Miten paljon pitää sietää jos toinen taapero käy käsiksi omaan lapseen??

["Iines"]

Minä en sietäisi yhtään. En todellakaan anna kenenkään pahoinpidellä lastani.

Tuttavallani oli tuollainen tilanne ja hän joutui katkaisemaan välit kokonaan ystäväänsä, joka sallia lapsensa pahoinpidellä tuttuni lasta.

 

["vieras ap"]

[QUOTE="Kifa";27902253]Minkälaiset puhelahjat tuolla 2.5 v lapsella on? Joskushan puheviivästymä voi ilmetä tuollaisena oireiluna kun lapsi ei saa itseään ymmärretyksi ja se jurppii. Itse yrittäisin ihan nätisti kysyä kautta rantain esim. että onko neuvolassa sanottu mitään tuosta käytöksestä ja onko annettu jotain ohjeita (voi vedota siihen että haluaa tietää miten vanhemmat itse toivoisivat toisten aikuisten reagoivan lapsen käytökseen että oltaisiin sitten johdonmukaisia kaikki - tuskin vanhemmat kehtaavat sanoa että ei mitenkään).[/QUOTE]

Olen ymmärtänyt, että puhuu, mutta en ole kuullut. Siis sellaista "mölinän" sekaista puhetta tulee. Sen olen kuullut, ja muutaman sanan, kuten äiti jne. Mutta vaikkei saisi verrata, niin vertaan silti, ja oma lapseni puhuu täysin selkeästi vaikka on samanikäinen, kieliopillisestikin oikein jne. Mutta tämä toinen lapsi ei juttele, ei "pälpätä", ei vauvanakaan jokellellut. Tuijottaa vain oudosti ja jos joku alkaa itkemään, joskus oikein provosoi itkijää vielä huutamalla ja karjumalla pelottavasti.

 

[minnee]

Aika kurja tilanne. Ethän loputtomiin voi altistaa omaa lastasi väkivallalle, vaikka hakkaaja olisikin niin pieni, ettei vielä osaa hallita käytöstään. Tottahan pienet lapset traumatisoituvat kokemansa väkivallan seurauksena, oli lyöjä sitten kuka tahansa.

Lapset ovat tässä yksilöitä, mutta noin keskimäärin alle kolmevuotiaan ei voi odottaa osaavan leikkiä toisten lasten kanssa vastavuoroisesti. Sosiaaliset taidot saattavat muutenkin olla melko rajalliset. Mutta tuo jatkuva pahoinpitely on todella ikävää. Ja sekin, että lapsi ei kertomasi mukaan juuri hymyile. Ikävä, ettei tuttavasi ota huoltasi kuuleviin korviinsa.

 

["vieras ap"]

Aika kurja tilanne. Ethän loputtomiin voi altistaa omaa lastasi väkivallalle, vaikka hakkaaja olisikin niin pieni, ettei vielä osaa hallita käytöstään. Tottahan pienet lapset traumatisoituvat kokemansa väkivallan seurauksena, oli lyöjä sitten kuka tahansa.

Lapset ovat tässä yksilöitä, mutta noin keskimäärin alle kolmevuotiaan ei voi odottaa osaavan leikkiä toisten lasten kanssa vastavuoroisesti. Sosiaaliset taidot saattavat muutenkin olla melko rajalliset. Mutta tuo jatkuva pahoinpitely on todella ikävää. Ja sekin, että lapsi ei kertomasi mukaan juuri hymyile. Ikävä, ettei tuttavasi ota huoltasi kuuleviin korviinsa.

En tiedä tosiaan miksei tämä lapsi hymyile juuri koskaan. Ei "touhota" menemään iloisesti, vaan kiertää lapselta toiselle ja satuttaa. Ihmettelen ettei neuvola ole tuota puhetta sitten huomannut, tai sitten lapsi puhuu siellä tai annetaan ymmärtää että puhuu. Tämä äiti etenkin ei voi sietää sitä, että lapsensa olisi jotenkin "hidas", motoriikan kehityksessä oli ongelmia joiden vuoksi kävivät fysiossa.

