Miten pärjäisitte, jos jäisit leskeksi? Oletteko jotenkin varautuneet?

Miehelle lääkäri heitti eilen syöpäepäilyn ja tänään on tullut mietittyä mielessä asioita ihan käytännön tasollakin. Miten rahat riittäisivät, pitäisikö muuttaa halvempaan asuntoon jne. Tulisiko sitten aikanaan kaiken päälle vielä rahahuolet. Oletteko miettineet itse näitä asioita ja oletteko varautuneet jotenkin?

 

Joskus olen pohtinut ja minusta kaikkien olisi ihan viisasta pysähtyä tämänkin aiheen pariin hetkeksi. Meillä ei ole juurikaan enää lainaa talosta, joten sen saisin maksettua, mutta en tiedä, riittäisikö rahat pitemmän päälle pitää yllä tätä taloa. Pari henkivakuutusta on otettu.

 

Sillai ollaan vakuutukset, paperiasiat yms. hoidettu ettei toisen tarvi sit hautajaisten aikaan alkaa samalla taloa myymään, saa sit ponnistaa eteenpäin velattomana ja suht hyvällä pesämunalla varustettuna.

 

Taloudellieseti ei huolta, omat tulot sen verran hyvät.

 

Pärjäisin taloudellisesti, sillä ei meidän perheen tulot paljoa heittäisi ja asuntolainassa on lainaturva.

 

Vakuutus on kunnossa, lainaa talosta suhteellisen vähän ja muuta velatonta omaisuutta. Ei siis tulis heti taloudellinen hätä.

 

Kyllä me pärjättäis. Mä saisin todennäköisesti isältäni ennakkoperintöä sen verran, että maksaisin loput asuntolainasta pois, jolloin asumiskustannukset olisivat vastikkeen verran kuukaudessa. Muutenkin mun vanhemmat auttaisivat tarvittaessa ja tekisivät mitä tahansa, jotta mulla ja tytöllä olis asiat hyvin. Eli vaikka omat resurssit jossain vaiheessa olisivat heikot, mulla on loistava tukiverkko.

 

Olen varautunut kouluttautumalla ja hankkimalla ammatin. Kuten kaikkeen tulevaan; tulen aina pärjäämään myös yksinhuoltajana, jos tarve vaatii.

 

Sillai ollaan vakuutukset, paperiasiat yms. hoidettu ettei toisen tarvi sit hautajaisten aikaan alkaa samalla taloa myymään, saa sit ponnistaa eteenpäin velattomana ja suht hyvällä pesämunalla varustettuna.

Näin meilläkin.. Tyhmäähän se on ajatella että kaikki on ikuista..

 

Periaatteessa pärjäisin kyllä, mutta joutuisin kyllä varmaan palkkaaman lastenhoitajan tai ottamaan aupairin.

 

Suurin osa työssäkäyvistä on vakuutettu kuoleman varalta, aviopuoliso ja alaikäiset lapset saavat kertakorvauksen kuolinsyystä riippumatta. Ja puoliorvot lapset saavat eläkettä.

Jäin yksin kun lasten isä teki itsarin lasten ollessa pieniä. Kaikesta selviää kun on pakko.

 

Oon miettinyt. Ja tullut siihen tulokseen, että jos tällainen tilanne tulisi eteen myisin talon pois ja ostaisin rivariosakkeen. Mun omat tulot ei oo niin isot, että saisin tän lainanlyhennyksen ja kiinteät kulut maksettua. Vaikka vakuutukset kuittais lainan, mulle yksin tän talon pyörittäminen olis varmaan liikaa.

 

Taloudellisesti pärjäisin kyllä, lainaa on sen verran vähän ja muuta omaisuutta realisoimalla sais varmaan suurimmaksi osaksi maksettua asuntolainan pois. Mä luulen kuitenkin, että olisin varmaan niin shokissa, mikäli tulis täysin puun takaa, etten pystyis jatkamaan elämää meidän yhteisessä kodissa, vaan myisin pois ja muuttaisin lähemmäksi omaa sukuani ja tukiverkkoa.

