siellä sitten kun vain lähdetään, mutta hankalaa on...huoh!

En itsekään jaksaisi sitä joka päiväistä ulkoilua, varsinkaan nyt syksyllä, mutta lasten takia yritän ulkoilla edes kerran päivässä (mies ulkoilee lasten kanssa sitten iltapäivällä toisen kerran). En myöskään tunne syyllisyyttä jos joku päivä emme ulkoilekaan. En vain viihdy ulkona hiekkalaatikon reunalla tms, en leikkimässä enkä seisomassa... Eikä meillä lapset juokse seinillä, vaikkeivät ulkoilisikaan, ehkä meillä sitten vain on rauhalliset lapset, mutta yhtä kiltisti leikkivät niin sisällä kuin ulkonakin.

 

[tarhan täti ja äiti]

Siis lähestulkoon kaikki lapset vihaavat pukemista! En juurikaan muista sellaisia lapsia jotka sitä rakastaisivat. Ei se silti tarkoita etteikö pitäisi pukea ja lähteä välillä mökistä ulos.

Päiväkodissa kyllä huomaa jos lapset sisällä liikaa. Lapset ovat levottomia ja alkavat kiusata toisia ja on jatkuvaa riehumista. Ulkona energia purkaantuu luonnollisesti ja raitis ilma rauhoittaa.

 

[mamsa]

Meillä lapsi mieluummin piirtelee, askartelee, leikkii, katselee kirjoja/kuuntelee satuja, peuhaa sisällä kuin on ulkona. Ei viihdy kauaa hiekkalaatikolla tms. ulkoleikeissä vaan kyselee ,että joko mennään askartelemaan. Meillä ei siis ulkoilla päivittäin (vain hyvillä ilmoilla), mutta sisällä äiti/isä touhuaa paljon lapsen kanssa. Asunnon koko 80m2 emmekä ole tulleet hulluiksi. Ihmisiä on erilaisia.

 

[samma här]

Ystäväni tytär on juuri sellainen joka ei koskaan itsekseen ulkoile eikä nyt vie pientä lastaankaan ulkoilemaan. Lorvivat sisätiloissa koko päivän. Äiti on aika saamaton muutenkin, ei siivoa kotona eikä laita ruokaa, hyvä että viitsii pestä pyykit ja pakkohan se on kun muuten lapselta loppuu puhtaat vaatteet.

Äidille on tärkeää katsoa telkkarista kaikki lempiohjelmat ja surffailla netissä. Siinä on elämän sisältö! Lapsi on välillä mummoilla ja vaareilla hoidossa ja silloin hänen kanssaan ulkoillaan ja tehdään muutakin mukavaa kuin vain lorvitaan.

Kuulostaa veljeni vaimolta. Olen houkutellut ulos kun meillä on samanikäiset lapset ja asutaan melko lähekkäin, mutta ei sitten millään viitsi lähteä vaikka olisi upea aurinkoinen sää. Muutenkin kuulostaa samanlaiselta, veljeni vaimo ei oikein saa mitään aikaiseksi. Ei niin ettäkö ihmisen pitäisi saada aina aikaiseksi asioita, mutta kun kaikki on rempallaan heillä. Ja veljeni joka tekee pitkää päivää, hoitaa iltaisin pienokaista ja tiskaa ja siivoaa jne. Ei oikein tasapuolista. Joku nyt ajattelee että äiti on masentunut. Ei tosiaankaan ole. On vaan saamaton, mutta kun on kyse vaikkapa illanvietosta kavereiden kanssa niin ei koskaan kieltäydy.

Itse ulkoilen lasteni kanssa suunnilleen joka päivä niin paljon kuin mahdollista. Säästä se usein on kiinni, ihan sateella ei viitsitä mekään kun on niin pienet tilat kuivatella kuravaatteita. Monesti kesällä otetaan eväät mukaan eikä mennä kotiin koko päivänä.

Ehkä se veljen vaimo ei vaan halua viettää aikaa sun kanssa. Onkos tullut mieleenkään?

Meidän pihassa asuu ikäiseni äiti, joka pyytää koko ajan mukaan puistoon, uimaan, Tupperwara (miten ikinä kirjoitetaankaan) kutsuille. Minä en ymmärrä miksi haluaisi viettää aikaa kanssani; meillä ei ole mitään yhteistä. Joka kerta keksin jonkun tekosyyn etten mene. Tämä äiti on ihan eri maata kuin minä, sellainen pullantuoksuinen martta, joka puhuu vähättelevästi miehestään "Kun ei se Esko osaa pukea lapselle oikein ääion vaatteita eikä tiedä missä mikin on". Meillä taas lapsen isä on kanssani tasa-arvoinen ja hoitaa lasta siinä kuin minäkin. Pari kertaa ollaan oltu lapsen kanssa tämän äidin kanssa, mutta se oli tappavan tylsää. Mieluummin ulkoilen kahdestaan lapsen kanssa ja juttelen puistossa äitien kanssa, jos siltä tuntuu.