 

[uytvcrytrytr]

Tää ei nyt ihan liity aiheeseen mut kuitenkii...
Meidän 1v3kk tyttö saattaa tukistaa,läpsiä ja lyödä ja heittää tavaroita toisen, pienemmän lapsen päälle (kaverin lapsi).. Tuntuu pahalta, koska kohta en viitsi lähteä mihinkään lapseni kanssa kun koko ajan saa olla torumassa ja ottamassa "jäähylle". En tiedä mistä käytös johtuu ja ymmärtääkö tuon ikäinen edes tekojaan ja rangaistusta vai mitä? Virnuilee vaan kun kiellän ja saattaa heitellä tavaroita..

..jos jollain olis neuvoja.. :/

 

["Kifa"]

Ei tuonikäinen ainakaan mitään saarnoja ymmärrä eikä osaa asettua toisen asemaan, vanhemman suuttumista saattaa jopa hakea koska huomiotahan se on sekin. Paras varmaan on napata lapsi välittömästi pois tilanteesta, jos lyö lelulla niin lelu otetaan pois jne. Ja mahdollisimman tyynesti ja eleettömästi koska huomiotahan lapsi hakee, jos vain nostetaan syrjään tekemättä asiasta isoa numeroa niin hommasta menee pointti. Toisaalta sitten runsaasti kehua heti kun osaa leikkiä vähän aikaa nätisti.

 

[MorbidMama]

Lopeta ainakin iahn ensiksi se SIVULLISENA oleminen ja ota pikkasen kantaa! Kontaktia suoraan taaperoon jos et osaa mammalle puhua. Ja ihan oikeesti, älä anna sen satuttaa muita.

 

["jep"]

Tää ei nyt ihan liity aiheeseen mut kuitenkii...
Meidän 1v3kk tyttö saattaa tukistaa,läpsiä ja lyödä ja heittää tavaroita toisen, pienemmän lapsen päälle (kaverin lapsi).. Tuntuu pahalta, koska kohta en viitsi lähteä mihinkään lapseni kanssa kun koko ajan saa olla torumassa ja ottamassa "jäähylle". En tiedä mistä käytös johtuu ja ymmärtääkö tuon ikäinen edes tekojaan ja rangaistusta vai mitä? Virnuilee vaan kun kiellän ja saattaa heitellä tavaroita..

..jos jollain olis neuvoja.. :/

Kuulostaa ihan tavalliselta, 1 v usein vielä ajattelee kavereita enemmänkin hauskoina leluina, joista lähtee ääntä kun läpsäisee tai tukistaa. Meidän poika meni 1,5-vuotiaana päiväkotiin, ja stressasin etukäteen, koska juuri tuossa 1 v 3 kk korvilla oli aika lailla tuollainen. Kuitenkin pk:n alkuun mennessä oli tilanne rauhoittunut. Kieltämistä, pois nostamista ja silittämään ohjaamista lyömisen sijasta vaan, kyllä se siitä.

Sen sijaan aloittajan kuvaamassa tapauksessa kuulostaa hankalammalta, jos oma lapsi käyttäytyisi noin, haluaisin kyllä asiantuntijan arvion. Kyse kun ei enää ole ihan "taaperosta" samassa mielessä kuin juuri vuoden täyttäneellä. Toki ihmisen sanotaan olevan aggressiivisimmillaan 2-3 vuoden iässä, ja on ihan tavallista, että oma tahto yritetään saada läpi lyömällä tms., vaikka vanhemmat kieltäisivät ja sitä rataa, mutta tuo leikkitaitojen puuttuminen kyllä pysäyttäisi.

 

["vieras ap"]

Juttelin eilen tapauksesta tuttavani kanssa, jolla on kokemusta ns. haastavista lapsista (tuki- ja sijaisperheenä) ja hänen mielestään tilanne on niin mahdoton jo, että tämän hakkaajalapsen äidin tulisi kyllä hakea nyt ulkopuolista apua. Mutta tiedän jo valmiiksi, ettei hän siihen suostu, vaikka se olisikin tarpeen. Tuttavani oli sitä mieltä, että tuon perheen kannattaisi puhua asiasta neuvolassa ainakin. Minua harmittaa, että jos tämä lapsi on noin aggressiivinen jo nyt, niin mitenkäs sitten käy, kun kasvaa isommaksi.

Miten minusta tuntuukin, että tämä lapsi on hyvin flegmaattinen, joskus on suoraan sanoen tuntunut "pelottavalta" katsoa häntä silmiin, kun tuntuu että olisi tyhjyys vastassa. Yrittänyt olen kontaktia saada, leikkinyt ja pelleillyt, mutta hän vain tuijottaa välillä. Samoin pikkuveljensä on samanlainen, kohta vuoden ikäinen enkä ole koskaan kuullut äännähdystäkään suustaan, istuu vain ja katselee. Voihan olla että he ovat ujonsorttisia, mutta tuo "toljottaminen" vähän pelottaa.

