Miten pärjäisitte, jos jäisit leskeksi? Oletteko jotenkin varautuneet?

Talo menisi myyntiin, yh-elämä olisi paljon helpompaa ja järkevämpää ihmisten ilmoilla. Asutaan siis varsin syrjässä. Hommaisin kodin jostain koulun ja päiväkodin vierestä. Henkivakuutukset meillä on, sillä rahalla + asunnon myynnistä saatavalla rahalla järkkäisi ihan hyvän uuden alun elämälle.

Harkitsisin myös lisäkouluttautumista henkivakuutusrahojen turvin, jotta saisin todennäköisemmin semmoisen työn, jolla kykenisin yksin elättämään koko sakin.

Tällä hetkellä turvaverkot ovat hyvät, mutta jos tilanne tulisi eteen vaikka 10v kuluttua, niin voisi olla ihan toisin. Toisaalta silloin lapsetkin olisivat 10v vanhempia kuin nyt.

 

Sitä mä en kyllä tiedä, mistä mä ne voimat repisin suunnitelman toteuttamiseen, sillä vaikka olen ihan täysipäinen ja kykenevä aikuinen, mieheni läsnäololla on kuitenkin valtavan iso merkitys henkisesti.

 

en pärjäisi

 

No onhan meillä henkivakuutus, joka kattaa meidät molemmat. Sitten työntekijäin ryhmähenkivakuutus, koska olemme molemmat työelämässä toisilla ansiotyössä. Ja jos sattuisi työlösuhteissa tai työmatkalla kuolemaan niin tapaturmavakuutuslaki jeesaisi perhe-eläkkeen ja hautausavun muodossa, samoin liikennevakuutus liikenneonnettomuuden sattuessa ja sitten on vielä Kelan maksama yleinen perhe-eläke.

Rahallisesti kaikki on turvattu. Mutta siihen ei kai voi varautua, jos toinen tempaistaan viereltä pois.

 

itselläni ei tulisi elintasoon mitään muutoksia, miehen elintaso laskisi.

 

itselläni ei tulisi elintasoon mitään muutoksia, miehen elintaso laskisi.

Eikö se miehen menetys kuitenkin vaikuttaisi elämäsi tasoon?

 

Vakuutukset kunnossa ja tällä hetkellä opiskelen amk:ssa jos saisi tulevaisuudessa vähän parempi palkkaisen työn.

 

Taloudellisesti pärjäisin hyvin, henkisesti sitten vähän huonommin...

 

Eikö se miehen menetys kuitenkin vaikuttaisi elämäsi tasoon?

rahallisesti ei olisi mitään vaikutusta, mutta tottakai se olisi henkisesti kova paikka. elämän suurin rakkaus olisi poissa.

 

[QUOTE="Squeeze";27198807]Jäin leskeksi 5 viikkoa sitten. Tulen pärjäämään ihan hyvin. Kuten joku jo sanoi suurin osa työssäkäyvistä on vakuutettu. Eli kiitos miehen työnantajan tulemme pärjäämään hyvin rahallisesti. Vaikkei sekään summa loppujen lopuksi iso ole jos vuositasolla ajattelee. Tosiaankin siis rahallisesti pärjäämme, muutoin tuottaakin suuria vaikeuksia. Vaikka osasin varautua, en ollutkaan varautunut. Eli juuri nyt raha-asiat sivuseikka.[/QUOTE]

otan osaa suruusi :hug:

 

Taloudellisesti pärjättäisiin lasten kanssa hyvin, mutta en tiedä kuinka henkisesti pärjäisin. Jos lapsia ei olisi niin en varmaan kestäisi sitä surua. Oikeastaan se talous puolison menettämisessä olisi ihan sivuseikka.

 

[QUOTE="Squeeze";27198807]Jäin leskeksi 5 viikkoa sitten. Tulen pärjäämään ihan hyvin. Kuten joku jo sanoi suurin osa työssäkäyvistä on vakuutettu. Eli kiitos miehen työnantajan tulemme pärjäämään hyvin rahallisesti. Vaikkei sekään summa loppujen lopuksi iso ole jos vuositasolla ajattelee. Tosiaankin siis rahallisesti pärjäämme, muutoin tuottaakin suuria vaikeuksia. Vaikka osasin varautua, en ollutkaan varautunut. Eli juuri nyt raha-asiat sivuseikka.[/QUOTE]

Osanottoni menetyksesi johdosta. Todella surullista.

 

Tulishan sieltä pätäkkää, mut en tiedä miten selviäisin henkisesti. Palaisin varmaan vanhoille raiteille ja sitten ei muakaan olis parin kuukauden kuluttua. Se saatu omaisuus vaan edesauttaisi sitä.

 

Saahan sitä leskenä leskeneläkettä, lapset perhe-eläkettä ja tosiaan työnantajan ryhmähenkivakuutuksesta saatiin kunnon kertakorvaus. Taloudellisesti ei tee tiukkaa. Tukiverkostoa on mulla aina ollut isovanhempien, omien ja miehen sisarusten ja kummien muodossa. Yksin en ole lasten kanssa jäänyt ja apua saan aina kun pyydän, joskus ihan pyytämättäkin. Raskainta on juuri henkinen puoli, miten selittää pienille lapsille? Miten vastata kysymyksiin kun kasvavat? Miten suhtautua siihen "menetettyyn tulevaisuuteen"? Surettaa vaan niin vietävästi lasten puolesta kun itse ymmärtää ja tietää mistä he tulevat jäämään paitsi vaikka he eivät sitä itse ehkä osaa ymmärtää :'(

 

Miehellä on erillinen henkivakuutus. Hän on yksityisyrittäjä ja tienaa paljon enemmän kuin minä, vaikka mullakin on korkea työasema ja hyvä palkka. Mutta kulujakin on sitten vastaavasti, joten yksin en voisi ylläpitää tätä huushollia.
Joten taloudellisesti pärjäisin hyvin, mutta se ei paljoa painaisi jos joutuisi elämään ilman häntä.
Ap:lle pidetään peukkuja että tämä olisi väärä hälytys.

 

Pärjättäis, aivan varmasti. Mä olen elättänyt vuosia yksin perhettä muutenkin ja samaan aikaan mies oli aina pois kotoa, joten siitä kyllä selvittäis. Tällä kokemuksella tosin muuttaisin suosiolla edullisempaan asuntoon, varmaankin vuokralle, niin ei olis omistusasunnon tuomaa vastuuta. Meillä lapset tosin on jo niin isojakin (kuopus 6v), että helppoahan se olisi. Rankempaa olisi ollut lasten ollessa vauvoja-taaperoita.

 

Meillä ei ole vielä mitään omaisuutta, joten ei ole mitään järjestettävää. Rahallisesti en tulisi pärjäämään enkä todellakaan henkisesti