Miten oppia hyväksymään se, ettei lapsi syö?

[väsynyt väsynyt äiti]

Hän kuitenkin kasvaa hyvin ja on virkeä ja energinen.

Syöminen on kuitenkin ollut vaikeata siitä asti, kun ensimmäisiä soseita alettiin syömään. Eikä se oo tähän päivään asti kummentunut, joitakin satunnaisia lyhyitä kausia lukuunottamatta. Lapsi on nyt 3-vuotias.

Tein alussa itse kaikki soseet. Huomasin pian viikonloppureissuilla, että syö kaupan sosetta omaa paljon paremmin :'( Annettiin sekä omia, että kaupan, vaihtelevalla menestyksellä. Nyt 3-vuotiaana syö pienempiä annoksia, mitä alle vuoden ikäinen veljensä, joka taas on loistava syöjä.

Aina ei suostu edes maistelemaan. Pidetään tiukasti kiinni ruoka-ajoista, mutta tietää, että seuraavalla ruualla saa taas vatsantäytettä, joten yleensä skippaa lämpimät ruuat. Mulla on täysin hämärtynyt käsitys siitä, millainen esim. iltapala kuuluisi olla tuon ikäisellä. Tai tiedän mitä tarjota, mutta MINKÄ VERRAN. Lapsi nimittäin jättää päivällisen syömättä (tai korkeintaan vähän näykkii) ja tankkaa iltapalalla. Meillä tehdään peruskotiruokaa, välillä tehdään itse alusta asti, välillä jotain einestä kiirettä helpottamassa. Leipä, jogurtit, jotkut hedelmätkin yms. maistuvat hyvin ja käsittämätöntä kyllä, lautaselta häviää aina kurkut, tomaatit yms. mutta itse ruoka jää lautaselle.

Herkkuja ei isommasti saa, joten en usko että nekään syövät ruokahalua. Voiko tuon ikäistä vaatia syömään tiettyä määrää? Kun en ole sitäkään tehnyt.. Olen koittanut sanoa, että maistelisi edes, mutta en ole pakottanut. Muuten ollaan yritetty, ettei tehtäisi numeroa syömisestä (=vaikeaa).

Voinko olla välittämättä tästä, kerran kasvaa hyvin vai pitäisikö mielestänne jotain tehdä? Neuvolan kanta on se, että "kasvaa, joten onhan tuo jotain syönyt". Jaksaisin tällaista, jos välissä olisi selkeästi hyviäkin syömisen kausia, mutta tämä on tosi kuluttavaa, kun se on tällaista jatkuvasti..

Muilla huonoja syöjiä?

 

[meak]

Se ainakin on ihan normaalia että 3v syö huomattavasti vähemmän kuin 1v.

Mä olen kehottanut lapsia maistamaan, mutta en pakota. Syövät sen minkä syövät, mutta ruokailusta ei tehdä numeroa. Ihmeissäni mäkin noiden omien lasteni syömisien kanssa olen kun toinen ei syö juuri mitään ja on silti ylipainoinen, kun taas toinen syö paljon ja on alipainoinen.

 

[Mariska*]

Ei ole omaa kokemusta, mutta ensimmäisenä tulee mieleen, että jos lapsi kerran ei ole hälyttävän laiha ja kasvaa normaalisti, niin turha kai asiasta on kovin paljon stressata?

Voihan olla että lapsellasi on vaan erilainen aineenvaihdunta ja jos aletaan väkisin tuputtamaan isompia annoksia, niin lapsen oma tunne sopivasti syömisestä häviää ja saattaa tulla myöhemmin ongelmia painon kanssa tms.

Tuli myös mieleen, että olisiko lapsella jotain herkkyyttä esim. ruoan koostumuksille tms, kun jotkut lapsethan eivät millään halua syödä esimerkiksi sekoitettuja ruoka-aineita tai jotkut tietyt ruoat aiheuttaa yökkäilyä sen rakenteen vuoksi?

 

[neljäs_tulossa]

Mutta syöhän lapsesi kuitenkin? Ei tuo nyt kovin ihmeelliseltä vaikuta. Syö kasviksia ja muutakin ilmeisesti. Anna lapsesi valita annoskokonsa itse.