 

[Mrs Bean]

[QUOTE="vieras ap";27909403]Juttelin eilen tapauksesta tuttavani kanssa, jolla on kokemusta ns. haastavista lapsista (tuki- ja sijaisperheenä) ja hänen mielestään tilanne on niin mahdoton jo, että tämän hakkaajalapsen äidin tulisi kyllä hakea nyt ulkopuolista apua. Mutta tiedän jo valmiiksi, ettei hän siihen suostu, vaikka se olisikin tarpeen. Tuttavani oli sitä mieltä, että tuon perheen kannattaisi puhua asiasta neuvolassa ainakin. Minua harmittaa, että jos tämä lapsi on noin aggressiivinen jo nyt, niin mitenkäs sitten käy, kun kasvaa isommaksi.

Miten minusta tuntuukin, että tämä lapsi on hyvin flegmaattinen, joskus on suoraan sanoen tuntunut "pelottavalta" katsoa häntä silmiin, kun tuntuu että olisi tyhjyys vastassa. Yrittänyt olen kontaktia saada, leikkinyt ja pelleillyt, mutta hän vain tuijottaa välillä. Samoin pikkuveljensä on samanlainen, kohta vuoden ikäinen enkä ole koskaan kuullut äännähdystäkään suustaan, istuu vain ja katselee. Voihan olla että he ovat ujonsorttisia, mutta tuo "toljottaminen" vähän pelottaa.[/QUOTE]


Hitsi, mulle jotenkin tuli paha olo lukiessa sun kirjoituksia. Ikäänkuin kokoajan tekisit diagnoosia lapsesta ja analysoimalla analysoit pikku viitteitä. Onko tämä tuttavasi juurikin erityislasten tuki- ja sijais perheenä ja teidän molempien tuttu? Ettei nyt heittele sulle mielipiteitään vain sun näkemyksen perusteella? Varmastikkin tuon tuttavasi perheen lapsilla on tuen tarvetta ja se pitäisi selvittää, mutta nää asiat aina vaatii hienovaraisuutta ja kokonaisuuden hahmottamista. Jokaista meitä kolauttaa omaan lapseen kohdistuva väkivalta ja sen kuulukin kolauttaa, se vain samalla värittää sitä suhtautumista toisiin sekä yleensä sitten helpommin sitä vieraan väkivaltaisen lapsen käytöksestä aletaan löytää merkkejä vaikka ja mistä. Yhtä kaikki, en kuitenkaan sallisi toisten lasten muksia omaani, vaan puuttuisin itse tilanteeseen enkä jäisi odottelemaan, että lapsen vanhemmat tekisi jotain.

 

[leijona76]

Tää ei nyt ihan liity aiheeseen mut kuitenkii...
Meidän 1v3kk tyttö saattaa tukistaa,läpsiä ja lyödä ja heittää tavaroita toisen, pienemmän lapsen päälle (kaverin lapsi).. Tuntuu pahalta, koska kohta en viitsi lähteä mihinkään lapseni kanssa kun koko ajan saa olla torumassa ja ottamassa "jäähylle". En tiedä mistä käytös johtuu ja ymmärtääkö tuon ikäinen edes tekojaan ja rangaistusta vai mitä? Virnuilee vaan kun kiellän ja saattaa heitellä tavaroita..

..jos jollain olis neuvoja.. :/

1v3kk ei tosiaan vielä ymmärrä ja tossa kohtaa tarvii kokoajan sitä vahtimista. Ajallaan lapsi oppii kun aikuinen ohjaa ja ymmärrys kasvaa. Ei sun tytössä mitää vikaa oo, hän on vasta oppimassa maailman pelisääntöjä. Uudelleen ja uudelleen vaan täytyy ottaa pois ja selittää että leluja ei viskota ja muita ei satuteta.

 

["hoitaja"]

[QUOTE="vieras";27899568]Onko kotihoidossa? Milloin ajattelit laittaa hoitoon? Suosittelen kovasti päiväkotia, siellä on vähän pakko alkaa tulla toisten lasten kanssa toimeen.[/QUOTE]

Älä koskaan suosittele ainakaan tavallista päiväkotiryhmää! Ja tavallisessahan lapsi joutuu olemaan jos vanhemmat eivät ole aktiivisia ja saa diagnoosia ennen päiväkotia.

