Miten paljon teidän miehet hoitaa vauvaa?

[tosi väsynyt]

Tai hoiti kun oli ihan pieni? Meidän vauva on alle puoli vuotta nyt. Vastuu vauvan hoidosta on lähes täysin mulla. Mies vaihtaa esim vaipan jos pyydän, syöttää jos pyydän jne. Höpöttää eli leikittelee kyllä päivittäin jonkun verran vauvalle, mutta jos vähänkin tulee kitkuisempi niin vauva lykätään mulle. Kun oon yrittänyt sanoo et osallistu enemmän ku nyt, niin hän sanoo et joo pyydä niin teen. Pyydä??? En jaksa olla ruinaamassa apua, siihen aikaan oon jo ite tehny homman. Mä oon tosi väsy välillä, kuten esimerkiksi nyt. Yöt nukutaan nyt jo onneksi syöttöjen ympärillä hyvin, mutta vielä rankempaa oli kun valvoin vielä yötkin. Väsyn tekee nyt se, että mulla ei oo yhtään ns omaa aikaa. Syön ja käyn suihkussa äkkiä kun vauva nukkuu, meikkaankin vaan kun mennään jonnekin tai joku tulee käymään. Mä nautin olla lapsen kanssa, se on aivan ihana. Mut oon alkanu miettii että onkohan tämä nyt ihan oikein näinkään... kerran oon päässy talvella lenkille yksin ja juosten kävin toisen kerran kaupassa. Silloin mies vaunutteli vauvan kanssa että ei tuu mitään hankalaa tilannetta. Musta tuntuu et hän kyllä pystyy hoitaa jos haluaa, mut hän ei uskalla ottaa vastuuta. Puuuhhhhh. Nyt vauva nukahti ja mua itkettää. En halua mennä edes tonne olkkariin miehen kanssa viettää iltaa, mieluummin pötköttelen vauvan vieressä <3

Mutta siis, oonko ajautunut ihan hulluun tilanteeseen missä teen kaiken vai oonko liian herkillä?

Mä tänään ajattelin että kylläpä on ketjuja missä miehiä arvostellaan ja sitten aloitan samanlaisen itse...

 

[Ken guru]

Tosi paljon hoitaa, mutta jos ei hoitaisi, niin en olisi nyt uudestaan raskaana. Olen siis tuossa suhteessa niiden onnekkaiden joukossa. Kyllä se rassaisi ja rankkaa olisi jos joutuisin hoitamaan kaikki yksin. Meillä on aikalailla alusta asti ollut tilanne sellainen että mies on 'joutunut' olemaan yksin vauvan kanssa, ja en voi kun suositella hoitovapaan jakamista! Kun mies on yksin vastuussa kaikesta niin eipä ole hänellekään epäselvää että mitä milloinkin tapahtuu.

Keskustelkaa vielä, ja sinuna vaan lähtisin tekemään niitä omia juttuja.

 

[menomama]

Mies hoiti esikoista paljon yksin. Vauva oli pariviikkoinen kun olin ensimmäisen kerran koko illan pois kotoa. Siitä lähtien olin varsin paljon milloin missäkin iltaisin: opiskelemassa, jumpassa, laulutunnilla, kaverin kanssa syömässä, hotellissa yötäkin olin jonkun kerran... Keskimäärin olin pois varmaankin kolmena iltana viikossa 2-4 h kerrallaan. Välillä enemmän, välillä vähemmän, ja lisäksi kävin vielä satunnaisesti yksin lenkillä, kaupassa tms.

Minulla on toki maailman ihanin mies, joka on hoitanut vauvaa hienosti. Mutta tärkeämpää on ollut se, että minä olen menevää sorttia. Olen aina vain ilmoittanut, että menen nyt, on tällainen juttu, sopiiko, ja jos tänään ei käy niin koska sitten. Miehellä on aivan sama oikeus.