Se, että on saman ikäinen lapsi, ei vielä yhdistä niin paljon, että viettäisin aikaani jonkun kanssa. En tajua kuinka kauan jaksaa pyytää meitä, kun ei koskaan mennä.

 

[aamukahvi]

Jatkanpa tähän samaan ketjuun oman kysymykseni, niille jotka ULKOILEVAT päivittäin: miten teidän päivärytmit menevät? Lähinnä mietin sitä, että miten ne, jotka sanoivat olevansa yli kaksi tuntiakin kerrallaan ulkona ehtivät?

Meillä ulkoillaan pääsääntöisesti kaksi kertaa päivässä (vähintään 1 tunti kerrallaan) kesällä kolmestikin päivässä, kun on näppärämpi pukea. Lapsi on nyt 1,5 vuotta ja toinen syntyy jouluun mennessä.

Tässä meidän päivärytmi:
7.30 herätys
8.30 aamupala
10 ulos
11 jälkeen lounasta
13 päikkäreille
15 tähän mennessä viim. herätty, jonka jälkeen välipalaa
16 ulos
17 päivällinen
19.30 kylpyyn ja iltapuuro
20 nukkumaan, nukahtaa viim. 20.30.

Lapsi nukkuu pääsääntöisesti 1,5 tunnin päikkärit. Tiedän, että esim. aamuissa olisi tehostamisen varaa, mutta jotenkin se aamukahvin juominen ja lehden uutisotsikoiden selailu vaan kuuluu mun aamuihin arkisin. Vedättekö te muut aamisiaisenne vauhdilla ja sitten vaan menoksi? Ja illalla ei näin syyspimeillä oikein houkuta lähteä ulos päivällisen jälkeen.

Minäkään en ole vielä kertaakaan käynyt perhekahviloissa tai kerhoissa, koska omassa ajatusmaailmassani raitis ulkoilma pesee tuon vaihtoehdon 100-0.

 

[kuulostaapa tutulta]

Ystäväni tytär on juuri sellainen joka ei koskaan itsekseen ulkoile eikä nyt vie pientä lastaankaan ulkoilemaan. Lorvivat sisätiloissa koko päivän. Äiti on aika saamaton muutenkin, ei siivoa kotona eikä laita ruokaa, hyvä että viitsii pestä pyykit ja pakkohan se on kun muuten lapselta loppuu puhtaat vaatteet.

Äidille on tärkeää katsoa telkkarista kaikki lempiohjelmat ja surffailla netissä. Siinä on elämän sisältö! Lapsi on välillä mummoilla ja vaareilla hoidossa ja silloin hänen kanssaan ulkoillaan ja tehdään muutakin mukavaa kuin vain lorvitaan.

Kuulostaa veljeni vaimolta. Olen houkutellut ulos kun meillä on samanikäiset lapset ja asutaan melko lähekkäin, mutta ei sitten millään viitsi lähteä vaikka olisi upea aurinkoinen sää. Muutenkin kuulostaa samanlaiselta, veljeni vaimo ei oikein saa mitään aikaiseksi. Ei niin ettäkö ihmisen pitäisi saada aina aikaiseksi asioita, mutta kun kaikki on rempallaan heillä. Ja veljeni joka tekee pitkää päivää, hoitaa iltaisin pienokaista ja tiskaa ja siivoaa jne. Ei oikein tasapuolista. Joku nyt ajattelee että äiti on masentunut. Ei tosiaankaan ole. On vaan saamaton, mutta kun on kyse vaikkapa illanvietosta kavereiden kanssa niin ei koskaan kieltäydy.

Itse ulkoilen lasteni kanssa suunnilleen joka päivä niin paljon kuin mahdollista. Säästä se usein on kiinni, ihan sateella ei viitsitä mekään kun on niin pienet tilat kuivatella kuravaatteita. Monesti kesällä otetaan eväät mukaan eikä mennä kotiin koko päivänä.

Ehkä se veljen vaimo ei vaan halua viettää aikaa sun kanssa. Onkos tullut mieleenkään?