Jotain diagnoosia kaipaavat lapset EIVÄT opi päiväkotien suurissa ryhmissä mitään, vaan menevät pahempaan suuntaan.

 

["hoitaja"]

[QUOTE="hoitaja";27909705]
Jotain diagnoosia kaipaavat lapset EIVÄT opi päiväkotien suurissa ryhmissä mitään, vaan menevät pahempaan suuntaan.[/QUOTE]

Tarkoitan aloituksessa kerrotusti käyttäytyviä lapsia, jotka kaipaavat diagnoosia. (Ei näytä siltä, että on pelkkää kurittomuutta). Eri asia on sitten jos tarvitaan diagnoosia puheen oppimisen yms takia.

 

[leijona76]

[QUOTE="hoitaja";27909705]Älä koskaan suosittele ainakaan tavallista päiväkotiryhmää! Ja tavallisessahan lapsi joutuu olemaan jos vanhemmat eivät ole aktiivisia ja saa diagnoosia ennen päiväkotia.

Jotain diagnoosia kaipaavat lapset EIVÄT opi päiväkotien suurissa ryhmissä mitään, vaan menevät pahempaan suuntaan.[/QUOTE]

En oo samaamieltä. Omani kyllä oppi tavallisessa ryhmässä vaikka nykynen pienryhmä onkin vielä parempi.

 

[haloo]

HALOO, miksi viet oman lapsesi tällaisen lapsen lähettyville yhä uudestaan?
Ajattelitko että tämä väkivaltainen lapsi yks kaks joku päivä vaan lopettaa hakkaamisen?
Kannattaa vähän käyttää älyäkin näissä tilanteissa.
Mä ottaisin tuollaista riiviölasta käsivarresta kiinni, veisin sen äitinsä eteen ja selittäisin mitä on tapahttunut ja pakottaisin pyytämään anteeksi omalta lapseltani. Niin, ja en tulisi leikkimään uudestaan. Tuollaisen äidin on pakko oppia, että kaikki katoavat ympäriltä, jos lapsen häiriökäyttäytyminen jatkuu.

 

["kaari"]

[QUOTE="vieras ap";27909403]Juttelin eilen tapauksesta tuttavani kanssa, jolla on kokemusta ns. haastavista lapsista (tuki- ja sijaisperheenä) ja hänen mielestään tilanne on niin mahdoton jo, että tämän hakkaajalapsen äidin tulisi kyllä hakea nyt ulkopuolista apua. Mutta tiedän jo valmiiksi, ettei hän siihen suostu, vaikka se olisikin tarpeen. Tuttavani oli sitä mieltä, että tuon perheen kannattaisi puhua asiasta neuvolassa ainakin. Minua harmittaa, että jos tämä lapsi on noin aggressiivinen jo nyt, niin mitenkäs sitten käy, kun kasvaa isommaksi.

Miten minusta tuntuukin, että tämä lapsi on hyvin flegmaattinen, joskus on suoraan sanoen tuntunut "pelottavalta" katsoa häntä silmiin, kun tuntuu että olisi tyhjyys vastassa. Yrittänyt olen kontaktia saada, leikkinyt ja pelleillyt, mutta hän vain tuijottaa välillä. Samoin pikkuveljensä on samanlainen, kohta vuoden ikäinen enkä ole koskaan kuullut äännähdystäkään suustaan, istuu vain ja katselee. Voihan olla että he ovat ujonsorttisia, mutta tuo "toljottaminen" vähän pelottaa.[/QUOTE]

Ei taida lasten kotiolot olla kunnossa.

