miten paljon ulkoilua päivässä?

[nuori pikkumiehen äiti]

Otsikossa jo tulikin aihe tiivistettynä. Eli miten paljon ulkoilette pienokaisenne kanssa? Ulkoiletteko oli sää mikä tahansa? Miten ulkoilu/ulkoilumattomuus vaikuttaa lapseenne? Nukkuuko paremmin ja syökö paremmin jos ollut ulkosalla?

Meillä ulkoillaan niin paljon kuin mahdollista ja poika on nyt 11 kk. Huomaa saman tien jos joutuu jostain syystä olemaan sisätiloissa, esim. jos on vähän kipeän oloinen tai jos ulkona kamala myrskysää koko päivän. Eikä auta jos mennään kyläilemään tai muuta aktiviteettia, ulkoilu on se mistä poika tykkää ja mikä vaikuttaa unien pituuteen ja laatuun. Jos on pari päivää vaikka nuhan takia sisällä, ei yöunikaan ole yhtä rauhallista.

En ennen tajunnut tätä kun äiti aina toitotti veljen lapsista että pitää ulkoilla niiden kanssa. Nyt vasta ymmärrän että äippä tarkoitti varmaan parasta, vaikka saikin aikaan ärtymystä veljen vaimossa kun neuvoi aina ulkoilemaan. Sitä itsekin on levollisempi kun lapsi nukkuu ja syö paremmin ja ainakin tässä pikkumiehessä raittiin ilman puute näkyy ja kuuluu.

 

[Paukkulii]

Meillä ulkoillaan melkeinpä päivittäin. Välillä käydään puistossa, välillä ollaan omassa pihassa, välillä naapurissa yms. Tehdään myös vaunulenkkejä koiran kanssa ja välillä lapsi 1v5kk työntää itse vaunuja
Tuo sää-asia on aika paljon asenteesta kiinni. Eihän mekään nyt kaatosateeseen lähdetä leikkimään, mutta ulkoilla voi, vaikkei aina aurinko paistaisikaan
Lapsella pitää olla kunnon varusteet ulkoiluun ja niin meillä onkin. Oma ja miehen ulkoiluvarustus kaipaa pientä viilausta, että itselläkin olisi mukava ja lämmin olla.
Mulla on ystävä, joka sai toisen lapsensa hieman reilu kuukausi sitten. Vanhempi lapsi on samanikäinen meidän lapsen kanssa ja tämä esikoinen ei ole kertaakaan päässyt ulos vauvan syntymän jälkeen Minusta taaperolle tekee hyvää päivittäinen ulkoiluhetki, joten komppaan äitiäsi tässä asiaassa Ja olen huomannut, että se tekee myös itselle hyvää ja pitää mielen virkeänä kun viettää aamupäivän ihanassa syysilmassa!!!

 

[2 tyttöä]

Tuo riippuu kyllä tosi paljon lapsesta. Meillä esikoinen viihtyy hyvin sisällä, tykkää tehdä palapelejä, piirtää, tehdä muovailuvahaa ym. Ulkoilu ei vaikuta uniin eikä ruokahaluun. Kuopus taas nukkuu paremmin jos on ulkoiltu ja on yleensä ovella odottamassa jos edes mainitsen ulos menon.

Me ei ulkoilla säässä kuin säässä mutta yritän kyllä edes kerran päivässä käydä pihalla. Joskus ei vaan jaksa...

 

[puh.]

Meilläkin pyritään ulkoilemaan parivuotiaan kanssa päivittäin. Tunnin pari kerrallaan, riippuen kaikkien jaksamisesta. Me ulkoillaan etenkin sadesäällä; ihan siksi, että poika rakastaa sadetta ja lätäköitä. Hyvät sadevaatteet myös äidillä on ihan hyvä varuste olla. Tämä syksy on sellaista aikaa, jolloin olen huomannut että ulkoillaan vähemmän. Kesä ja talvi on eniten ulkoiluvuodenaikoja. Kesällä mennään paljon metsäpoluilla ja talvella pulkkailemassa yms..
Meillä vaikuttaa ulkoilut kaikkeen. Ilta menee hieman mukavammin, kun on oltu ulkosalla, kun muuten on kiukuttelua. Nukkuminenkin sujuu paremmin, ehkä siksi, että lapsi on jo niin väsynyt sitten.