Et sinä voi odottaa, että mies häätää sinut kotoa johonkin. Sano asia selvästi, mies ei ole ajatustenlukija

 

[tosi väsynyt]

Tosi paljon hoitaa, mutta jos ei hoitaisi, niin en olisi nyt uudestaan raskaana. Olen siis tuossa suhteessa niiden onnekkaiden joukossa. Kyllä se rassaisi ja rankkaa olisi jos joutuisin hoitamaan kaikki yksin. Meillä on aikalailla alusta asti ollut tilanne sellainen että mies on 'joutunut' olemaan yksin vauvan kanssa, ja en voi kun suositella hoitovapaan jakamista! Kun mies on yksin vastuussa kaikesta niin eipä ole hänellekään epäselvää että mitä milloinkin tapahtuu.

Keskustelkaa vielä, ja sinuna vaan lähtisin tekemään niitä omia juttuja.

Niin, hoitovapaan jakamisesta on puhuttu kyllä, mutta se on mahdollista aikaisintaan vuoden päästä. Pitää yrittää ottaa asia puheeksi silleen että ymmärtäisi oikeesti että näin en jaksa. Hän on vaan niin epävarma, että ottaa sen helposti arvosteluna. Mitä se kyllä tietenki vähän onkin.

Mä en voi jättää vauvaa nyt tosta vaan hänelle kun hän on niin epävarma. Vauva vaistoaa sen enkä halua et joutuu mihinkään pelotustilanteeseen missä hänellä on joku hätä ja isä ei tiedä mitä tehdä... Hmmm, oonko liian varovainen tässä?

 

[..............-]

Hoitaa paljon. Must tuntuu että mulla koko ajan jotain menoa :/

 

["Veera"]

Sun pitää vaan lähteä sieltä kotoa niin isä saa rauhassa harjoitella siä hommaa ilman hirveitä suorituspaineita. Olet wnsin vaikka puoli tuntia ja syötät ennen lähtöä niin kyllä ne pärjää. Sitten pidennät aikaa niin paljon kuin syöttöjen puolesta pystyy. Tärkeää on että molemmat tajuatte että vauva on aivan turvassa vaikka joskus itkisi isän sylissä.

Meillä mies osallistuu tosi paljon(muuten meillä ei olisi kolmea lasta) mutta kun hän on päivät töissä ja minulla kuitenkin hoitovastuu niin en oletakkaan että mies muistaisi milloin on kynnet leikattu tai kylvyssä käyty joten kyllä vaan pitää pyytää jos haluaa että mies tuollaisia tekee. Vaipat se enimmäkseen muistaa vaihtaa ja ymmärtää laittaa vauva nukkumaan jos se on väsyny jne.

 

[menomama]

Kuulostaa kyllä siltä että olet myös aika varovainen. Anna miehen löytää oma tapansa olla vauvan kanssa. Hyväksy myös etukäteen, että se ei tule olemaan samanlainen kuin sinun tapasi

Kannusta miestäsi ja kerro useasti luottavasi häneen vauvanhoidossa! Osoita luottamus myös käytännössä: jätä mies lapsen kanssa esim ilman pitkää ohjelistaa Teet valtavan palveluksen ennen kaikkea lapsellesi, kun annat hänen ja miehesi rakentaa oman suhteen ihan kahden kesken. Se kantaa monia vuosia.

 

[tosi väsynyt]

Et sinä voi odottaa, että mies häätää sinut kotoa johonkin. Sano asia selvästi, mies ei ole ajatustenlukija

No niin, Totta tuokin. Ehkäpä en neuvottele vaan vaadin et hänen on opeteltava hoitaa niin että pääsen mm. jumppaan... sekin ahdistaa ku en pysty pitää itsestäni huolta ja liikkuu et pääsisin rasksuskiloista eroon.