 

["vieras ap"]

Hitsi, mulle jotenkin tuli paha olo lukiessa sun kirjoituksia. Ikäänkuin kokoajan tekisit diagnoosia lapsesta ja analysoimalla analysoit pikku viitteitä. Onko tämä tuttavasi juurikin erityislasten tuki- ja sijais perheenä ja teidän molempien tuttu? Ettei nyt heittele sulle mielipiteitään vain sun näkemyksen perusteella? Varmastikkin tuon tuttavasi perheen lapsilla on tuen tarvetta ja se pitäisi selvittää, mutta nää asiat aina vaatii hienovaraisuutta ja kokonaisuuden hahmottamista. Jokaista meitä kolauttaa omaan lapseen kohdistuva väkivalta ja sen kuulukin kolauttaa, se vain samalla värittää sitä suhtautumista toisiin sekä yleensä sitten helpommin sitä vieraan väkivaltaisen lapsen käytöksestä aletaan löytää merkkejä vaikka ja mistä. Yhtä kaikki, en kuitenkaan sallisi toisten lasten muksia omaani, vaan puuttuisin itse tilanteeseen enkä jäisi odottelemaan, että lapsen vanhemmat tekisi jotain.

Niin, tässähän ollaan oltu melko hienovaraisia itse kukin, kun ei olla puututtu tuohon väkivaltaisuuteen. Se vaivaantunut hymyily ja "no, lapset nyt on sellaisia" ovat olleet tähänastiset reaktiot. Mutta rajansa kaikella suvaitsevaisuudella. Kerroin vain lisäfaktoja asiaan, mutta ehkä liian analyyttisesti. En ole suinkaan ainoa, jonka lasta tämä lapsi on lyöny mutta kukaan ei uskalla sanoa oikein mitään. Olen ehkä vielä tuohduksissa, koska oman lapseni säikähdys ja pelko tuntuu vieläkin pahalta

 

["vieras ap"]

HALOO, miksi viet oman lapsesi tällaisen lapsen lähettyville yhä uudestaan?
Ajattelitko että tämä väkivaltainen lapsi yks kaks joku päivä vaan lopettaa hakkaamisen?
Kannattaa vähän käyttää älyäkin näissä tilanteissa.
Mä ottaisin tuollaista riiviölasta käsivarresta kiinni, veisin sen äitinsä eteen ja selittäisin mitä on tapahttunut ja pakottaisin pyytämään anteeksi omalta lapseltani. Niin, ja en tulisi leikkimään uudestaan. Tuollaisen äidin on pakko oppia, että kaikki katoavat ympäriltä, jos lapsen häiriökäyttäytyminen jatkuu.

Niin, syytän itseäni kun olen ollut niin kiltti. Ajattelin aina, että kyllä se on jo rauhoittunut, kun nähtiin, mutta eipä niin käynyt ja nyt viimeinkin tajusin, että en voi uhrata omaa perhettäni, vaikka kuinka käy sääliksi tätä toistakin perhettä. Heillä ei ole oikein ketään, jonka kanssa lapsi voisi leikkiä, paitsi meidät. Hoidossa eivät ole olleet, kuten ei omanikaan ole ollut.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras ap";27902141]On tämä minustakin ikävää, mutta lapseni turvallinen olo on minulle ensisijaisen tärkeää ja kun tämä riehujalapsen äiti otti myöhemmin yhteyttä, hän vain tokaisi, että kyllähän niistä tavaroista aina vähän ollaan mustasukkaisia. No siinä kaikki, ei mitään ihmeempiä toimenpiteitä aio tehdä. Mieheni on sitä mieltä, että katkaistaan yhteydet täysin. Säälin sitä lasta, kun ei taida olla ihan tässä maailmassa. Sanoin kyllä tälle äidille, että jotain pahaa oloaan lapsesi purkaa, ja että en syytä teitä, mutta minusta on touhu mennyt jo liian pitkälle. Häntä kuulemma hävettää enempi, että mitä ihmiset ajattelee riehumisesta, kuin että ottaisi selvää, mitä tuolle voisi tehdä ja että onko kyse jostain pahemmasta kuin normaalista uhmasta. Kiukkuaa meidänkin lapsemme välillä, mutta ei se uhmaikä oikeuta käymään käsiksi. v[/QUOTE]

Komppaan miestäsi, laita yhteydet poikki. Ei tosta tule jatkossa mitään, äidissähän se vika on eikä lapsessa. Ongelmat tulevat vain kasvamaan kun lapsi kasvaa. Äidillä ei selvästi ole mitään kykyä laittaa lapsi ojennukseen, eikä haluakaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras ap";27909784]Niin, syytän itseäni kun olen ollut niin kiltti. Ajattelin aina, että kyllä se on jo rauhoittunut, kun nähtiin, mutta eipä niin käynyt ja nyt viimeinkin tajusin, että en voi uhrata omaa perhettäni, vaikka kuinka käy sääliksi tätä toistakin perhettä. Heillä ei ole oikein ketään, jonka kanssa lapsi voisi leikkiä, paitsi meidät. Hoidossa eivät ole olleet, kuten ei omanikaan ole ollut.[/QUOTE]

