Miten paljon pitää sietää jos toinen taapero käy käsiksi omaan lapseen??

[Mrs Bean]

[QUOTE="vieras ap";27909761]Niin, tässähän ollaan oltu melko hienovaraisia itse kukin, kun ei olla puututtu tuohon väkivaltaisuuteen. Se vaivaantunut hymyily ja "no, lapset nyt on sellaisia" ovat olleet tähänastiset reaktiot. Mutta rajansa kaikella suvaitsevaisuudella. Kerroin vain lisäfaktoja asiaan, mutta ehkä liian analyyttisesti. En ole suinkaan ainoa, jonka lasta tämä lapsi on lyöny mutta kukaan ei uskalla sanoa oikein mitään. Olen ehkä vielä tuohduksissa, koska oman lapseni säikähdys ja pelko tuntuu vieläkin pahalta[/QUOTE]

Hienovaraisuudella tarkoitinkin asian eteenpäin viemistä ja väkivaltaisen lapsen vanhempien kanssa asioiden puimista ja niihin tarttumista, en myhäilyä ja asian huomioimattomuutta Ja uskon kyllä että lapsella on varmasti avun tarve ja vanhemmat ei sitä ehkä näe tai tunnusta, siksi siihen olisikin tartuttava hienovaraisesti jotta vanhemmat asiaan alkaisivat hakemaan apua. Ja juurikin tuo analysointi ja pienten viitteiden esiin nostaminen isompina asioina sai minut mietteliääksi.

 

[miettisin]

millainen koti ja vanhemmat tuolla lapsella on.

 

["hmmm"]

Olisko perheväkivaltaa, väkivaltainen isä perheessä?

 

[Naneni]

En siedä yhtään, en muiden lasten enkä omien väkivaltaista käytöstä. Itse nappaisin tätä hakkaajaa vaikka käsivarresta kiinni ja istuttaisin jäähylle, jos ei puhe auttaisi. Ja pitäisinkin sellaisen saarnan, että varmasti menisi jakeluun. Ja äidille aivan varmasti sanoisin asiasta. Minun lapsia ei kukaan hakkaa eivätkä he hakkaa ketään.

Sääliksi käy kyseisiä lapsia, jos selvästi on joku vialla (lapsi ei hymyile/naura, ei puhu kunnolla eikä äidillä ole minkäänlaista kontaktia lapseen). Toivottavasti äiti tajuaisi lastensa parhaan ja ottaisi apua vastaan.

 

["vieras"]

Oma esikoinen oli pienenä täysin vahdittava. Saattoi yhtäkkiä purra tai lyödä tms. Perhekerhot ja kyläilyt oli tuskaa ja aloinkin vältellä näitä tilanteita. JA kyllä rangaistiin, ohjattiin ja opastettiin. Kaikkeni tein. Käytiin myös perheneuvolassa. Mutta täytyy kyllä sanoa, että sieltä ei apua saanut yhtään.

Tämän kokemuksen pohjalta voin sanoa, että se kun oma lapsi lyö on vieläkin raskaampaa ku se että toinen lyö (on toki kokemusta tästäkin). Ja jos vielä joku ulkopuolinen tuttu olisi tullut diagnosoimaan lapseni olisin murtunut täysin.

 

["vieras ap"]

millainen koti ja vanhemmat tuolla lapsella on.

Perheen vanhemmat ovat rauhallisia ns. kunnon ihmisiä, tämän tiedän koska olen tuntenut heidät ja vanhempansa kauan. En epäile yhtään että siellä hakattaisiin ketään. Koti on siisti, työasiat kunnossa ja alkoholin kanssa ei ongelmaa. Erittäin harvinainen nuori perhe siis. Siksi aiemmin viihdyimmekin yhdessä, koska samanlainen elämäntilanne ja arvot ovat, kodit kunnossa jne.

 

["vieras ap"]

Nyt sitten tämä toinen äiti on yrittänyt ottaa yhteyttä, jotta tulisivat leikkimään meille. En ole kutsunut enkä kutsu. Hän eräässä toisessa jutussa sitten vähän puijasikin minua, joten senkään takia en halua oikein enää seurustella. Kiitos kaikille vastanneille ja tukea antaneille, sain voimaa sanoa ei