Meidän pihassa asuu ikäiseni äiti, joka pyytää koko ajan mukaan puistoon, uimaan, Tupperwara (miten ikinä kirjoitetaankaan) kutsuille. Minä en ymmärrä miksi haluaisi viettää aikaa kanssani; meillä ei ole mitään yhteistä. Joka kerta keksin jonkun tekosyyn etten mene. Tämä äiti on ihan eri maata kuin minä, sellainen pullantuoksuinen martta, joka puhuu vähättelevästi miehestään "Kun ei se Esko osaa pukea lapselle oikein ääion vaatteita eikä tiedä missä mikin on". Meillä taas lapsen isä on kanssani tasa-arvoinen ja hoitaa lasta siinä kuin minäkin. Pari kertaa ollaan oltu lapsen kanssa tämän äidin kanssa, mutta se oli tappavan tylsää. Mieluummin ulkoilen kahdestaan lapsen kanssa ja juttelen puistossa äitien kanssa, jos siltä tuntuu.

Se, että on saman ikäinen lapsi, ei vielä yhdistä niin paljon, että viettäisin aikaani jonkun kanssa. En tajua kuinka kauan jaksaa pyytää meitä, kun ei koskaan mennä.

Ei varmaan halua viettää aikaa kanssani, eikä kenenkään toisenkaan kanssa. Ei oikeastaan viihdy edes lapsensa kanssa.

Hienoa että sinä et ole sellainen "pullantuoksuinen martta" vaan todella fiksulla tavalla asioita pohdiskeleva ja jopa tasa-arvoinen miehesi kanssa. Hatunnosto.

 

[sataa sataa ropisee]

Aamukahvi; tässä meidän arkipäivän ulkoilu;
Seitsämän jälkeen ylös, aamiainen
Yhdeksältä ulos, yhdeltätoista syömään ja lapsi nukkumaan. Herää kahdelta, välipala ja ulos kolmen maissa. Sisälle neljältä, jolloin mies tulee kotiin ja syödään.

Minustakin tuntui pitkään, että pitkä kahvinjuonti ja lehden luku kuuluu aamuun. Mut aamuisin lapsi tarvitsee paljon huomiota, joten siirsin lehden päikkäreiden aikaan, ja juon samalla iltapäiväkahvit. Tämäkin on ihan toimiva systeemi.

 

[Ene]

Joka päivä yritetään ulkoilla. Toki keli vaikuttaa ulkoilukertojen määrään ja ulkona vietettyyn aikaan. Syyssateilla yms. ikävämmillä keleilläkin kuitenkin ulkoillaan edes hetki joka päivä. Pukeminen on kyllä kunnon operaatio ja aina välillä vähän huonommalla kelillä ajattelen vielä iltapäivällä, etten jaksa patistella lapsia toista kertaa ulos. Ennen päivällistä mieli kuitenkin ehtii lähes aina muuttua ja ulkoillaan.

Meillä lapset muuttuu levottomiksi sisällä. viihtyvät kyllä sisälläkin, mutta minä en jaksa katsoa menoa, jos ollaan vain sisällä.

 

[typu]

Ulkoilujen rytmityksestä: Meillä herätään noin 7.00, ulkoillaan noin 9.30-11.00, sitten ruoka, päikkärit ja välipala ja ulos taas 15-16 aikoihin. Aamupäivän ulkoilu on puolitoista-kaksikin tuntia, mutta iltapäivällä yleensä korkeintaan tunnin.

 

[hkhkhkh]

Meidän lapsen päivärytmi on suunnilleen näin:
9.00 herätys ja aamupala
10.00-12.00 ulkoilu puistossa (1-2h)
12.30 lounas
13.00-15.30 päiväunet
16.00 välipala
17.00-19.00 ulkoilua puistossa (1-2h)
19.00 illallinen
21.15 iltapuuro ja kylpy
22.00 yöunille

tai vaihtoehtoisesti:

16.00 välipala
18.00 illallinen
18.30-20.30 ulkoilua (1-2h)
21.15 iltapuuro ja kylpy
22.00 yöunille

 

[2kids]

Jatkanpa tähän samaan ketjuun oman kysymykseni, niille jotka ULKOILEVAT päivittäin: miten teidän päivärytmit menevät? Lähinnä mietin sitä, että miten ne, jotka sanoivat olevansa yli kaksi tuntiakin kerrallaan ulkona ehtivät?

Meillä ulkoillaan pääsääntöisesti kaksi kertaa päivässä (vähintään 1 tunti kerrallaan) kesällä kolmestikin päivässä, kun on näppärämpi pukea. Lapsi on nyt 1,5 vuotta ja toinen syntyy jouluun mennessä.

Tässä meidän päivärytmi:
7.30 herätys
8.30 aamupala
10 ulos
11 jälkeen lounasta
13 päikkäreille
15 tähän mennessä viim. herätty, jonka jälkeen välipalaa
16 ulos
17 päivällinen
19.30 kylpyyn ja iltapuuro
20 nukkumaan, nukahtaa viim. 20.30.