Tekis mieli peruu äitienpäivä. Tuntuu niin turhalta ja kaksinaamaiselta

 

["Veera"]

Niin, hoitovapaan jakamisesta on puhuttu kyllä, mutta se on mahdollista aikaisintaan vuoden päästä. Pitää yrittää ottaa asia puheeksi silleen että ymmärtäisi oikeesti että näin en jaksa. Hän on vaan niin epävarma, että ottaa sen helposti arvosteluna. Mitä se kyllä tietenki vähän onkin.

Mä en voi jättää vauvaa nyt tosta vaan hänelle kun hän on niin epävarma. Vauva vaistoaa sen enkä halua et joutuu mihinkään pelotustilanteeseen missä hänellä on joku hätä ja isä ei tiedä mitä tehdä... Hmmm, oonko liian varovainen tässä?

Olet liian varovainen. Ei ne äiditkään aina heti tiedä mitä tehdä. Luin ennen esikoisen syntymää jostain kirjasta että vauvoilla on itkussa eri sävyjä(nälkäitku, kipuitku, väsyitku, verastusiyku jne) ja voin sanoa että vasta nyt kolmannen vauvan kanssa erotan nuo varmuudella toisistaan. Ja tämä kolmas vauva taas on sellainen salakakkaaja että saattaa pitkäänkin kitistä ja vääntelehtiä sylissä ennenkuin tajuan että sillä on kakka vaipassa. Uskon lasten silti olevan ihan turvassa ja hyvin hoidettuja vaikkei vanhemmat ihan heti aina tajua mikä sillä on hätänä. Pääasia että siihen itkuun reaggoidaan ja yritetään edes jotain.

 

[meillä näin]

Hoitaa paljon. Itse olen käynyt salilla tai jumpassa 2-3 kertaa viikossa siitä lähtien, kun vauva oli 2 viikkoa, alussa lyhyemmän aikaa, nyt n. tunti tai puolitoista kerrallaan. Mies oikein patisti mua sanoen, että kyllä se vauvan itkua mun jumpan ajan jaksaa kuunnella, mutta sitä se ei tiedä jaksaako, jos minäkin alan huutaa. Mulle tän puolen vuoden aikana tuo kuntosali on ollut todella tärkeä paikka. Oikeastaan ainoa paikka ruokakaupan lisäksi, missä käyn ilman vauvaa.

Mies on ollut alusta asti ihan oma-aloitteinen, en ole joutunut pyytämään osallistumaan. Tietenkin joskus sanon, että lopettaisitko tuon pleikan pelaamisen ja katsoisit vauvaa, että saan jonkun homman tehtyä. Aina ottaa vauvan hoitaakseen. Ja jos molemmat ollaan kotona, niin hoitaa välilä vaikkei mulla mitään tärkeää olisikaan menossa.

Ne on joskus vaikeimpia hetkiä, kun mies tulee töistä. Jos vauvalla on ollut itkupäivä, minä odotan, että mies tulee ja ottaa vauvan välillä hoitoonsa ja minä saan huilia. Jos miehellä taas on ollut rankka työpäivä, ei hänkään jaksaisi heti ottaa karjuvaa vauvaa hoiviinsa. No, vuoron perään tehdään ja niistäkin hetkistä selvitään.

 

[tosi väsynyt]

Kuulostaa kyllä siltä että olet myös aika varovainen. Anna miehen löytää oma tapansa olla vauvan kanssa. Hyväksy myös etukäteen, että se ei tule olemaan samanlainen kuin sinun tapasi

Kannusta miestäsi ja kerro useasti luottavasi häneen vauvanhoidossa! Osoita luottamus myös käytännössä: jätä mies lapsen kanssa esim ilman pitkää ohjelistaa Teet valtavan palveluksen ennen kaikkea lapsellesi, kun annat hänen ja miehesi rakentaa oman suhteen ihan kahden kesken. Se kantaa monia vuosia.