 

["mä"]

Meil on ihan samanlainen 3v tyttö :/
Mut olen jotenkuten sisäistänyt jo asian.

 

["pöpö"]

Hän kuitenkin kasvaa hyvin ja on virkeä ja energinen.

Syöminen on kuitenkin ollut vaikeata siitä asti, kun ensimmäisiä soseita alettiin syömään. Eikä se oo tähän päivään asti kummentunut, joitakin satunnaisia lyhyitä kausia lukuunottamatta. Lapsi on nyt 3-vuotias.

Tein alussa itse kaikki soseet. Huomasin pian viikonloppureissuilla, että syö kaupan sosetta omaa paljon paremmin :'( Annettiin sekä omia, että kaupan, vaihtelevalla menestyksellä. Nyt 3-vuotiaana syö pienempiä annoksia, mitä alle vuoden ikäinen veljensä, joka taas on loistava syöjä.

Aina ei suostu edes maistelemaan. Pidetään tiukasti kiinni ruoka-ajoista, mutta tietää, että seuraavalla ruualla saa taas vatsantäytettä, joten yleensä skippaa lämpimät ruuat. Mulla on täysin hämärtynyt käsitys siitä, millainen esim. iltapala kuuluisi olla tuon ikäisellä. Tai tiedän mitä tarjota, mutta MINKÄ VERRAN. Lapsi nimittäin jättää päivällisen syömättä (tai korkeintaan vähän näykkii) ja tankkaa iltapalalla. Meillä tehdään peruskotiruokaa, välillä tehdään itse alusta asti, välillä jotain einestä kiirettä helpottamassa. Leipä, jogurtit, jotkut hedelmätkin yms. maistuvat hyvin ja käsittämätöntä kyllä, lautaselta häviää aina kurkut, tomaatit yms. mutta itse ruoka jää lautaselle.

Herkkuja ei isommasti saa, joten en usko että nekään syövät ruokahalua. Voiko tuon ikäistä vaatia syömään tiettyä määrää? Kun en ole sitäkään tehnyt.. Olen koittanut sanoa, että maistelisi edes, mutta en ole pakottanut. Muuten ollaan yritetty, ettei tehtäisi numeroa syömisestä (=vaikeaa).

Voinko olla välittämättä tästä, kerran kasvaa hyvin vai pitäisikö mielestänne jotain tehdä? Neuvolan kanta on se, että "kasvaa, joten onhan tuo jotain syönyt". Jaksaisin tällaista, jos välissä olisi selkeästi hyviäkin syömisen kausia, mutta tämä on tosi kuluttavaa, kun se on tällaista jatkuvasti..

Muilla huonoja syöjiä?

Meillä on 5-vuotias tyttö. Jos hän saisi päättää, ei varmaan söisi mitään. Ruokalautaselta häviää tomaatit ja kurkut, mutta muu ruoka jää. En ole koskaan kuullut hänen sanovan, että olisi nälkäinen. Hän kasvaa tasaisesti omalla käyrällään, kuitenkin paino-pituussuhde on -20. Neuvolassa ei ole sanottu muuta kuin, että on siro ja pituutta on riittävästi, joten ei syytä huoleen. Hassuinta on, ettei hän syö juurikaan edes karkkia, keksejä ym. Sanoo vain "ei kiitos", jos hänelle tarjotaan. En ymmärrä.

Pikkusiskonsa, joka on 2-vuotias, syö paljon isompia annoksia ja hyvällä ruokahalulla. Kummatkin lapset ovat iloisia ja vilkkaita, joten kai se on vaan tähän tyytyminen. Mutta kyllä joskus risoo, kun mikään ei mene alas.

 

[a.p.]

Mutta syöhän lapsesi kuitenkin? Ei tuo nyt kovin ihmeelliseltä vaikuta. Syö kasviksia ja muutakin ilmeisesti. Anna lapsesi valita annoskokonsa itse.

Mutta ei hän juuri syö ns. lämpimiä ruokia. Eli lounasta ja päivällistä. Kun ruoka on korjattu pois pöydästä, puolen tunnin päästä hän itkee, että on nälkä. Sitä kiukkua on sitten kuunneltava seuraavan ruokaan asti ja tätä on päivä toisensa jälkeen. Eli suurin ongelma on se, ettei ruuat, ateriat mene alas. Välipalatyyppiset ruuat menee, mutta riittääkö ne!? Saattaa mennä viikkoja, ettei ole juuri lämmintä ruokaa syönyt..

