Miten ovat aiemmat raskautenne menneet?

  • Viestiketjun aloittaja Ämy
  • Ensimmäinen viesti
Ämy
Onko ollut ongelmia esim. verensokereiden kanssa? Onko ollut komplikaatioita synnytyksessä ja oletko siitä huolimatta uskaltanut toivoa vielä lisää lapsia? Kuinka neuvolassa/ polilla on suhtauduttu raskauteen kun "ikää on jo enemmän"?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ämy:
Onko ollut ongelmia esim. verensokereiden kanssa? Onko ollut komplikaatioita synnytyksessä ja oletko siitä huolimatta uskaltanut toivoa vielä lisää lapsia? Kuinka neuvolassa/ polilla on suhtauduttu raskauteen kun "ikää on jo enemmän"?

Miulla eka raskaus ( olin 31v) meni ihan oppikirjamaisesti ja oli ns. helppo raskaus. Söin tosi terveellisesti ja painoa tuli vain vajaa 5 kg. Synnytys oli ponnistusvaihetta lukuunottamatta ihan jees.... Mutta tämä toinen raskaus ( ikää 36, liki 37 v), närästystä, supisteluja, huonoa oloa, kiertämistä ja kaiken päälle raskausdiabetes. Jouduin dieetille, joka kyllä puri hyvin. Ä-polilla kaikki sujui ihan hienosti, en huomannut mitään "ikärasismia". Vakuutusyhtiössä en meinannut saada vakuutusta syntymättömälle lapselle, koska olin liian vanha! ( 35v raja!)
Neuvolassa oltiin tosi kannustavia, enkä huomannut mitään "kun olet jo noin vanha" - juttuja...
 
Ämy
Minulla kun on kova vauvakuume mutta huolettaa kun edellisessä raskaudessa 6v sitten oli kaikkea mahdollista mm. raskausdiabetes (voiko olla sitä pahempi mitä vanhempi?), verenvuotoa synnytyksessä, raskaana olo tuntui kaikenkaikkiaan muine pienine vaivoineen RASKAALTA. Ja nyt ikää vielä 40 ja risat......
 
Hei!

