Millainen parisuhteenne yleinen tila on? Onko rankkaa pikkulapsi aikaa? Onko mies paljon töissä? Miten kotityöt on jaettu? Koetko, että olet tyytyväinen suhteessa vai tuntuuko sinusta, että joudut tekemään enemmän kuin miehesi perheen/kodin eteen? Teettekö asioita kahden kesken? Nauratteko yhdessä, onko minkälaista läheisyyttä? Kosketatteko toisianne ihan muuten vaan arjessa? Onko seksielämä kunnossa, kumman aloitteesta seksiä harrastetaan? Kerrotteko toisillenne tunteistanne? Voitteko puhua muuten avoimesti? Näitä asioita lähtisin ensimmäisenä miettimään. Parisuhde ei pysy intohimoisena ja rakkaus säily itsestään. Sen eteen on molempien tehtävä töitä.
Pienet huomion osoitukset, sanat, teot, läheisyys ja seksi kuuluvat parisuhteeseen ja kummankin pitäisi aktiivisesti ylläpitää niitä. Jos vaan jää pyörittämään sitä perus arkea, niin kyllä siinä ajan kuluessa ne tunteetkin viilenee. Itsellä oli synnytyksen jälkeen kausi jolloin mieleni ei tehnyt lainkaan läheisyyttä tai seksiä mieheni kanssa, mutta tiedostin asian johtuvan imetyshormooneista ja aktiivisesti vastustin noita tuntemuksia. Puhuin niistä miehelleni ja hän ymmärsi olla painostamatta, itse puolestani tein aloitteita miehen suuntaan sellaisina hetkinä, kun nuo tuntemukset olivat laimeampia, jotta läheisyys pysyisi läsnä parisuhteessa. Onko sinulla kenties omassa elämässä tapahtunut jotain, josta ns. sysäys tälle tunteiden kylmenemiselle on lähtenyt?
En usko, että tuohon tilanteeseen tauko auttaa (voi auttaa, mutta voi olla myös viimeinen naula arkkuun). Itse lähtisin avaamaan tilannetta miettimällä suhdetta, puhumalla miehen kanssa ja kenties käymällä terapiassa yksin tai yhdessä.
Mies on edelleen näiden vuosien jälkeen erittäin rakastunut minuun. Minun pitäisi olla onnellinen hänen kanssaan mutta en vain ole. Mitä tehdä?