Kiitos ihanasta viestistä. Taidan olla aika varovainen kyllä, ehkä se johtuu meillä kummallakin vähän siitä että synnytys oli aika raju ja pelotti että tuliko siinä vauvalle jotain vaurioita. Ei tullu, mut trauma meille kummallekin kyllä. Pidetään nyt vauvaa vähän niin kuin pumpulissa, mikä ei oo kyllä varmasti ihan loppuun asti mietitty niinku nyt myös huomataan. Tarkoitan että ollaan varmaan jo liian varovaisia. .. mä luotan kyllä mieheen, mutta vähän niinku suojelen häntäkin hankalalta tilanteelta missä ei (omasta mielestä) osais toimii. Ja lopulta varmasti osais jos olisi tilanne ns päällä. Sain tässä mietittävää, kiitos. Myös mm. Veeralle viestistä!

 

["Lissu"]

Mä en voi jättää vauvaa nyt tosta vaan hänelle kun hän on niin epävarma. Vauva vaistoaa sen enkä halua et joutuu mihinkään pelotustilanteeseen missä hänellä on joku hätä ja isä ei tiedä mitä tehdä... Hmmm, oonko liian varovainen tässä?

Olet ylivarovainen, kyllä se isä pärjää lapsen kanssa kun annat tilaisuuden. Lähdet vaan pois ja annat ohjakset isälle, ei ole yhtä oikeaa tapaa toimia vauvan kanssa, hän löytää kyllä omansa kun ei ole ketään toista tekemässä kaikkia ratkaisuja hänen puolestaan.

On tärkeää myös isän ja lapsen suhteen kannalta, että heille pääsee kehittymään oma keskinäinen suhde. Isä tarvitsee nyt vaan lisää itsevarmuutta ja sitä saa sitä kautta, kun huomaa pärjäävänsä vauvan kanssa itsekin.

 

[hilllla]

Vuorotellen vaihdettiin vaipat ja herättiin aamuisin. Yleensä kyllä minä hoidin vauvaa, ja mies avusti toi vaipan, toi mulle tyynyn/juomalasin/rintakumin/ruokaa... mitä ikinä. Keitteli tuttipullot ja vei koiran ulos kun minä "pesin" vauvan kanssa.

Nyt meidän "vauva" on jo kohta 2 v, ja mies hoitaa yhtä paljon. Kun vauva irtaantui tissistä niin alkoi miehenkin rooli kasvaa, eli joskus 9 kuukauden iässä. Silloin myös mies hoiti ekaa kertaa vauvaa yksin koko yön (nukuin sohvalla).

Perhekohtaisia asioita, jos haluat miehen jotain tekevän niin pyydä, ei mies ole ajatustenlukija. Ja anna miehelle tilaa tehdä asiat niinkuin on hänen tapansa (joskus vaikeaa, tiedän, se on itselläkin edelleen opettelun alla).

 

["vieras."]

Esikoisen vauvavuonna vetovastuu oli hyvin vahvasti minulla, mutta toisaalta vauva olikin hyvin tissiorientoitunut ja tuntui kärsivän keskimääräistä herkemmin esim. turvattomasta olosta (enkä siis tarkoita etä isin hoivissa olisi turvaton, mutta jos joku muu tekijä aiheutti levotonta oloa niin äiti/imetys oli paras apu). Mieskin oli toki epävarma eikä mitenkään oma-aloitteisesti haalinut vastuuta vaikka aktiivisesti olikin mukana eikä omissa menoissaan, mutta langat jäi mun käsiin. Toisen vauvan kanssa on toisin, mutta vauvakin on ihan erilainen eikä koko ajan rinnuksissa kiinni, ja tietysti miehelläkin on varmempi olo ja vastuuta on pakkokin jakaa kun lapsia on kaksi. Minä syötän ja toistaiseksi myös nukutan vauvan, ja kyllä se minä olen usein joka ääneen lausuu kylvyn tarpeen ja leikkaa kynnet, mutta vaipanvaihdoista ei tarvitse muistutella ja mies on iltaisin paljonkin vauvan kanssa.

 

["jenni"]

Mä en voi jättää vauvaa nyt tosta vaan hänelle kun hän on niin epävarma. Vauva vaistoaa sen enkä halua et joutuu mihinkään pelotustilanteeseen missä hänellä on joku hätä ja isä ei tiedä mitä tehdä... Hmmm, oonko liian varovainen tässä?