Olen 44v..Ensimmäinen raskaus v.1985 ,vko lla 37, poika 3,1 kg, helppo raskaus, painoakin tuli vain 7 kg. Seuraava v.1990, vko lla 42 käynnistys, poika 4,2 kg,kaikenlaisia oireita koko raskausajan sekä verenvuotoa. Ainakin 10 kertaa jouduin sairaalaan ajatuksella että kesken menee mutta synnytyksessä sitten selvisi että istukasta oli todennäköisesti tuo verenvuoto lähtöisin. Kaksi viikkoa meni yli ja käynnistyksellä muutaman tunnin pikasynnytys ilman lääkitystä. Kipu oli lääkärin mielestä hyväksi. Traumatisoiva kokemus koko synnytys kaikenkaikkiaan, istukan jäädessä kiinni. Väkisten yrittivät kaksi tuntia kiskoa tuloksetta, leikkaussaliin käsin irrotettavaksi . Kamala veripussi vielä jälkeen mitä mietittiin josko sisäistä vuotoa tms. Loppujen lopuksi paranin hyvin nopeasti. Painoakin tuli yli 30 kg. Kolmas poika v.1995, närastys, oksentaminen aamusta iltaan koko raskausajan. Issias vaivasi pari viimeistä kuukautta niin etten pystynyt kävelemään . Kontaten meni loppuaika . Painoakin oksentamisesta huolimatta 37 kg. Käynnistivät pyynnöstäni vko lla 40, epiduraali, helppo synnytys, poika 3,8 kg.
Nyt vko 41, ensimmäinen keskenmenoni v. 2007. Pelko etten enään raskaudu ikäni takia. Häämatkatuliaisena syyskuussa 2008 olin raskaana. Lähtöpaino 57 kg, treenasin yli 10 v tauotta punttia ja judoa sekä olin elämäni kunnossa. Polven eturistiside poikkesi kesällä 2008 ja leikkausta siirrettiin häiden ja häämatkan takia ,sitten leikkausajankohtana olinkin raskaana. Tässä raskaudessa oksensin ensimmäiset kolme kuukautta, työpäivän jälkeen ämpäri sängyn viereen ja kaikki ulos klo 16-22.00 välillä, päänsärkyä koko ajan, närästys alkoi oksennusvaiheen loputtua, kaikenlaista pientä oireilua mutta pahinpana hermosärky mikä johtui polvesta. Viimeksi olen nukkunut 5 tunnin unet viime joulukuussa. Huhtikuussa sain tramalia pariksi viikoksi .Sain nukuttua pari kahden tunnin pätkää sekä satunnaisesti jopa neljä tuntia . Liitoskivut sekä hermosärky lonkista nilkkoihin alkoi tuossa maaliskuussa ja tuntuu iltaisin kuin nastoja olisi pistelty nahan alle..Ei voi muuta kuin yrittää kävellä ja liikutella jalkoja aamuun saakka. Yöt tuntuvat pitkiltä. Pinna ei ole ollut kireällä tai muutoinkaan en ole ollut huonolla tuulella koko aikana , unettomuudesta huolimatta. Lisäksi isäni menehtyi 2007 leikkauskoplikaatioon, minä sain keskenmenon isänpäivänä 9 vko lla 2008,veljeni menehtyi sairauden murtamana nelikymppisenä kotiinsa 2008 maaliskuussa ja vielä vanhimman poikani poika syntyi keskosena saaden sairaalassa äidiltään ilmeisesti infektion mistä ei selvinnyt ennenaikaisen syntymänsä vuoksi.
Johtuneeko kaikesta tästä, että olen osannut arvostaa raskauttani menetysten takia ja kaikki vaivat tuntuvat suhteellisen pieniltä. Painoakin tullut liki 30 kg ja liikkumisen aika tuskallista. Kaikki veriarvot ja sokerit sekä verenpaine olleet koko ajan erinomaisia, edes rautaa en ole syönyt. Miehelläni ei ole lapsia joten tämä pienokainen on taivaan lahja meille!
Normi neuvolat ja nyt yliaikaisuuden takia Naistenklinikalla vauvan painoarvion takia. Iästäni ei ole ollut koko aikana puhetta mitä olen itse ihmetellyt. Niskaturvotus ultrassa sekä rakenne ultrassa kävin mutta muut seulonnat jätimme väliin . Ensi viikolla käynnistys arvioon jos ei omatoimisesti tämä tytteli tule. Eilen eivät nähneet mitään syytä vielä käynnistykselle kun minun arvot hyvät ja vauva n. 3,8 kg. Hauskaa sinänsä että neuvolassa arvio oli 4,5 kg ja seuraavana kertana sairaalassa oli kutistunut 3,9 kg ja eilen jo 3,7-3,8 kg. Kohdunsuu oli ekalla käynnillä auki 3 cm mutta eilen enään 1,5- 2 cm :LOL: Mittaajasta johtuvat mutta mienini kanssa jo mietimme että meneekö uusiksi koko homm:LOL: Tässä sitä kärsivällisesti odotetaan, tulpat sun muut tulivat viime vko lla ja suppareitakin päivittäin..

Kaikkea hyvää sinulle !
 
Annekristiina en voi muuta, kuin kovasti pahoitella kaikkea mitä olet joutunut kokemaan. Nostan kyllä hattua sinulle, miten positiivinen ja rohkea olet kaikesta huolimatta. Moni saisi ottaa oppia, kun niin pienestä ruikutetaan nykyään.