 

[sataa sataa ropisee]

Meillä kans ulkoillaan ihan joka päivä, koska aika menee nopeammin (kun mullakin on seuraa pihan äideistä, ja lapsilla toisista lapsista) ja lapsen päivärytmi pysyy tasaisena. Ilman ulkoilua muutenkin huonosti syövä lapsi ei syö ollenkaan ja päikkärit venyy.
Ulkoilua tulee päivittäin pari tuntia, mut varsinkin tuuli- ja sadesäällä voi mennä enemmänkin aikaa. Silloinhan just on kaikkein jännintä, kun on lätäköitä missä hyppiä, voi sekoittaa kuravelliä ämpärissä litratolkulla, ja ränneistä juoksevaa vesinoroa voi huitoa hanskalla ikuisuuden. Mulla on hyvät goretexit, eikä kastumisesta ole haittaa.

 

[edellinen]

Lapsi siis vuoden ja kuukauden

 

[ei eroa]

Minäkään en ole huomannut mitään eroa yöunissa tai ruuan menekissä, ulkoiltiin tai ei. Meidän poika (1v 10kk) tykkää olla sisälläkin, joten jos oikein väsyttää joskus, saattaa olla päiviä, ettei ulkoilla ollenkaan. Yleensä kuitenkin käydään joka päivä 1-2 kertaa ulkoilemassa, tekeehän se hyvää äidillekin. Ulkona ollaan 30minuuttia - 2 tuntia, riippuu päivästä ja seurasta.. Jos ollaan vaikka ainoita puistossa, niin en jaksa siellä kovin pitkään olla.

 

[2 x/vrk]

Meillä ulkoillaan kahdesti päivässä. Minä en perustele sitä pelkästään ruokahaluun tai yöunien vaikutuksia parantavista syistä, vaan siitä, että lapsi tottuu ulkoilemaan. Ulkoleikit ja luontoon tutustuminen (vaikkei olisi kuin lähimetsikössä kävelyä) on mielestäni tärkeää siksi, että tulee oltua sisäilmaa terveellisemmässä ulkoilmassa, saa auringosta D-vitamiiniä ja ennen kaikkea siksi, että oppii sen, että ulkoilu on terveellinen tapa. Ulkoilu kuluttaa enemmän energiaa kuin sisällä löhöily. Mitä vilkkaampi lapsi, sitä helpompaa on antaa lapsen metelöidä ja riehua, jotta sitten kotona sisätiloissa jaksaa rauhoittua.

Meillä ulkoilun määrä riippuu säätilasta. Vähintään kävellään korttelin ympäri (noin 15 min) ja hyvällä säällä saatetaan olla esim. puistossa 1,5 tuntia ja käydä siinä matkalla kaupassa. Kesällä jopa otettiin piknik-eväät mukaan ja syötiinkin ulkona. Huonolla säällä pukeudutaan säätilan mukaan. Metsäretket ovat meillä aina rauhoittavia ja suosittuja. Erityisesti syksyllä marjojen poimiminen oli kova juttu. Nytkin keräillään käpyjä, risuja ja lehtiä. Talvella on helppo bongata eläinten jalan jälkiä.

 

[oetahgtpuoiehq]

ainakin kesällä, keväällä ja syksyllä ja viime talvenakin. Joka päivä säässä kuin säässä. Siellä me viihdytään. Nyt vähän isompana 1-vuotiasta tosin kiinnostaa enemmän jo sisäleikitkin ja sitä tehdään, mikä milloinkin huvittaa. Ulkona ollaan yleensä n. 2 tuntia kerrallaan ja käydään 2 - 3 krt päivässä. Olemme aika vähäunisia, että aikaa on joko ulkoilla / kärsiä sisällä...

 

[oetahgtpuoiehq]

Hyvällä säällä tosiaan otetaan eväätkin mukaan edelleen, ettei tarvi aina mennä sisälle syömään. Maistuukin paremmin. Ihan kovalla pakkasella ei kai tehdä niin Mutta muuten: käydään kävelyllä puistossa, asioilla ja sitten jäädään vielä leikkipuistoon, jossa haukataan eväitäkin ja ollaan puoli päivää ennen päiväunia ja päiväunien jälkeen jotain samanhenkistä usein. Illalla ollaan nyt enemmän sisällä, kun on pimeää, esim. 20 - 22 luetaan ja piirretään...