Kyllä olet. Vauvanhoidosta saa kokemusta ja itsevarmuutta vain vauvaa hoitamalla. Saamasi neuvot ovat hyviä, eli anna miehelle vastuuta, ota oma aikasi ja muista, että sinun tapasi olla vauvan kanssa ei ole se ainoa oikea. Itku ei vauvaa vahingoita, jos joku vuorovaikuttaa lapsen kanssa. Epämukavuudelta et voi lastasi ikuisesti suojella ja todennäköisesti koko epämukavuus häviää yhdessä illassa, kun vain otat ja lähdet joskus jonnekin.

Hyvä olisi miehenkin tajuta, että itkun syyt ovat tosi yksinkertaisia. Jos lapselle antaa ruokaa, vaihtaa vaipan ja pitää sylissä, niin joku yleensä toimii. Ja jos ei toimi, niin eipä sekään haittaa.

 

["jenni"]

Mä en voi jättää vauvaa nyt tosta vaan hänelle kun hän on niin epävarma. Vauva vaistoaa sen enkä halua et joutuu mihinkään pelotustilanteeseen missä hänellä on joku hätä ja isä ei tiedä mitä tehdä... Hmmm, oonko liian varovainen tässä?

Kyllä olet. Vauvanhoidosta saa kokemusta ja itsevarmuutta vain vauvaa hoitamalla. Saamasi neuvot ovat hyviä, eli anna miehelle vastuuta, ota oma aikasi ja muista, että sinun tapasi olla vauvan kanssa ei ole se ainoa oikea. Itku ei vauvaa vahingoita, jos joku vuorovaikuttaa lapsen kanssa. Epämukavuudelta et voi lastasi ikuisesti suojella ja todennäköisesti koko epämukavuus häviää yhdessä illassa, kun vain otat ja lähdet joskus jonnekin.

Hyvä olisi miehenkin tajuta, että itkun syyt ovat tosi yksinkertaisia. Jos lapselle antaa ruokaa, vaihtaa vaipan ja pitää sylissä, niin joku yleensä toimii. Ja jos ei toimi, niin eipä sekään haittaa.

 

[tosi väsynyt]

Niin, kun mä pelkään ettei hän siostu eli uskalla jäädä kahden vauvan kanssa. Mutta siis, mä yritän keskustella asiasta ja ehdottaa että aloitetaan lyhyestä ajasta. Ehkä saa itseluottamusta vähitellen kun pärjääkin, mitä en epäile. Nyt vaan itkettää teki hyvää kirjoittaa tästä ja saada vähän muiden näkökulmia tähän. Ehkö oon helpottunu, tai sitten vaan väsynyt

 

["viekku"]

Mä hoidan pääasiassa vauvan ja kaksi muuta lasta myös. Miehellä yrityksessään nyt tosi kiire, välillä aika yh olo mutta näin se vaan menee. Hoitaa varmaan vauvaa enemmän kun tissin merkitys vähenee. Tosin aina oon noita tissulaisvauvoja enemmän hoitanut.

 

["Lissu"]

Niin, kun mä pelkään ettei hän siostu eli uskalla jäädä kahden vauvan kanssa. Mutta siis, mä yritän keskustella asiasta ja ehdottaa että aloitetaan lyhyestä ajasta. Ehkä saa itseluottamusta vähitellen kun pärjääkin, mitä en epäile. Nyt vaan itkettää teki hyvää kirjoittaa tästä ja saada vähän muiden näkökulmia tähän. Ehkö oon helpottunu, tai sitten vaan väsynyt

