Vanha koira ei opi uusille tavoille. Hiuspinni on väärin päässä, mäkkärissä en levitä ketsuppitörppöä vaan otan kaksi ja kahvilassa ei kahden sokeripalan pakkauskaan aukea teurastamatta paperia hajalle. Levite näkkärille menee sekin takuuvarmasti väärälle puolelle. Lisäksi tykkään syödä haarukka ja veitsi väärissä käsissä. Mutta haittaaks se?
Ny lempisokerinamunaiseni on muutamassa asiassa ihan kuutamolla.
Tosin mä olen monasti itte ihmetelly, et kummin päin klemmari papereihin tulee laittaa?
Koruista mä en tiä mitään, kun en itse niit käytä, mut muistikuvani sanoo, et naarasotusten tukkapiineissä on monasti teekupin kokoinen kukkanen, joten luulis, et sen olis tarkoitus olla ulospäin? En toki tiä, mut jos joku on laittanu toisinpäin, niin sit se mun miehiseen silmäänikin näyttää hiukka hassulta. Ja luulis tuntuvan melko ilkeeltä.
Mut toi kahden sokeripalan pakkauksen keksijä on jo monasti keksintönsä vuoksi meinannu vetää ittensä narun jatkoksi, kun ihmiset repii sitä miten sattuu. Se vaan taitetaan keskeltä. Ei revitä.
Näkkärin päälliset laitetaan aina sille päällispuolelle. Ei pohjapuolelle. Pohjapuoli on se sileä. Päällispuoli on se koloinen. Tonhan sanoo järkikin et paistettaessa leivän pohja on se, mist tulee sileä.
Haarukka taas on sapuskoitaessa lusikan ohella se laite mikä laitetaan suuhun. Veitsi on se, millä leikataan. Kätisyys sinänsä on sama.