Meidän kuopus(tyttö) joka täyttää parin viikon päästä kaksi on papupata, puhuu monen sanan lauseita, taivuttaa, käyttää imperfektiä, toistaa mitä vaan perässä, puhuu sanat selvästi ja käyttää vain yhtä tai kahta omaa sanaa joskus (kittaleppo oli leppäkerttu, mutta tänään juuri sanoi leppäkertun eka kerran ihan "oikein").
Esikoispoika puhui 2-vuotiaana pari hassua sanaa, puhui alkuun verbeillä (pomppaa, nappaa, pelaa), oli 2v2kk kun oppi ekan substantiivin "kakka", sanoi äiti ja isi ekan kerran 2v9kk ja alkoi puhua oikeilla sanoilla samassa iässä. Reilussa vuodessa oppi kaikki kirjaimet ärrää myöten, ja 4-vuotisneuvolassa sai jo kehuja sanavaraston laajuudesta. Nyt 4,5-vuotiaana on tosi kiinnostunut sanojen alkukirjaimista, osaa tavata ja löytää sanoista oikeat kirjaimet kuuntelemalla.
Ihan uskomattoman erilaiset lapset siis! Jaksan hämmästellä tätä asiaa aina vaan.