Miten oppia positiivisuutta arjen keskellä?

Kun aina väsyttää, arki on yhtä työtä ja touhua...alkaa syödä naista. Miten saada arjen positiiviset asiat esille?

 

Mulla ainakin terveyden pettäminen pysäytti, kun pitkään pelättiin vaikka mitä ennenkuin alkoi syitä löytyä. Olin niin helpottunut, kun tiedän ettei ollut kyse mistään todella vaarallisesta. Arki kelpaa mulle hyvin nyt, kun oli pelko että se loppuu ennen aikojaan.

 

Mulla ainakin terveyden pettäminen pysäytti, kun pitkään pelättiin vaikka mitä ennenkuin alkoi syitä löytyä. Olin niin helpottunut, kun tiedän ettei ollut kyse mistään todella vaarallisesta. Arki kelpaa mulle hyvin nyt, kun oli pelko että se loppuu ennen aikojaan.

:hug: Koko raskausajan pelkäsin. Oman ja lapsen terveyden puolesta. Sitten makasin 2kk sairaalassa. Loppujen lopuks mitään ei käynyt, kaikki meni hyvin. Mutta niin koville otti henkisesti, että kyllä nyt osaa olla tyytyväinen ihan kaikesta.

Sitten oli väkisinki katkera kaikille niille, joiden raskaudet sujui moitteetta, sairaalassa käytiin vaan pullauttamassa lapsi pihalle ja that´s it.
Nyt tosta katkeruudesta on jo päässyt hiukan eroon, kun on niin ihana, terve OMA vauva. Osaan taas iloita toistenkin puolesta.

Mutta tää nyt taas ei ap:ta lohduta, halusin kuitenki kertoa oman tarinani.
Uskon että jotenkin sinäkin sen positiivisuuden löydät. Mieti, miten paljon olet elämässäsi saavuttanut. Ole vaikka iloinen siitä, että olet olemassa! Saat jakaa kaikki hauskat jutut täällä palstalla..

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!!

 

Sut on pysäytetty todella. Joskus ne asiat vaan ajautuu "itsestäänselvyyksiksi"...
Kyllä mullekin arki kelpaa. Ehkä se on vaan oma jaksaminen, väärät asenteet = suorittaminen, joka syö naista. Oppis ottamaan rennommin.

 

Oisko mitään, mitä sä voisit muuttaa sun arjessa? Enempi omaa aikaa, vapaa-aikaa tai jotain. Oikeesti, käy huonosti jos ei tajua ite pysähtyä, kun kroppa antaa varotusmerkkejä. Mun läheisellä petti terveys, kun oli liian vahva, liian pitkään.

 

Ei mitenkään. Arjessa harvemmin on mitään positiivista.

 

7 vuotta menin töihin joka aamua hammasta purren, kunnes nyt olen yht äkkiä tajunnut, että itselleni on paljon helpompaa, kun "hyväksyn" tämän hetkisen työni. Vaikka se ei ole sitä, mitä haluaisin loppu elämäni tehdä, se on kuitenkin nyt työn, mikä ei kuitenkaan ole mitään "kamalaa" ja palkkakin on kohtuullinen. Olen yrittänyt ajatella arjen asioita positiivisella tavalla vaikka kaikki eivät todellakaan suju aina suunnitelmien mukaan. En vain halua elää elämääni joka päivä harmitellen, kiroillen ja ruikuttaen. Ja sitten 60 vuotiaana herätä vasta, että kohta se kaikki on ohi. Joskus tämä positiivinen ajatusmaailma on hankala toteuttaa, kun ympärillä on paljon negatiivisiä ihmisiä, mutta yritän silti!
Ja sitten sitä omaa aikaa!! Sitä on saatava itselle riittävä määrä! Jaksamista!

 

Oisko mitään, mitä sä voisit muuttaa sun arjessa? Enempi omaa aikaa, vapaa-aikaa tai jotain. Oikeesti, käy huonosti jos ei tajua ite pysähtyä, kun kroppa antaa varotusmerkkejä. Mun läheisellä petti terveys, kun oli liian vahva, liian pitkään.

Joo, tiedostan kyllä että tarviin omaa aikaa. Miehen kanssa puhunut siitä. Oon kotiäiti, aina "työpaikalla". Ei juurikaan omaa aikaa. Siitä kai se eniten johtuu, arki tuntuu harmaalle. Miehellä vaan on niin paljon töitä, että minä olen se joka uhrautuu. Alan olla aika kireä akka. jospa se tästä...

 

Sut on pysäytetty todella. Joskus ne asiat vaan ajautuu "itsestäänselvyyksiksi"...
Kyllä mullekin arki kelpaa. Ehkä se on vaan oma jaksaminen, väärät asenteet = suorittaminen, joka syö naista. Oppis ottamaan rennommin.

No tottahan se arki välillä väsyttää, en mäkään jaksa koko ajan vaan hymy huulilla painaa pelkän kiitollisuuden voimalla. Ymmärsin hyvin sun pointtisi, toin vaan oman kokemukseni, kun tosiaan arvomaailmani koki ison keikahduksen. Suurin muutos oli kai se, että oppi olemaan itselleen armollisempi, että elämässä on mentävä omien rahkeidensa mukaan eikä ruksata jokaista suoritusrastia. Pelkästään se, kun toteaa että okei, mä jaksan nyt näin vähän enkä pysty enempään, oli ihan mukavaa oikeastaan. Tuntui, että henki kulki pitkästä aikaa vapaammin

 

Ei mitenkään. Arjessa harvemmin on mitään positiivista.

Kyllä mun lapset on kallisarvosia aarteita elämässä!
Arkikin on yleensä ihan kivaa, mutta nyt tarvii vähän omaa aikaa, että taas näkee sen.