 

["hmh"]

No liialla vouhotuksella tai pakottamisella ainakin kehität lapselle syömishäiriön.

Kun pidät ruoan terveellisenä ja herkut poissa, ja lapsi kasvaa kunnolla, voit olla huoleti. Terve lapsi tietää itse minkä verran tarvitsee ruokaa.

 

[a.p.]

[QUOTE="hmh";26855555]No liialla vouhotuksella tai pakottamisella ainakin kehität lapselle syömishäiriön.

Kun pidät ruoan terveellisenä ja herkut poissa, ja lapsi kasvaa kunnolla, voit olla huoleti. Terve lapsi tietää itse minkä verran tarvitsee ruokaa.[/QUOTE]

Jos luit aloituksen, niin meillä ei pakoteta, eikä vouhoteta. Olen vaan huolissani lapsesta, joka on esikoiseni.

 

[neljäs_tulossa]

Tee iltapalaksi joku ns. lämmin ruoka?

 

[Ruoaton]

Meillä samanlainen 3-vuotias, alusta asti syöminen takunnut, mutta kasvaa kuitenkin tasaisesti, omalla käyrällään tosin. Meilläkään ei syömisistä tehdä numeroa, jos ei syö, niin sitten seuraavalla aterialla. Äidille se on kuitenkin älyttömän raskasta, kun kaikkensa yritää ja toinen ei vain syö. Meilläkin uppoaa kurkut ja tomaatit ja leivät, mutta se lämmin ruoka... Joten meillä tehdään niin, että ensin lautaselle ei laiteta muuta kuin sitä lämmintä ruokaa, kurkut sun muut on vähän niin kuin jälkiruokana, niin sitä ruokaa menee edes vähän.

Samaten täyttäisi maidolla mahaansa, joten maitolasin saa vasta kun on syönyt, muuten ei syö mitään.

Mutta siis normaalipäivänä syö aamupalaksi jogurtin tai banaanin tai jotain muuta pientä, lounaalla pienen annoksen lämmintä ruokaa, välipalana ei usein maistu oikeastaan mitään, hyvällä tuurilla puolikas omena. Päivällinen on taas pikkuannos ja iltapalana jos oikein innostuu saattaa syödä pienen satsin puuroa tai leivän. Pieniä ovat siis määrät ikäisiinsä verrattuna...:/ Ja herkkuja ei edes syö, ei ole koskaan tykännyt karkista tai muista makeista herkuista, joskus syö suklaavanukkaan, ehkä kerran kuussa...

Joten ymmärrän hyvin, miltä tuntuu ku lapsi ei syö, se on ihan kamalaa. Varsinkin jos lähipiirin lapset ovat parempia syömään ja kaiholla katselee kun toiset lapset pyytävät jo lisää ja oma pyöritelee samaa perunan puolikasta puoli tuntia lautasella...:/ Ja meilläkin on nyt siis hyvä kausi, ei todellakaan ole syönyt näinkään hyvin aina. Meilläkin on vaan lääkäri lohdutellut, että kyllähän sinne jotain menee kun kerran kasvaa ja jaksaa touhutakin.

 

["hmh"]

Jos luit aloituksen, niin meillä ei pakoteta, eikä vouhoteta. Olen vaan huolissani lapsesta, joka on esikoiseni.

Luin aloituksen, ja ymmärsin sen sisällöstä että ainakin teknisesti olet tehnyt ihan oikein tarjoamalla ruoka-aikoina terveellistä ruokaa ja välttämällä herkkuja.

Mutta se, että olet asiasta ahdistunut, saattaa kyllä välittyä lapseen ilmeittesi ja olemuksesi kautta - sitähän en täältä voi nähdä kun en sinua tunne. Tarkoitukseni oli vain vahvistaa luottamustasi lapsen kykyyn kasvaa omalla tavallaan omaksi itsekseen, jotta olisit vähemmän ahdistunut...