Lapsi nukkuu pääsääntöisesti 1,5 tunnin päikkärit. Tiedän, että esim. aamuissa olisi tehostamisen varaa, mutta jotenkin se aamukahvin juominen ja lehden uutisotsikoiden selailu vaan kuuluu mun aamuihin arkisin. Vedättekö te muut aamisiaisenne vauhdilla ja sitten vaan menoksi? Ja illalla ei näin syyspimeillä oikein houkuta lähteä ulos päivällisen jälkeen.

Minäkään en ole vielä kertaakaan käynyt perhekahviloissa tai kerhoissa, koska omassa ajatusmaailmassani raitis ulkoilma pesee tuon vaihtoehdon 100-0.

No meillä herätään aika aikaisin, viimeistään 6:30, mutta ulos menemme yleensä vasta 9:30 maissa. Esikoinen viettää aamupäivällä 1-1,5h puistotädillä, jonka jälkeen haen hänet sieltä kuopuksen kanssa ja menemme molempien lasten kanssa vielä omalle hiekkalaatikolle.
Ulos mennään uudestaan päikkäreiden jälkeen klo 15:30, ja sisään on tultava ruokaa tekemään klo 16:30 maissa.
Esikoinen lähtee yleensä vielä isänsä kanssa ulkoilemaan ruuan jälkeen.
Iltapuuro meillä syödään klo 19:30, nukkumaan mennään klo 20:15.

 

[hippulavinkka]

Kannattaa tosiaan huomata, että tuo 2 h/vrk on minimisuositus. Ainakin alakouluissa pyritään juuri siihen, että koululaiset viettäisivät välitunnit ulkona, koska se selkeästi auttaa jaksamaan koulupäivän paremmin verrattuna siihen, että lapset ovat sisätiloissa koko päivän. Liikuntaa ja ulkoilmaa tarvitsevat ihan yhtälailla nuoremmat kuin vanhemmatkin lapset.

Meillä ulkoillaan ainakin kahdesti päivässä. Se lisää myös omaa jaksamista, kun saa vähän fyysistä rasitusta. Ulkoilu auttaa purkamaan stressiä. Pukemisrumba on vain hetken kestävä show, joka helpottaa uhmaiän jälkeen. Itse olen vaikka väkisin pukenut uhmiksille, koska en halua muutenkaan mennä siihen systeemiin mukaan, että lapsi kiukuttelullaan asettaisi rajoja MINULLE, vaan niinpäin mennään, että minä määrään, mitkä ne rajat ovat. Usein uhmaikäinen kiukuttelee, ettei lähdetä ulos ja sitten kun ollaan menossa sisälle, niin alkaa sama kiukuttelu, ettei halua mennä sisälle...

Sen verran olen tullut mukavuudenhaluiseksi, että olen investoinut Goretex-kenkiin ja vedenpitäviin ulkoiluvaatteisiin sekä kuravaatteisiin MYÖS ITSELLENI. On kivempaa kävellä, olla puistossa ja retkillä, kun ei itsekään tarvitse palella.

Ulkoillessa voi hoitaa myös lasten sosiaalisia suhteita, sillä kotiäitinä ei tule omia kavereita lapsineen kutsuttua joka päivä kylään. Onneksi sieltä hiekkalaatikon reunalta on löytynyt itsellekin kivoja kavereita.

 

[muuf]

Meidän päivärytmi:

6.30-7 herätys
7.30-8 aamupala
9-9.30 ulos
11.00 lounas
12.00 päiväunille
14-15 välipala
15.30 ulos
17 päivällinen
19 iltapuuro
20 yöunille

Eihän tuossa kovin paljon jää aikaa esim. kotitöille (joita EN tee lapsen päiväunien aikana). Varsinkaan kesällä, kun ulkona ollaan enemmän. Iltapäivän ulkoilu jää yleensä lyhyemmäksi kuin aamupäivällä.

Pukeminen menee meilläkin usein tappeluksi tai temppuiluksi, lapsi on 1,5-vuotias. Haluaisi selvästi pukea itse, mutta ei osaa. Sisälle tulon "valmistelu" pitää aloittaa hyvissä ajoin, vikan vartin aikana sanon moneen kertaan että kohta lähdetään sisälle. Auta armias sitä raivoa jos vaan yhtäkkiä alkaa viedä lasta sisälle...

Välillä kyllä laiskottaa ja ahdistaa se pukemistappelu niin ja/tai sää on niin huono että en jaksa viedä lasta ulos kuin kerran jos sitäkään. Lisäksi pihan lapsista kaikki on kesän aikana joko muuttaneet pois tai aloittaneet hoidossa, joten aika yksinäistä tuolla on (josta syystä lapsi kiukuttelee ja karkailee). Onneksi puisto on lähellä.