Toivon, että sinun elämässäsi on kääntynyt lehti, ja tulevat tapahtumat ovat onnellisia ja kaikki menee hyvin. Sait minutkin syvästi ajattelemaan. :hug:
 
Ämy
annekristiina!
Kiitos erittäin paljon ajatuksia herättävästä viestistä! Todellakin asiat ovat suhteellisia !! Tuli mieleen että sinulla on voimaa mennä vaikka "läpi harmaan kiven" ja että ihan pienestä ei kannata ruikuttaa. Antoi kyllä uutta näkökulmaa asiaan.
Voimia synnytysrutistukseen ja jään innolla odottamaan uutisia!
 
Hei annekristiina!!

Nyt vasta huomasin kirjoituksesi ja nostan sinulla hattua korkialle, olet paljon saanut kestää..kaipa meille se annetaan mitä jaksetaan kantaa..vaikka joskus kyllä tuntuu että sen taakan alle meinaa väkisin murtua..

Jokaisella on omat murheensa ja ilonsakin, minäkin yritän nauttia kahdesta rakkaasta lapsestani ja että ovat terveitä :heart:..joskus sitä ei oikein osaa arvostaa mikä on siinä aivan nenän alla ..vielä kuitenkin syli kaipaisi yhtä pienokaista..mutta onhan se hyväksyttävä jos sitä ei meille suoda :ashamed: ..toivon kuitenkin kovasti raskautumista =)


Ps. Minun eka raskauteni(22v.) meni hyvin v.-87-terve tyttö tuli alatiesynnytyksellä ja nopsaan.(3720g)
Toinen raskaus(39v.) oli vaikiampi: raskausdiabetes&raskausmyrkytys-sairaalassa makoilua n. 1kk...kuitenkin terve ja pirteä poikanen syntyi(2210g)suunnitellusti sektiolla..nyt minullakin pientä pelkoa kun tietää riskeistäkin enempi-netistä kun löytää kaikenlaista tietoa mikä osaltaan saattaa luoda turhiakin pelkoja.

Jaksuja loppurutistukseen annekristiina :hug:


mur-mur
 
meni tosi hyvin ja tunsin olevani elämäni kunnossa. Vaivat olivat melko pieniä, 3 ekaa kuukautta illalla pahoinvointia mutta ei oksentelua, loppuvaiheessa raskautta närästystä johon kyllä auttoivat tabletit, hankalin asia oli hyvän asennon löytäminen yöllä kun lonkat särkivät kun piti olla kyljellään, sekä vessassa juoksu monta kertaa yössä pissalla. Painoa tuli 8 kg jotka jäi jo synnytyslaitokselle.
Synnytys meni muuten hyvin (ekoista supistuksista vauvan syntymään 12 tuntia) mutta ponnistusvaiheessa kävi ilmi että häntäluu on edessä ja vauva ei mahtunut ulos. Lopulta vetivät imukupilla kun sydänäänet alkoivat laskea, joka sekin, siis imukuppi, irtosi kesken kaiken mutta sitten vauva putkahtikin ulos.
Ei siis ole vertailuperustaa nuorempana raskautumiseen ja synnyttämiseen, mutta koen että ikä ei millään tavalla haitannut raskautta tai synnytystä.
Suhtautuminen oli koko ajan kannustavaa, ja kun kerran itse alussa sanoin neuvolassa jotain iästäni tyyliin "mahtaakohan sitä voida synnyttää normaalisti kun ikää on jo 45 ja eka kerta", neuvolatäti (tosi täti, mua nuorempi varmaan ainakin 10 vuotta!) sanoi kivasti "et sinä kuule niin vanha ole, kyllä se hyvin menee" ja siihen loppuivat mun epäilyni. Ihan vikassa lääkärintarkastuksessa ennen synnytystä lääkäri taisi sanoa "muuta riskiä ei ole kuin tietysti tämä ikä", mikä vähän mietitytti, mutta ehkä se sitten oli virallinen suhtautuminen asiaan..?
 

Yhteistyössä