 

[ulkona ulkona]

ihan joka päivä, kersojen kanssa ollaan oltu.
Meillä on aika säännöllinen päivärytmi.
Lapset ovat meneviä, juoksevat ja kiipeilevät jatkuvasti, joten sisällä olo on aika höseltämistä.
Kun ollaan joka päivä ulkona pariin otteeseen, pojat ovat paljon rauhallisempia, ruoka menee alas ihan itsestään, eikä illat kulu poikien keskinäisiä voimien mittelyjä selvitellessä.

Mulla itselläkin alkaa särkeä päätä jos koko päivän pitää olla sisällä.

Jos joku meistä on kipeänä, terveet ulkoilee illalla kun toinenkin vanhemmista on tullut töistä kotiin.
Käydään metsäretkillä, kävellään paljon, keinutaan, ollaan hiekkalaatikolla, tutkitaan ötököitä ja luontoa yleensäkin. Kesäisin ulkona ollaan kaikki päivät.
Sade ei meitä haittaa, puetaan sään mukaan vaatteita päälle.
Sateella tehdään puroja, hypitään lätäköissä, kaikenlaisia pienten poikien juttuja.

Teen aina illalla ruuan valmiiksi seuraavalle päivälle. Aika usein laitan safkaa niin paljon että sitä riittää myös pakkaseen. Ei tarvitse ruuan laittamisen takia ryntäillä sisälle. Salaatin tekaisee muutamassa minuutissa lämitettävän ruuan kaveriksi.

 

[Vinkki Paukkuliille]

Mulla on ystävä, joka sai toisen lapsensa hieman reilu kuukausi sitten. Vanhempi lapsi on samanikäinen meidän lapsen kanssa ja tämä esikoinen ei ole kertaakaan päässyt ulos vauvan syntymän jälkeen

Ystävääsi varmasti ilahduttaisi ja auttaisi tuossa elämäntilanteessa paljon jos tarjoutuisit joskus ottamaan hänen vanhemman lapsensa vaikka kanssanne puistoon

Terveisin Maru-maru,

 

[ulkoilijat]

Olen sitä mieltä, että ulkoilu on todella tärkeä päivän rytmittäjä. Tulen hulluksi, jos ollaan koko päivä sisällä. Kun kuopus syntyi, oli esikoinenkin pieni (reilu 1-v.). Jotta sain arjen jotenkuten pyörimään, kirjoitin päivärytmin paperille. Huomasin asioiden sujuvan helpoimmin niin, että ulkoilua oli mieluiten 2 kertaa päivässä vähintään tunti (mieluiten 2) kerrallaan.

Ikävä kyllä, useimmiten saamme ulkoilla lasten kanssa kolmisin. Seudulla asuu paljon lapsiperheitä, mutta ilmeisesti he eivät ulkoile. Perhekahvila on sen sijaan tupaten täynnä äitejä ja lapsia, ja tuomiseksi sieltä saa aina flunssan, kun pieneen tilaan änkeytyy liikaa räkäisiä lapsia. Kivaa vaihtelua olisi nähdä puistossa muitakin äitejä lapsineen ja esikoinenkin kaipaisi seuraa, mutta kun ei niin ei.

 

[kaksin pihalla]

Kesän jälkeen puisto ja piha on aina tyhjä paitsi kun siellä on lapsia päiväkodista välillä aamupäivisin hetken aikaa. Muita ei näy mihinkään aikaan päivästä... Me ei viihdytä oikein sisätiloissa ja tosi on, että flunssa tulee joka toinen kerta, kun menee muskariin tms. sekä äidille että pojalle. Ei oikein nappaa.

 

[Meillä ei]

ulkoilla melkein ikinä. Vanhempi on nyt 1v 8kk ja toinen vasta ihan vauva. Vanhempi on kyllä nukkunut ja syönyt aina hyvin, vaikka ollaankin tällaisia lusmuilijoita. Vauvastahan ei nyt vielä osaa oikein sanoa mitään, mutta vaikuttaa hänelläkin olevan ihan hyvät unenlahjat ja ruokahalu saamattomista vanhemmistaan huolimatta.

No... kyllähän nuo saa nuuhkaista raitista ilmaa, kun käydään kaupassa ja kyllä meillä tuuletetaankin välillä. Me ei vaan oikein lähdetä kävelylle ihan van kävelyn vuoksi, eikä esikonen ole kovin paljono osoittanut kiinnostusta puistoon vaikka on joskus sitä kokeiltu.

 

[hellurei--]

Aika yksitoikkoiseksi menee lapsen elämä jos ainoat ulkoilumahdollisuudet jäävät kauppareissuihin.