 

["vieras"]

Meillä oli ihan sama juttu, mutta nyt yllättäen 4,5-vuotiaana on alkanut ruoka maistua ja lapsi suostuu maistelemaankin vaikka mitä, mitä ei aiemmin tehnyt. Välillä tuntuu, että ruokahalu on pohjaton. Sen olen huomannut, että liha tietyissä muodoissa ei vaan yksinkertaisesti mene alas, vaan jää suuhun pyörimään. En ole pakottanut syömään, mutta tehnyt selväksi, että jos ei lämmin ruoka kelpaa, ei tule myöskään jälkiruokaa.

 

[a.p.]

Meillä samanlainen 3-vuotias, alusta asti syöminen takunnut, mutta kasvaa kuitenkin tasaisesti, omalla käyrällään tosin. Meilläkään ei syömisistä tehdä numeroa, jos ei syö, niin sitten seuraavalla aterialla. Äidille se on kuitenkin älyttömän raskasta, kun kaikkensa yritää ja toinen ei vain syö. Meilläkin uppoaa kurkut ja tomaatit ja leivät, mutta se lämmin ruoka... Joten meillä tehdään niin, että ensin lautaselle ei laiteta muuta kuin sitä lämmintä ruokaa, kurkut sun muut on vähän niin kuin jälkiruokana, niin sitä ruokaa menee edes vähän.

Samaten täyttäisi maidolla mahaansa, joten maitolasin saa vasta kun on syönyt, muuten ei syö mitään.

Mutta siis normaalipäivänä syö aamupalaksi jogurtin tai banaanin tai jotain muuta pientä, lounaalla pienen annoksen lämmintä ruokaa, välipalana ei usein maistu oikeastaan mitään, hyvällä tuurilla puolikas omena. Päivällinen on taas pikkuannos ja iltapalana jos oikein innostuu saattaa syödä pienen satsin puuroa tai leivän. Pieniä ovat siis määrät ikäisiinsä verrattuna...:/ Ja herkkuja ei edes syö, ei ole koskaan tykännyt karkista tai muista makeista herkuista, joskus syö suklaavanukkaan, ehkä kerran kuussa...

Joten ymmärrän hyvin, miltä tuntuu ku lapsi ei syö, se on ihan kamalaa. Varsinkin jos lähipiirin lapset ovat parempia syömään ja kaiholla katselee kun toiset lapset pyytävät jo lisää ja oma pyöritelee samaa perunan puolikasta puoli tuntia lautasella...:/ Ja meilläkin on nyt siis hyvä kausi, ei todellakaan ole syönyt näinkään hyvin aina. Meilläkin on vaan lääkäri lohdutellut, että kyllähän sinne jotain menee kun kerran kasvaa ja jaksaa touhutakin.

Voi että. Tutulta kuulostaa. Varsinkin nuo kaksi ekaa kappaletta. Me ollaan jouduttu välillä tekemään tuota, että kasvikset vasta lopuksi. Sekin tuntuu jotenkin kauhealta.. ne kun on kuitenkin niin terveellisiä! Tsemppiä teille!

 

[a.p.]

[QUOTE="hmh";26855597]Luin aloituksen, ja ymmärsin sen sisällöstä että ainakin teknisesti olet tehnyt ihan oikein tarjoamalla ruoka-aikoina terveellistä ruokaa ja välttämällä herkkuja.

Mutta se, että olet asiasta ahdistunut, saattaa kyllä välittyä lapseen ilmeittesi ja olemuksesi kautta - sitähän en täältä voi nähdä kun en sinua tunne. Tarkoitukseni oli vain vahvistaa luottamustasi lapsen kykyyn kasvaa omalla tavallaan omaksi itsekseen, jotta olisit vähemmän ahdistunut...[/QUOTE]

Ok, ymmärrän. Varmastihan minusta sen näkee.. Laitoinkin aloitukseen, että yritetään olla tekemättä numeroa, mutta se on vaikeaa.. Kiitos sinulle!

Niin ja tuosta iltapalasta, voisihan sitä kokeilla tehdä jotain ruokamaista iltaan, jos se siellä maistuisi paremmin..

 

["vieras"]

Antaisitko esimerkin päivän syömisistä? Minkä kokoinen on?