 

Mie luotan siihen, että kaikki järjestyy. Tavalla tai toisella. Kait sitä jotenkin aina pärjää.

 

Ihan hyvin pärjäisin. Minimitoimeentulolla tähänkin asti, ei se siitä mihinkään muuttuisi.

 

Olen työssä käyvä ammattilainen ja lainat on mitoitettu meille "oikein" eli niin, että pärjäisin taloudellisesti yksinkin.

Vakuutukset on kunnossa.

 

Talosta ei ole lainaa mutta kyllä me varmaan muuhun asuntoon tästä muutettaisiin. Lumityöt ja huoltohommat haluaisin pois jos olisin lasten kanssa yksin.

 

Vakuutus kuittaisi talolainan. Lapsiltani en kotia veisi tilanteessa, jossa ovat jo isänsä menettäneet. Itselläni on kaksi korkeakoulututkintoa ja hyvä työtilanne, joten taloudellisesti ei olisi hätää. Suurin hätä olisi kyllä henkinen, jos menisi pojilta miehen malli ja itseltä rakas puoliso!

 

Pärjäisin jotenkin, pakkohan se olisi.
Alkuun tarvitsisin varmasti apua lapsen hoidossa ja käytännön asioissa,
ollaan nyt töissä niin että mies tekee täyttä päivää virka-aikana,
ja itse ilta/yötyötä niin ei ole tarvinnut lasta viedä hoitoon.

Joutuisin varmasti vaihtamaan nykyisestä vuokra rivarista pienempään ja halvempaan,
mutten usko että pystyisin muutenkaan tässä asunnossa enää ilman miestäni olemaan jos yksin jäisin.

 

Taloudellisesti ei vaikuttaisi juuri mitenkään, sillä lähes kaikki yhteisessä käytössä oleva omaisuutemme on minun, ja tällä hetkellä minä olen vielä perheemme ainoa tienaaja. Kustannussyistä asuntoa ei tarvitsisi siis vaihtaa, mutta tuskin haluaisin asua tässä yksin. Tarvitsisin jonkinlaisen uuden alun.

 

Taloudellinen tilanne ei muuttuisi varmaan miksikään.

Mutta tulisihan tuota miestä & lasten isää ihan hitonmoinen ikävä.

 

Huonosti pärjäisin. En osaisi sellaiseen varautua, ajatus on jo niin kestämätön.
Vakuutuksia ym. ei ole kovinkaan hyvin ajateltu sen mahdollisuuden kannalta.

On mulla meistä kahdesta paremmat tulot, joten ei se mikään mahdoton tilanne olisi taloudellisesti. Muuten olisi.

 

Pärjäisin hyvin. Tulevaisuus on turvattu.

 

Raha ei olis se mitä ensimmäisenä miettisin!
Taloudellisesti tulisin toimeen ihan hyvin ja vaikken tulisi, en varmaan osaisi sitä stressata. Henkinen pärjääminen ja elämänhallinta vois olla ainakin hetken aikaa hukassa. Osaan kyllä hakea apua ja meillä on hyvä tukiverkosto!

 

Jäin leskeksi 5 viikkoa sitten. Tulen pärjäämään ihan hyvin. Kuten joku jo sanoi suurin osa työssäkäyvistä on vakuutettu. Eli kiitos miehen työnantajan tulemme pärjäämään hyvin rahallisesti. Vaikkei sekään summa loppujen lopuksi iso ole jos vuositasolla ajattelee. Tosiaankin siis rahallisesti pärjäämme, muutoin tuottaakin suuria vaikeuksia. Vaikka osasin varautua, en ollutkaan varautunut. Eli juuri nyt raha-asiat sivuseikka.