 

[näin meillä]

Meillä on ulkoiltu kaksi kertaa päivässä melkein aina siitä saakka kun lapsia on ollut. Vauvana ulkoilut ovat painottuneet päiväuniin (juuri sen kaksi kertaa päivässä), ja myöhemmin sitten kävelyyn ja puistossa leikkimiseen. Mielestäni ulkoilu on hyvää tekevää meille kaikille, luontaista liikuntaa ja tervehenkistä puuhaa. Lisäksi rytmittää mukavasti päivää.

En ymmärrä, miten jotkut voivat olla päivänkään sisällä käymättä lainkaan ulkona, minä kaipaan ulkoilua kyllä itsekin. Mutta löytyyhän meitä joka junaan, tiedän

 

[puistoilu kyllästyttää]

Meillä perinteisesti ulkoiltu kaksi kertaa päivässä (aamu- ja iltapäivä), joinain päivinä aamupäiväulkoilun korvaa esim perhekerho tai iltapäivällä reissu kirjastoon/kaupungille tms. Mutta selvästi lapsi on tyytyväisin, syö ja nukkuu parhaiten, jos on saanut viilettää leikkipuistossa sen kaksi kertaa päivässä. On pian 2v.

Nyt vaan tuntuu puistot hiljenneen niin, että äidin aika ei tahdo kulua niissä... pitäisi keksiä jotain vaihtoehtoista toimintaa joiksikin päiviksi. Aamupäiväulkoilu menee vielä rutiinilla, mutta iltapäivästä kaipaisi jo jotain muuta. Onko ideoita? Uintireissuhan on yksi sellainen.

 

[ulkona ulkona jatkaa vielä]

Mun mielestä säännöllinen rytmi ja joka päivä tapahtuva ulkoilu pienestä pitäen on meidän lapsille hyvästä.
Saa juosta mielin määrin, purkaa energiaa vapaasti. Liikkuminen, koordinaatiokyky ja raajojen hallinta tulee varmemmaksi kun kiipeillään, juostaan, ryömitään jne.. Samalla kroppa vahvistuu ja lihakset saavat happea.
Meillä pojat ovat innokkaita tutkimaan kaikkea uutta. Näkevät pienetkin asiat ja muutokset ympäristön kasveissa, rakennuksissa jne.
Ulkona opitaan kunnioittamaan kaikkea liikkuvaa, ei revitä muurahaisilta jalkoja tai tapeta sammakoita.
Opitaan myös koko ajan liikkumista kaupunkiympäristössä ja liikennesääntöjä.

Lapset oppivat meillä jo pienenä siihen että on kiva olla ulkona säällä kuin säällä.
Me ei käydä koskaan missään kahviloissa. Kaveripiiristä löytyy lapsia runsaasti.
Käydään yhdessä retkillä, tavataan puistossa, toistemme kotona jne.

Olin itse kovassa kuumeessa pari viikkoa sitten. Lapsille se oli tosi rankkaa kun aamupäivällä ei päässyt ulos. 3vuotiaskin valitti että päähän sattuu, haluan ulos. Onneksi mummi tuli yökylään kolmantena päivänä jolla saatiin tuokin ongelma ratkaistua.

 

[tuttavana saamaton äiti joka ei koskaan ulkoile]

Ystäväni tytär on juuri sellainen joka ei koskaan itsekseen ulkoile eikä nyt vie pientä lastaankaan ulkoilemaan. Lorvivat sisätiloissa koko päivän. Äiti on aika saamaton muutenkin, ei siivoa kotona eikä laita ruokaa, hyvä että viitsii pestä pyykit ja pakkohan se on kun muuten lapselta loppuu puhtaat vaatteet.

Äidille on tärkeää katsoa telkkarista kaikki lempiohjelmat ja surffailla netissä. Siinä on elämän sisältö! Lapsi on välillä mummoilla ja vaareilla hoidossa ja silloin hänen kanssaan ulkoillaan ja tehdään muutakin mukavaa kuin vain lorvitaan.

 

[huono äiti?]

Ystäväni tytär on juuri sellainen joka ei koskaan itsekseen ulkoile eikä nyt vie pientä lastaankaan ulkoilemaan. Lorvivat sisätiloissa koko päivän. Äiti on aika saamaton muutenkin, ei siivoa kotona eikä laita ruokaa, hyvä että viitsii pestä pyykit ja pakkohan se on kun muuten lapselta loppuu puhtaat vaatteet.