Ei kannata surra toisten murheita, et voi omasi kustannuksella hoivata sellaisia jotka eivät edes arvosta seuraasi. Olet tosiaan liian kiltti, ja se tulee kostautumaan jos jatkat yhteydenpitoa tämän perheen kanssa. Tai sitten otat itseäsi niskasta kiinni ja sanot suoraan mitä ajattelet. Sanot että ellei äiti reagoi joka kerta kun lyömistä tai satuttamista tapahtuu, et halua heidän kanssaan olla. Ja kunnon rangaistus lapselle, jotta hän oppii. Mutta tuskinpa tuo toinen äiti on valmis oikeasti kasvattamaan lastaan, on jo päästänyt naruista irti, eikä välitä. Oma lapsesi tästä kärsii, ja saa vääristyneen kuvan lasten kanssa leikkimisestä. Lapsesi on vielä pieni, hänellä on aikaa löytää uusia ystäviä. Tuollainen kaveri(se lapsi siis) ei ole ystävä!

 

["vieras ap"]

[QUOTE="vieras";27909790]Komppaan miestäsi, laita yhteydet poikki. Ei tosta tule jatkossa mitään, äidissähän se vika on eikä lapsessa. Ongelmat tulevat vain kasvamaan kun lapsi kasvaa. Äidillä ei selvästi ole mitään kykyä laittaa lapsi ojennukseen, eikä haluakaan.[/QUOTE]

Tämä äiti on oikein herttainen ihminen, mutta pelkää hirveästi arvostelua tai edes neuvolan ohjeita, suorastaan suuttuu jos esim. neuvolassa on kommentoitu lapsen syömistä tms. Siksipä kukaan ei uskalla varmaan sanoa mitään ja tuntuisihan se itsestäkin pahalta, jos joku omaa lasta moittisi. En tiedä, kai tämä on parasta katkaista tämä ystävyys, harmittaa vain kun hänellä ei ole muitakaan

 

["vieras ap"]

Lapseni on kyllä tosi innokas leikkimään muiden kanssa ja alkaa oppimaan sitä yhteistä leikkiä, on todella iloinen ja rauhallinen muksu. En halua pilata tätä ihanaa lasta "huonoilla vaikutteilla", kuulostaa rumalta...

 

["Vieras"]

Mitäpä jos vanhempi tällaisessa tilanteessa istuisi lattialle ohjaamaan lasten leikkejä? Jos lapsi/lapset eivät osaa leikkiä, niin mallin antaminen saattaa auttaa- ja tilanteeseen puuttuminen käy huomattavasti nopeammin. Ja sen aikuisen tuttavan kanssa voi jutella lattialla istuenkin.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras ap";27909825]Lapseni on kyllä tosi innokas leikkimään muiden kanssa ja alkaa oppimaan sitä yhteistä leikkiä, on todella iloinen ja rauhallinen muksu. En halua pilata tätä ihanaa lasta "huonoilla vaikutteilla", kuulostaa rumalta...[/QUOTE]

Ei kuulosta yhtään rumalta, vaan on tosiasia! ja mitä isommaksi lapsesi kasvaa, sitä tärkeämpää millaisten lasten kanssa on tekemisissä. Seiso vaan ryhti suorana, ja ole ylpeä siitä että haluat kasvattaa lapsesi oikein. Ei tarvitse olla pahoillasi siitä ettet halua heidän seuraansa. Älä häpeä päätöstäsi yhtään!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras ap";27909808]Tämä äiti on oikein herttainen ihminen, mutta pelkää hirveästi arvostelua tai edes neuvolan ohjeita, suorastaan suuttuu jos esim. neuvolassa on kommentoitu lapsen syömistä tms. Siksipä kukaan ei uskalla varmaan sanoa mitään ja tuntuisihan se itsestäkin pahalta, jos joku omaa lasta moittisi. En tiedä, kai tämä on parasta katkaista tämä ystävyys, harmittaa vain kun hänellä ei ole muitakaan[/QUOTE]

No ei kyllä minusta vaikuta herttaiselta ihmiseltä, jos antaa lapsensa pahoinpidellä toisia lapsia!