Miten osaisin olla ottamatta henkilökohtaisesti?

[...]

Kyse on siis mun appivanhemmista, jotka käy mun hermoille taas niin ettei tosikaan. Kaikki oli hyvin, kunnes aloin odottaa esikoista. Olin aika nuori (20-v), joten otti oikeudekseen kommentoida ja puuttua joka asiaan. Kerran mm. anoppi penkoi mun matkatavarat, kun oltiin kylässä. Lapsi syntyi ja kukaanhan ei poikaa osannut hoitaa, kuten appivanhempani. Arvostelivat mua joka asiasta eikä siis mitään hienovaraista vaan tyyliin 1-v pojalle appiukko sanoi, että tuleppa papalle kylään viikoks, niin pappa kyllä opettaa sut kävelemään, kun ei tuo äiti ole osannut. Ja puhees viivästyessä sanoi, että "kuule, sun on joskus puhuttava sille lapselle, ei se itekseen opi puhumaan". Appivanhemmat asui meistä 100 km päässä, joten ei oikeasti edes tiennyt meidän elämästä mitään, tottakai mä puhun mun lapsille. Esikoisella todettiinkin myöhemmin kehitysvamma. Anoppikin muistaa kyllä joka välissä kertoa pojalle, "kyllä susta vielä ihan normaali poika tulee".

Meille syntyi myös toinen lapsi, jota en sitten niin paljon olekaan tutustuttanut näihin isovanhempiin, enkä kyllä nykyään vie poikaakaan paljon kyläilemään, en kertakaikkiaan jaksa. aloimme keväällä suunnitella muuttoa takaisin kotiseudulle. Eniten mieleen jäi mummon kommentti siitä, kuinkahan hän sitten jaksaa (meidän lapset ei ollut ollut hoidossa siellä yli puoleen vuoteen)! Vastasin, ettei tarvitse tulla käymään. Ostimme talon, niin on kyllä siitä kommentoinut, kun se on niin kaukana ja eihän siellä voi asua ja on niin huono tiekin perille (tietyö). Vastasin edelleen, että ei tarvitse tulla käymään. Kohteliaisuuskiintiö on täynnä.

He on tehnyt ja sanonut paljon pahempiakin asioita, kuten siis ihan tosi suoria haukkumisia yms. Olen yrittänyt tehdä joskus jonkinlaista pesäeroa, mutta kun lopulta he sitten tunkevat itsensä joka paikkaan ja asiaan mukaan.

En osaa kertoa kovin elävästi (ilman romaanin kirjoittamista), minkälaista on elo heidän kanssaan, mutta ovat tosi piikikkäitä (ja mä väitän, et pahansuopia) ihmisiä, koko lähipiiri on sitä mieltä, mutta kukaan ei koskaan sano muuta, kuin että se on sellainen. Niin kertokaa mulle, kuinka minä, erittäin temperamenttinen ja suorasanainen ihminen puren hammasta ja olen hiljaa? Vai tarviiko mun oikeesti ees seurata, kuinka nää ihmiset jatkuvasti loukkaa mua ja mun perhettäni, jopa mun lapsia.

 

["vieras"]

Menin sekaisin yksiköissä ja monikoissa,mutta pointti tuli selväksi.

Eipä tuossa ole mitään tekoa sillä oletko sinä temperamenttinen vai et.Olet ilmeisesti jo vuosia (?) purrut hammasta ja ottanut paskan niskaasi kauniisti niiaten,kuten kunnon miniän oletetaan tekevänkin.Mun mielestä on hienoa,että olet jo sanonut tuon "ei tarvitse tulla käymään".Ja kehottaisin myös sanomaan ihan suoraan heille,että katsoisivat hetkeksi peiliin ja kuuntelisivat mitä suustaan päästävät.Sanot ihan suoraan,että mielestäsi heidän vaikutuksensa lapsiisi on huono,etkä halua altistaa heitä enää moisille solvauksille ja piikityksille.He saavat itse sen jälkeen päättää ottavatko opikseen ja muuttavat käytöstään tai jatkavatko samalla linjalla ja ovat sitten osallistumatta lapsenlastensa elämään.

Tietenkin kolikolla on aina kaksi puolta.Toisaalta voi olla jopa,että he eivät tosiaan ymmärrä olevansa moukkia ja ilkeitä suorastaan.Tai voivat ainakin selitellä puolustuksenaan,että "sehän nyt on vain semmoista karskia huumoria" tai muuta vastaavaa.Se on aivan se ja sama mitä he ovat asiasta mieltä.Huumoria tai ei,ei toisia saa loukata noin.

Mikä on miehesi kanta tilanteeseen?

 

["vieras"]

Nää on kyllä kamalia juttuja.....Hyvä, jatka sinä asiallisella linjalle, älä vajoa heidän tasolle. Olet saanut sanottua, että ei tarvitse käydä ja näin keskustelu pääsee hiljalleen alkuun. Kun oikeasti "KUULEVAT", mitä sanot alkavat varmasti kysyä jatkoa. Tässä kohtaa asiallinen tilannekatsaus sinun fiiliksiin ja asia on sillä selvä. Saavat miettiä ite, mitä pitäs tehdä, jotta saavat olla vielä teidän elämässä.

 

[...]

Mä menen jo itekin sekaisin yksiköissä ja monikoissa kun innostun paasaamaan Sinänsä sillä ei ole edes väliä, kun puoltavat toisiaan kaikessa kuitenkin. Siihen karskiin huumoriin aina vetoavatkin, mutta kun appiukko kerran kännipäissään haukkui mut ihan suoraan täydeksi paskaksi ja vetosi myöhemmin siihen, etten ymmärrä hänen huumoritajuaan, niin ei oikein mennyt läpikään.