Äidille on tärkeää katsoa telkkarista kaikki lempiohjelmat ja surffailla netissä. Siinä on elämän sisältö! Lapsi on välillä mummoilla ja vaareilla hoidossa ja silloin hänen kanssaan ulkoillaan ja tehdään muutakin mukavaa kuin vain lorvitaan.

Minusta on vähän ikävää, että jos viestiketjun aihe on kuinka paljon teillä ulkoillaan päivässä, niin tänne tullaan haukkumaan sitä miten joku tuttu ei ulkoile koskaan. Kuinka hyvin tunnet tämän ystävän tyttären? Vai perustuuko mielipiteesi vain siihen mitä ystäväsi on kertonut? Ja miten paljon ystäväsi osallistuu tyttärensä perheen arkeen, tietääkö hän miten tytär aikansa käyttää vai perustuuko hänen kertomansa vain olettamuksiin?

Menee kyllä mullakin nyt ihan OT, mutta meillä mun miehen äiti ei pidä minua hyvänä äitinä, koska en (hänen mielestään) siivoa, laita kunnollista ruokaa ja päivät pitkät vaan lorvin mitään aikaan saamatta. Niin, minä olen opiskelija ja käytän pitkälti "oman" aikani päivällä lukemalla tentteihin ja opiskelemalla (etäopiskelen siis samalla kun olen kotona hoitovapaalla) joten usein etenkin tenttien lähestyessä teen kotona vain välttämättömimmät kotityöt. Anoppi ei tietysti tätä ymmärrä, kun ei ole koskaan mitään opiskellut. Ruoka ei meillä ole hänen mielestään kunnollista, kun ei ole perunaa joka päivä, joka on tietysti terveellisen ruokavalion a ja o. No meillä on perunaa lisukkeenna ehkä kerran viikkoon, muina päivinä riisiä, pastaa, keittoja tai uuniruokia. Ruoka on varmasti terveellisempää kotiruokaa kuin anopin rasva- ja suolapommit. Anoppi varmaan päivät pitkät juoruilee kavereilleen miten kelvoton miniä hänellä on ja kaverit sitten ehkäpä käyvät täällä netin palstoilla valittamassa miten heidän tuttunaan on yksi todella kehno äiti...

Ja asiaan, meillä ulkoillaan noin 1-2 tuntia päivässä, jos on tosi kehno sää niin saatetaan jäädä sisällekin päiväksi.

 

[Alessia*]

Onpas täällä kommentteja laidasta laitaan. En arvannutkaan, että toiset ei ulkoile päivittäin. Olen pitänyt periaatteena sitä, että joka päivä pitää ulkoilla vähintään tunti (mieluummin tietysti enemmän, mutta näin syksyllä ei kauheasti huvita...) Kotoa täytyy poistua sekä aamupäivällä (jolloin yleensä hoidetaan varsinainen ulkoilu) sekä iltapäivällä, jolloin voidaan vaikka käydä asioilla. Lapsi liikkuu vielä niin huonosti, että joskus päivän ulkoilut hoituvat kokonaan rattaissa. Leikkipuistossa kyllä tykkää olla, mutta sinne ei äiti jaksa mennä kuin korkeintaan kaksi kertaa viikossa. Onneksi on myös oma piha, jossa on keinu ja hiekkalaatikko ja tähän aikaan vuodesta paljon haravoitavaa

Siinä vaiheessa kun lapsi alkoi (vauvana) olla pidempiä aikoja hereillä, pidin huolen, että hän pääsee joka päivä ulos HEREILLÄ. Moni tuntuu ajattelevan, että ulkona nukkuminen riittää. Musta on kyllä kiva tutustua maailmaan nuoresta pitäen.

 

[sisäkissa]

Minä taidan olla sitten sellainen lusmuilija huono äiti, koska en piittaa ulkoilusta itse kovin eikä haittaa ollenkaan olla päivää sisällä.

Äitiyslomalla ollessani kävin nappulan kanssa ulkona pari kertaa päivässä, mutta se oli lähinnä pakkopullaa itselleni. Leikkipuistoissa en viihdy sitten ollenkaan.

Töihin palattuani onneksi lapsi saa nyt päivähoidossa ulkoilla ihan riittävästi. Iltaisin en lähde ulkoilemaan enää. Viikonloppuisin sitten taas pitää yrittää tsempata, jollei mies sitten lähde puistoilemaan.