Mies huomaa että olet epävarma hänen pärjäämisestään ja se syö hänen itsevarmuuttaan. Mene nyt muutama päivä niin että pyydät miestä tekemään vauvan kanssa mitä milloinkin, ja vaikka miten tekisi mieli, niin et neuvo missään. Jos mies kysyy jotain niin jätät silti ratkaisun tekemisen hänelle. Lähdet vaikka suihkuun tai pienelle lenkille. Sitten muutaman päivän päästä ilmoitat lähteväsi pidemmäksi aikaa johonkin, ilman vauvaa. Vaikka kaverilla käymään, tai uimahalliin. Ja niin edespäin. Jossain vaiheessa vaikka olet yönkin pois. Jos alat tekemään tuosta suurta numeroa ja ehdottelemaan että ihan pieni aika vaan alkuun, niin siinä juuri annat rivien välissä ymmärtää, että et usko miehen pärjäävän.

Mutta kyllä se siitä. Ymmärrän kyllä hyvin että tilanne voi luisua tuohon, noin olisi meilläkin voinut helposti käydä (olen otan-ohjat-käsiini-tyyppi jonka tapa on se oikea tapa...) mutta "onneksi" molemmat lapset syntyivät sektiolla ja olin niin romuna pari ekaa viikkoa, että mies joutui ottamaan kaiken hoitovastuun vauvoista. Huomattiin molemmat, että pärjää vallan loistavasti.

 

[tsemppiä]

Hei, kuulepa, mene sinne olkkariin nyt miehesi viereen ja itke vaikka. Sitten kerrot hänelle, mikä painaa. Ihan rehellisesti. Ei auta, jos täällä vatvot. Rohkaise miestäsi hoitamaan oma-aloitteisesti vauvaa ja kerro, millaista omaa aikaa kaipaat... että saisit rauhassa käydä lenkillä, suihkussa jne. Huolehtia itsestäsi luulis miehen ymmärtävän.

 

[Puuhippa]

Mulla oli ihan itsestäänselvää, että mies hoitaa lapsen kaikki iltatoimet niin se hoitikin. Kun palasin takas töihin niin sitten hoidettiin illan arbeetit yhdessä tai vuorotellen.
En koskaan edes ajatellut, että asiat menisivät eritavalla.

 

[meillä näin]

Hoitaa paljon. Itse olen käynyt salilla tai jumpassa 2-3 kertaa viikossa siitä lähtien, kun vauva oli 2 viikkoa, alussa lyhyemmän aikaa, nyt n. tunti tai puolitoista kerrallaan. Mies oikein patisti mua sanoen, että kyllä se vauvan itkua mun jumpan ajan jaksaa kuunnella, mutta sitä se ei tiedä jaksaako, jos minäkin alan huutaa. Mulle tän puolen vuoden aikana tuo kuntosali on ollut todella tärkeä paikka. Oikeastaan ainoa paikka ruokakaupan lisäksi, missä käyn ilman vauvaa.

Mies on ollut alusta asti ihan oma-aloitteinen, en ole joutunut pyytämään osallistumaan. Tietenkin joskus sanon, että lopettaisitko tuon pleikan pelaamisen ja katsoisit vauvaa, että saan jonkun homman tehtyä. Aina ottaa vauvan hoitaakseen. Ja jos molemmat ollaan kotona, niin hoitaa välilä vaikkei mulla mitään tärkeää olisikaan menossa.

Ne on joskus vaikeimpia hetkiä, kun mies tulee töistä. Jos vauvalla on ollut itkupäivä, minä odotan, että mies tulee ja ottaa vauvan välillä hoitoonsa ja minä saan huilia. Jos miehellä taas on ollut rankka työpäivä, ei hänkään jaksaisi heti ottaa karjuvaa vauvaa hoiviinsa. No, vuoron perään tehdään ja niistäkin hetkistä selvitään.

Tuli nyt mieleen, että ensimmäinen yö sairaalassa oli sellainen, että vauva itki melkein koko ajan, koska oli sairas. (Mitä me ei itse ymmärretty.) Mies sanoi aamulla, että jos hän olisi ollut yksin vauvan kanssa, ei tiedä mitä olisi tehnyt.

