Miten opin sietämään naapurin lasta....

[harmautunut]

Joka kerta, kun näen, että se taas tulee rajan yli terrorisoimaan oman ja muiden lapsien leikkiä, mulla nousee niskavillat pystyyn. Koitan koko ajan vain ajatella, että lapsella on vaikea tausta ja käytöshäiriöitä monestakin syystä(sijoituslapsi)....Mutta mä en ole mikään lässyn-lässyn-täti muutenkaan ja itse olen ollut aina rauhallinen, omat lapset rauhallisia, niin en osaa suhtautua ollenkaan tähän lapseen. Siihen ei saa mitään kontaktia, tekis vaan mieli karjasta, että painu jo omalle pihalle. Muutama naapuri vain, niin olis kiva olla kuitenkin jossain väleissä niihinkin...Mä olen tottunut, että lapsiin saa edes jonkin yhteyden ja vieraan komento on aina tehokkaampi. Tähän ei saa kontaktia ja mä haluan omalla pihalla rauhaa ja lapsille myös rauhaa! Pihatyöt seisoo, kun minä seison vahtimassa sitä riiviötä. ja kyllä sillä aika kova kuri on kotonakin, mutta ne luulee vissiin siellä, että se osaa ees jotenkin leikkiä vieraalla pihalla.....Mä olen neuvoton.

 

[odette]

Puhupa naapurin kanssa että vain sovitusti tullaan toisen pihalle leikkimään. Kyllä omasta pihasta pitää saada määrätä.

 

[Leija]

Pihatyöt seisoo, kun minä seison vahtimassa sitä riiviötä. ja kyllä sillä aika kova kuri on kotonakin, mutta ne luulee vissiin siellä, että se osaa ees jotenkin leikkiä vieraalla pihalla.....Mä olen neuvoton.

Talutat lapsen takas omalle tontilleen ja sanot vanhemmille, että nyt ei voi tulla, sinulla on hommia. Pyydät lasta vanhempineen tulemaan yhdessä esim huomenna iltapäivällä. =)

 

[vieras]

Oletko lapsen vanhempien kanssa minkälaisissa väleissä? Voisitko keskustella asiasta heidän kanssaan ja sopia pelisäännöt joita noudatatte kaikki? Kysy vaikka miten heillä on tapana komentaa jos lapsi ei usko tai ei juuri sillä hetkellä ole tervetullut teidän pihalle. Suora mutta ystävällinen puhe auttaa parhaiten. Ja jos näyttää siltä että vanhemmat meinaavat saada herneet nenään, kehu välillä jotakin lapsen tekemistä tai käytöstä jossain tilanteessa. Mutta ilman rehellistä keskustelua taitaa ilma tulehtua aika nopeasti tuossa tilanteessa.

 

[Piika-äiti]

Sijoituslapsi naapurissa, ehkä vielä moniongelmainen, herättää monia tunteita, on ainakin meillä herättänyt. Mukana on pelkoa ja huolta omien puolesta ja surua siitä, kun tämä pieni riiviö on kasvanut sellaisten sanojen ja uhkauksien seassa mitä tämä pieni poika omia lapsiani kohti syysi.

Itseltäni siinä tilanteessa kysyttiin oikeasti niitä minun äitiyden ja äidinsydämen rajoja. Itse ratkaisin tilanteen niin, että kun poika tuli käymään, niin useita vuosia pientä riiviötä vanhempi esikoinen oli mukana pihalla estämässä tilanteen liukumista mahdottomuuksiin ja tarvittaessa pitämässä huolta kuopuksesta, jonka turvallisuuden puolesta pelkäsin.

Aika liudensi asiaa, turvallinen uusi koti hioi pojasta mukavan, reippaan ja asiallisen lapsen vuodessa. Mutta koskaan en unohda ensitapaamistamme, jonka aikana 6-vuotias napero uhkasi silmieni ja korvieni alla hirttää kuopuksemme.

Piika-äiti