 

[plajon]

Pyrimme ulkoilemaan päivittäin ja mieluiten kaksi kertaa eli aamu- ja iltapäivällä/illalla. Yleensä 1-2h kerralla. Lapsi tykkää puistoista todella paljon ja käydään vaihdellen monessa eri puistossa viikon aikana. Itsekin tykkään vaihtelusta. Puistoissa on silloin hauskempaa itselle, kun on joku juttukaveri. Annan lapsen viipeltää itsekseen mahdollisimman paljon ja muiden lasten kanssa ja pysyttelen itse vain "näköetäisyydellä" ellei lapsi sitten itse välttämättä tulee pyytämään "leikkimään".

En ole huomannut, että ulkoilu vaikuttaisi uniin tai syömiseen mitenkään. Lapsi syö aina saman määrän ruokaa, ei jätä aterioita väliin vaikka oltaisiin sisällä koko päivä. Päiväunet nukkuu lähes samaan aikaan ja ovat melko saman pituisia, joskus enemmänkin tuntuu, että jos on ollut kovinkin aktiivinen aamupäivä puistossa niin silloin unen päästä kiinni saaminen on hieman hankalempaa.

Ei ulkoilla säällä kuin säällä. Sateella jäädään sisälle ja talvella kovilla pakkasilla. Joskus olen tehnyt vaunulenkkejäkin sateessa, mutta äärimmäisen harvoin. Lasta ei onneksi kiinnosta vedessä läträys tai kuravellit niin säästytään vähän puhtaammilla kamppeillakin puistosta. Enimmäkseen juoksentelee, kiipeilee, potkii palloa, tutkii paikkoja.

Minuakin harmittaa se, että puistoissa erityisesti iltaisin ei enää syksyllä näe muita lapsia/vanhempia. Joskus sattuu muitakin, mutta harvemmin. Me ulkoillaan usein vielä 17-20 välillä tunti-pari. Tosi kiva, että joku mainitsi metsässä kävelyn. Olin kokonaan unohtanut, että sellaistakin voisi harrastaa... meillä on lähellä pari kivaa metsäplänttiä, jossa on valmiita polkujakin niin voisihan sitä sinnekin lähteä retkelle joskus kun lapsikin on jo vajaa 2v. Varmaan ymmärtää jo jotakin ja olisi hauskaa nähdä mitä tykkäisi siitä.

 

[kuulostaapa tutulta]

Ystäväni tytär on juuri sellainen joka ei koskaan itsekseen ulkoile eikä nyt vie pientä lastaankaan ulkoilemaan. Lorvivat sisätiloissa koko päivän. Äiti on aika saamaton muutenkin, ei siivoa kotona eikä laita ruokaa, hyvä että viitsii pestä pyykit ja pakkohan se on kun muuten lapselta loppuu puhtaat vaatteet.

Äidille on tärkeää katsoa telkkarista kaikki lempiohjelmat ja surffailla netissä. Siinä on elämän sisältö! Lapsi on välillä mummoilla ja vaareilla hoidossa ja silloin hänen kanssaan ulkoillaan ja tehdään muutakin mukavaa kuin vain lorvitaan.

Kuulostaa veljeni vaimolta. Olen houkutellut ulos kun meillä on samanikäiset lapset ja asutaan melko lähekkäin, mutta ei sitten millään viitsi lähteä vaikka olisi upea aurinkoinen sää. Muutenkin kuulostaa samanlaiselta, veljeni vaimo ei oikein saa mitään aikaiseksi. Ei niin ettäkö ihmisen pitäisi saada aina aikaiseksi asioita, mutta kun kaikki on rempallaan heillä. Ja veljeni joka tekee pitkää päivää, hoitaa iltaisin pienokaista ja tiskaa ja siivoaa jne. Ei oikein tasapuolista. Joku nyt ajattelee että äiti on masentunut. Ei tosiaankaan ole. On vaan saamaton, mutta kun on kyse vaikkapa illanvietosta kavereiden kanssa niin ei koskaan kieltäydy.

Itse ulkoilen lasteni kanssa suunnilleen joka päivä niin paljon kuin mahdollista. Säästä se usein on kiinni, ihan sateella ei viitsitä mekään kun on niin pienet tilat kuivatella kuravaatteita. Monesti kesällä otetaan eväät mukaan eikä mennä kotiin koko päivänä.