En tarkemmin kysellyt, mitä tuolla tarkoitti, mutta minulle tuli alkuun siitä pelko jättää vauva isänsä kanssa kahden. Pelkäsin sitä, että isä ei kestä vauvan itkua ja pahimmassa tapauksessa ravistelee tai tekee jotain muuta. Ja sanottakoon, että mies on todella rauhallinen tyyppi, joten ei muutoin olisi mitään perusteita pelätä moista.

Minä olen hoitanut yhtä yötä lukuun ottamatta kaikki yöheräämiset. (Kerran olin niin väsynyt, että taju meinasi mennä, ja tietenkin piti rotavirusrokotuksen jälkeiset kakat keskellä yötä vaihtaa.) Mies on todella hidas herääjä, ja itse taas nopea, joten siinä mielessä on helpompikin, että minä hoidan vauvan tarpeet yöllä.

Varmaan näissäkin asioissa on tärkeää, että puhutaan molemmin puolin siitä, mitä toiselta toivoo ja jos on jotain pelkoja tms.

Tsempit ap:lle!

 

[akava]

niitä menoja pitää vaan ottaa/keksiä itselle ei toisen tartte hoitaa jos toinen ei lähde mihinkään. meillä oli aika alusta asti selvää että teen omiakin juttuja ja miehelle ok. asia oli puhuttu jo ennen vauvan syntymää. ja aika usein mies on ollut yönkin vauvan kanssa ja aina on hyvin menny. jossain vaiheessa pyysi aina listan/aikataulun ruuista ja unista, kun ei päivisin arkena ole täällä näkemässä niin halusi tehdä samoin kun minä arkena. jos siis v.loppuna olin poissa. nyt ei enää tarvitse sellaista, hyvin kehittelee syömiset ja muut vauva siis nyt jo taapero

 

["jenni"]

[QUOTE="Lissu";29880023]...mutta "onneksi" molemmat lapset syntyivät sektiolla ja olin niin romuna pari ekaa viikkoa, että mies joutui ottamaan kaiken hoitovastuun vauvoista. Huomattiin molemmat, että pärjää vallan loistavasti. [/QUOTE]

Toi muuten oli hyvä konsti! Meillä meni juuri niin, että ekan viikon mun osuuteni vauvan hoidosta oli se, että kampesin imetysasentoon kun mies mulle vauvan toi. Sen jälkeen mies opetti mulle, miten vaippa vaihdetaan. Eipähän tullut itselle äiti tietää kaiken -oloa Mies sai heti alkuun itsevarmuuden huippuunsa ja etenkin esikoisen kanssa suhde on edelleen tositosi kiinteä. Kuopus oli sitten käytännön syistä vauvana enemmän mun vastuullani, mutta silloinkin vastuu lapsista jaettiin toinen sulle, toinen mulle -periaatteella.

 

[ilaria]

[QUOTE="Lissu";29879916]Olet ylivarovainen, kyllä se isä pärjää lapsen kanssa kun annat tilaisuuden. Lähdet vaan pois ja annat ohjakset isälle, ei ole yhtä oikeaa tapaa toimia vauvan kanssa, hän löytää kyllä omansa kun ei ole ketään toista tekemässä kaikkia ratkaisuja hänen puolestaan.

On tärkeää myös isän ja lapsen suhteen kannalta, että heille pääsee kehittymään oma keskinäinen suhde. Isä tarvitsee nyt vaan lisää itsevarmuutta ja sitä saa sitä kautta, kun huomaa pärjäävänsä vauvan kanssa itsekin.[/QUOTE]

Tämä just on kaikista oleellista. Älä jää takapiruksi kyttäämään osaako miehesi hoitaa ne haastavat tilanteet, sillä kun on pakko, hän osaa kyllä. Mutta takuulla ei uskalla yrittää, jos on olo, että sinä teet kuitenkin paremmin. Eli lähde siis kylmästi pois, varaa vaikka kampaamoaika tai käy lenkillä yksin.