Mäkin meinasin ehdottaa et jos iltapalaksi tarjoiskin oikean ruuan? tai jättäis välipalan tarjoamatta (auttoi meidän vähäruokaiselle)?

 

["Vieras"]

No ainakaan välipalan ei tarvi olla kummonen, esim joku hedelmä pelkästään, kun siitä ei oo monesti ku se pari tuntia ruokaan(riippuu tietty teidän rytmistä). Voit myös koittaa pidentää ateriaväliä jos se teille muuten sopii, esim että syötte vasta kuudelta, sitte kasilta joku pieni iltapala vaan.
Meillä lounas maistuu parhaiten kun tarjoaa aamupalaksi puuroa ja jonkun hedelmän, puuro on meidän 3v:n inhokki..

Yks vaihtoehtohan on että lämmität sen syömätä jäneen aterian uudestaan seuraavalle aterialle, mutta minusta se on turhan radikaali keino jos lapsi kuitenkin jotain syö.

 

["Äiti kolmelle"]

Meillä kolme lasta ja nuorin ja vanhin syö vähän. Joku voisi sanoa huonosti. Keskimmäinen syö todella hyvin. Ottaa usein lisääkin ruokaa. En ole lähtenyt mukaan ruoka-valtataisteluun. Lapsi syö minkä syö. Ja jos joku ruoka ei syö niin ei syö. Lautasen tyhjäksi syömiseen en todellakaan lähde, se aiheuttaa helposti isompana syömishäiriöitä. Jos lapsi on terve, kasvu suht normaalia, ei kannata ottaa stressiä, jos lapsi syö vähän ja välillä ei juurikaan mitään.Meillä lapset alle kouluikäisiä.

 

["vieras"]

Meillä on ollut aika samanlaista, paitsi että ei itke nälkää heti ruuan jälkeen. Ongelmat alkivat jo soseiden syömisen aikaan ja rakeisia soseita en saanut häntä syömään ollenkaan. Vähitellen siirtyi sileistä soseista sormiruokailuun. Ruuan täytyy olla hyvin selkeää ja raaka-aineiden on oltava erillään, jotta pystyy syömään. Hankaluuksien taustalla on epäilty olevan aistiyliherkkyyttä suun alueella.

Onko lapsellasi jotain lempiruokia? Meillä jotkut ruokalajit menevät paremmin ja tarjoan niitä useammin. Paremmin menevien ruokalajien lisäksi yritän totuttaa myös uusiin ruokaljeihin. Leipää syö sitten mahan täyteen, jos pääruokaa ei mene tarpeeksi. Mielestäni on tärkeää, että lapsi lähtee kylläisenä pöydästä, jotta ruoka-ajoista on helppo pitää kiinni.

Lapsen kanssa yhdessä tehty ruoka myös uppoaa paremmin. Välillä olen tilanteeseen ihan kypsä, mutta edistystäkin tapahtuu vähitellen ja se auttaa jaksamaan. Tavanomaista kiukuttelua se ei kuitenkaan ole vaan syöminen vaan on oikeasti todella vaikeaa.

Kasvisten syönti on hyvä asia! Meillä se ei ole sujunut yhtä hyvin, mutta edistystä siinäkin vähitellen.

 

["hmh"]

Vielä kysyn, liikkuuko lapsi paljon?

Olen itsekin ollut ns. huono syöjä, ja minun äitini oli tuota myös kovin vaikea hyväksyä, isoäidistä puhumattakaan. Ja todellakin olin kehittää murkkuiässä jonkinasteista syömishäiriötä - minun kohdallani ei niinkään ollut kuitenkaan kyse ruumiinkuvahäiriöstä vaan paremminkin omasta tahdostani ja itsenäistymiskehityksestäni (mikä asia anorektikoilla usein on mukana kuvassa sekin). Väistettyäni kuitenkin itse anoreksian täpärästi kiertäen, yritin olla viisaampi omien tyttöjeni suhteen. Kumpikin heistä oli sellainen nirkonen syöjä myös, mutta sen huomasin että mitä enemmän he liikkuvat ja liikutaan koko porukka, varsinkin ulkona tai vedessä, sen paremmin uppoaa myös ruoka... (ja maistuu uni.)

