Miten otan puheeksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Myräkkä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Myräkkä

Aktiivinen jäsen
29.09.2005
2 509
0
36
Ollaan oltu miehen kans nyt reilu 2 vuotta yhdessä. Poika on nyt reilun vuoden. Olen pari kertaa yrittäny miehelle vihjaista (tai oikeastaan ihan suoraan sanonut) kihlautumisesta. Mies ei kuulema ole ajatellut asiaa.
Odotan niin kovasti kosintaa, ja luulen että jos jään sitä odottelemaan saan odotella melko kauan. Olen jo päättänyt että karkauspäivänä kosin, jos ei vielä olla saatu kihloja ostettua. Mutta kun en malttais odottaa!

Miten ottaisin kihlauksen puheeksi taas? Viikkoja olen jo pyöritelly asiaa mielessäni, mutten millään keksi. Apuja?
 
no herran jumala :o sanomalla suoraan?
anteeksi :ashamed: mut mä en vois kuvitella, et mä oisin tuollaisessa tilanteessa mieheni kanssa... meillä puhutaan ihan kaikki asiat heti suoraan, eikä mitään asioita haudota tai mietiskellä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja nytkypylly:
no herran jumala :o sanomalla suoraan?
anteeksi :ashamed: mut mä en vois kuvitella, et mä oisin tuollaisessa tilanteessa mieheni kanssa... meillä puhutaan ihan kaikki asiat heti suoraan, eikä mitään asioita haudota tai mietiskellä...

meillä kanssa näin

 
Minä liimailin koruliikkeiden kihlasormus mainoksia jääkaapin oveen :laugh: Aikamoisen läjän olin siihen saanu jo kerättyä kun kerran ukkonen suutuspäissään oli heittäny ne kaikki roskiin :'( Enpä ole sen jälken asiasta vihjaillu, enkä ees suoraan sanonu...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ninniliina:
Kosi sinä :)
nimimerkillä "miehensä kihlannut" (enkä odotellut karkauspäivään)

Tätäkin olen miettiny, mutta ku täällä ei oo mitään koruliikkeitäkään. Ja kyllä ne sormukset olis heti vaihdettava. Olen yrittäny järkätä niin et päästäis kaupunkiin yhdessä, vietäis lapsi mun äidille hoitoon ja otettais hotellihuone. Mutta ku ei tämäkään oo onnistunu, vaikka monta kuukautta yrittäny järkätä.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että millain ite kosit? Oliko romanttista? :) Niin ja millanen sun mies on? Olisiko kosinut "koskaan" jos et sä olis tehny sitä eka?
 
Älä kuitenkaan väkisellä kihlaa, ei kaikki miehet halua kihloihin.
Me mentiin kihloihin kun tarpeeksi ruinasin ja siitä alkoi alamäki, puoli vuotta kihlauksen jälkeen erottiin.
 
mä kosin ite miestä kun ei se monesta vihjeestä huolimatta tajunnut ite sitä tehä. ostin sormukset ja laitoin ne sitten vessan peilikaapin hyllylle illa. Sit kun se meni peseen hampaita niin ihmetteli mitkä nää on. sanoin et ehkä nyt on helpompi kosia kun on sormukset valmiina. =) no menimme sitten 1.9 kihloihin ja 21.9. -07 menimme maistraatissa naimisiin. meillä on yhteinen pian 3kk ikäinen poika.

T:onnellisesti naimisissa
 
Alkuperäinen kirjoittaja Myräkkä:
Alkuperäinen kirjoittaja Ninniliina:
Kosi sinä :)
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että millain ite kosit? Oliko romanttista? :) Niin ja millanen sun mies on? Olisiko kosinut "koskaan" jos et sä olis tehny sitä eka?

No en tiedä kauanko sitä kosintaa olis saanu odottaa: me oltiin kumpikin vasta 18-v. ja oltu yhdessä puoli vuotta, joten en kauheasti aikaillut. Mutta nyt on yhteistä taivalta takana kohta 10 vuotta - naimisiin ei olla keretty...

Vähän se oli ehkä sellanen hullu päähänpisto, ihan vaan oltiin viikonloppua kahdestaan viettämässä kotosalla niin kysäisin, että josko mentäisiin juhannuksena kihloihin. Sormukset käytiin sitten myöhemmin hakemassa. Mutta vaikka se oli päähänpisto, niin ihan tosissaan olin sen suhteen.

Juhannuksena sitten vaihdettiin sormuksia meren rannalla juhannuskokkoa poltellessa ja shampanjaa juodessa :) :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Auroora:
mä kosin ite miestä kun ei se monesta vihjeestä huolimatta tajunnut ite sitä tehä. ostin sormukset ja laitoin ne sitten vessan peilikaapin hyllylle illa. Sit kun se meni peseen hampaita niin ihmetteli mitkä nää on. sanoin et ehkä nyt on helpompi kosia kun on sormukset valmiina. =) no menimme sitten 1.9 kihloihin ja 21.9. -07 menimme maistraatissa naimisiin. meillä on yhteinen pian 3kk ikäinen poika.

T:onnellisesti naimisissa

Eikö sulla pelottanu, et mies kieltäytyy?
 
Mies on joskus sanonu, ettei mikään järki mennä kihloihin jos ei ole menossa naimisiin. Siis että se on lupaus avioliittoon. Ja meillä kun on ollu omat vaikeutemme, niin pelottaa että mies kammoksuu tuota "elämänne loppuun saakka". Mutta mun mielestä se on ihan eri asia, ku kerta lapsikin on jo. Ja onhan meillä nyt pitkän aikaa menny jo hyvin, ollaan löydetty se yhteinen sävel. Mulla vain niin pelottaa ottaa se puheeksi jos mies sanoo ettei halua kanssani naimisiin; eikös se ole sitten niin että kaikki tai ei mitään?
 
myräkkä näin oli myös meillä. joten otin sitten riskin siksi juuri että näin kuinka tosissaan hän rakastaa minua ja poikaamme. ja hyvin on mennyt. elämä on jatkunut normaalisti. ei naimisiin meno ole muuttanut meidän suhdetta ainakaa huonompaan suuntaan. vaikka nuoria vielä olemma niin silti kumpikin otti asian vakavasti.
 

Similar threads

L
Viestiä
5
Luettu
1K
Aihe vapaa
"aloittaja"
A

Yhteistyössä