Ja sepä se, kun olen pari kertaa sanonutkin, että jos tällainen käytös jatkuu, niin minä en käy kylässä enää ja lapsienkin kyläilyt vähenee sitä myötä. Mieheni on ihan samaa mieltä kanssani, mutta on kiltti luonteeltaan, että tyytyy silmien pyörittelyyn, en ole ikinä kuullut hänen sanovan mitään vanhempiensa solvauksiin (ja siis solvaavat myös miestäni, mm. tökkii mahaan ja kommentoi ylipainoa yms.). Välillä mies suuttuu oikein kunnolla, mutta ei vain tuo sitä heidän tietoonsa, vaikka olen ihan pyytänytkin.

Tuntuu, että mä oon ihan valmis sanomaan heille kiitti hei!

 

[taikamatto]

Katkaise ihmeessä välit tuollaisiin. Miehesi voi käydä vanhempiensa luona yksin jos huvittaa, sano suoraan ettet halua lapsiesi altistuvan appivanhempiesi käytökselle.

 

["vieras"]

Rakentakaa miehen kanssa nyt kunnon yhteinen rintama asiassa.Tuohan on ihan järjetöntä,että toiset voi sanoa mitä vain ja vedota huumoriin.Auttaisiko jos sinäkin yks kaks menisit haukkumaan heidät pataluhaksi ja sitten naureskellen sanot,että hei ettekös te nyt huumoria ymmärrä??Oma lääke maistuu usein paskalta..

Ja asiallinen linja on tosiaan hyvä ja sivistynyt vaihtoehto.Mutta jos vastassa on keskiaikaisia idiootteja niin siinä ei paljon asiallisuus auta.

Toivottavasti edes paasaus helpottaa mieltä vähän,vaikka se näin virtuaalisesti tulisikin hoidettua.

 

[...]

Kai se pitäisi edes oman mielenrauhan takia jättää käymättä siellä. Piti kuitenkin vähän purkaa, kun meinaa välillä hulluksi tulla. En vaan oikeesti tajua, mistä sellasia ihmisiä sikiää. Heillä on kolme lasta, joista kuitenkin kahesta on tullut ihan normaaleja, kolmas on ihan äitinsä kaltainen. Kiitti teille myötätunnosta!

 

[...]

[QUOTE="vieras";22014473]Rakentakaa miehen kanssa nyt kunnon yhteinen rintama asiassa.Tuohan on ihan järjetöntä,että toiset voi sanoa mitä vain ja vedota huumoriin.Auttaisiko jos sinäkin yks kaks menisit haukkumaan heidät pataluhaksi ja sitten naureskellen sanot,että hei ettekös te nyt huumoria ymmärrä??Oma lääke maistuu usein paskalta..

Ja asiallinen linja on tosiaan hyvä ja sivistynyt vaihtoehto.Mutta jos vastassa on keskiaikaisia idiootteja niin siinä ei paljon asiallisuus auta.

Toivottavasti edes paasaus helpottaa mieltä vähän,vaikka se näin virtuaalisesti tulisikin hoidettua.[/QUOTE]

Tää oli sinänsä ihan hyvä viesti. Mä olen oikeasti miettiny joskus synkimpinä hetkinä, et mikä mua estää antamasta samalla mitalla takas. Ja vastaus on: Vaikka mä olen temperamenttinen ja suorasanainen, niin mulle on opetettu hyvät käytöstavat, toisin kun eräille.

Mua vähän huvitti tuo nimitys keskiaikaiset idiootit, koska aikalailla siitä juuri on kyse. Ne kaksi elää jossain aivan toisessa todellisuudessa ja aikakaudessa.

 

["vieras"]

Tää oli sinänsä ihan hyvä viesti. Mä olen oikeasti miettiny joskus synkimpinä hetkinä, et mikä mua estää antamasta samalla mitalla takas. Ja vastaus on: Vaikka mä olen temperamenttinen ja suorasanainen, niin mulle on opetettu hyvät käytöstavat, toisin kun eräille.

Mua vähän huvitti tuo nimitys keskiaikaiset idiootit, koska aikalailla siitä juuri on kyse. Ne kaksi elää jossain aivan toisessa todellisuudessa ja aikakaudessa.

Minkä ikäisiä isovanhemmat ovat?
Miksi miehesi ei vieraile omien vanhempiensa luona lastensa kanssa?

 

[...]

[QUOTE="vieras";22014540]Minkä ikäisiä isovanhemmat ovat?
Miksi miehesi ei vieraile omien vanhempiensa luona lastensa kanssa?[/QUOTE]

Isovanhemmat ovat 63- vuotiaita. Toki mies välillä käy lasten kanssa siellä, mutta haluaisitko sinä omat lapset sellaiseen paikkaan, kun käytös ei kohdistu vain minuun, vaan mieheen ja omalla tavalla lapsiinkin. Minä ja mieheni ei haluta.

 

["vieras"]

Suosittelen ottamaan kunnon hajuraon tuohon väkeen.Lapset varsinkin on semmoisia,jotka aistii herkästi tuollaisen keljuilun enkä tosiaan minä ainakaan haluaisi koskaan omia lapsiani tuohon tilanteeseen.

 

[...]

Ja ehkä eniten kaikesta mua rassaa se suhtautuminen lapsen kehitysvammaan. Mun mielestä 5-vuotiaalle kehitysvammaiselle ei todellakaan pidä mennä sanomaan, että kyllä susta ihan normaali vielä tulee yms. Miehelle tilittää jatkuvasti, että mistä se on voinut tulla, kun ei heidän suvussa ainakaan sellaista ole (eikä edes pidä paikkaansa), huoh. Varmaan syyttää minua siitäkin.