 

[Sisar Ponteva]

Täällä sama, lämpimät ruoat uppoaa heikosti, mutta meillä ei putoa kyllä kasviksetkaan. On yritetty raastetta, sosetta, piilotusta jne. Nyppii vihannekset pois tai maistaa kielenkärjellä ja työntää lautasen syrjään. Muroja ja leipää syö. Herkut on meilläkin karsittu minimiin. Hedelmistä menee banaani ja viinirypäle, mutta ihme jos koko banaanin syö.

Ainoa mihin vihannekset saa piilotettua niin, että syö on pannukakku muttei pannukakkuakaan oikein joka päivä viitsisi syödä.

Tänään sain tytön syömään vähän marjoja, kun työnsin niitä jäisinä mehukeiton kanssa blenderiin ja väitin mössön olevan "kotijäätelöä".

Tänään on syönyt aamulla muutaman lusikallisen puuroa ja mehukeittoa, lounaalla ehkä ruokalusikallisen makaronia, välipalaksi tuota "kotijäätelöä" ja päivälliseksi taas muutaman makaronin.

On kait sanomattakin selvää, ettei tämä äiti tarjoile kahta erilaista lämmintä ateriaa päivässä kun yksikään ei uppoa eikä syöjiä toistaiseksi ole päiväsaikaan kuin minä ja tyttö (mies ei ikinä muista ottaa eväitä töihin). Ärsyttää tehdä ruokaa tyhjän takia.

 

["Äiti kolmelle"]

Olen tullut tulokseen että lapsiakin on erilaisia. Toiset syö kolme, toiset kuusi kertaa päiväksi. Niin on erilaisia aikuisiakin. Pääasia että lapsi kasvaa.

 

[Arwen Undomiel]

mä voin antaa vähän erilaista perspektiiviä asiaan, itse kun olen 26v äiti joka jäänyt tolle tasolle syömisessä. elän pääsääntöisesti leivällä, koskaan en syö tai ole syönytkään tavallista lämmintä ruokaa. koko lapsuuteni mua pakotettiin päiväkodissa ja kouluissa, en vaan pystynyt syömään joten istuin sitten jälki-istunnoissa.

minulla on todettu harvinainen syömishäiriö, sairaalloinen valikoivuus. harmi ettei siihen aikaan ymmärretty mitään tällasista asioista sillä ajoissa saadulla hoidolla voisi tilanne olla ihan toinen.

mitään terveysongelmia en kuitenkaan ole koskaan saanut ja kaikki arvot on hyvät mutta on tää super haastavaa ja rasittavaa.

lapsenne ovat kuitenkin tosi pieniä, taaperoll ja leikki-ikäiselle on täysin normaalia mutta jos tilanne jatkuu kouluikäisenä hakekaa apua vaikka väkisin vaikka lapsi kasvais hyvin, muuten teette tosi ison karhunpalveluksen lapsellenne.

 

["kesis"]

jos ruokana aamupala-välipala-päivällinen-välipala-iltapala niin ei siinä nälkä ennätä tulla...jollei ole ulkona KOKO päivää eikä välttämättä sittenkään.
meillä kotipäivinä on aamupala08-09 välillä -lämmin ruoka 14 maissa- välipala17 aikoihin,yleensä omena-banaani (jos ehditään tai maistuu) illalla lämmin kevyempi ruoka joskus 19.00 tietämillä..iltapalaksi voivat vielä vedellä parin tunnin päästä kulhollisen muroja. kyllä se nälkä tulee kun ei liikaa ruokaa tuputa.

 

["hmh"]

Ateriarytmithän ovat erilaisia paitsi eri perheissä myös eri kulttuureissa. Asuin jonkin aikaa Espanjassa: siellä niukan aamukahvin jälkeen syödään jonkin sortin aamiainen - niukka sekin - aamupäivällä, ja ns. kunnon ruoka eli lounas siinä kahden kolmen maissa. Eikä sekään ole runsas. Tositoimiin eli päivällisen kimppuun päästään vasta illalla myöhään. Meni siinä useampi viikko totutellessa maan tapoihin, mun suomalainen vatsani ei meinannut osata koskaan olla oikeaan aikaan nälkäinen...