miten opettaa ajamaan pyörällä?!

Meillä on 5v neiti jota nyt ollaan kesästä asti yritetty opettaa ajamaan pyörällä ilman apurattaita, mutta ei niin ei. Aina sama juttu kun lähdetään harjoittelemaan niin neiti pistää ensimmäisen 20m jälkeen jarrut päälle eikä enää haluakkaan yrittää, aina on joku "hyvä" syy eikä mikään auta vaikka kuinka on yritetty kannustaa ja motivoida. Itseäni vaan harmittaa tytön puolesta kun on muuten liikunnallinen ja aktiivinen niin tuo pyörällä ajo ei onnistu. Pelkään että kohta kaveritkin hoksaa alkaa kiusaamaan kun kaikki muut lähistön 5v:t jo ajaa ilman apurattaita...

Jos teillä on hyviä niksejä miten saan tuon mimmin innostumaan harjoittelusta ja miten on hyvä opettaa niin olisin todella kiitollinen jos niitä jaksaisitte tänne kirjoitella!! Eihän se minua haittaa vaikka ei ikinä oppisikaan ajamaan ilman apurattaita, mutta tyttöä haittaa varmasti kohta...

 

Ei meilläkään kaksi ensimmäistä oppineet kuin vasta 6vuotiaina ajamaan ilman apurattaita. Edellisenäkin kesänä koitettiin opettaa, mutta ei tullut mitään. Seuraavana keväänä homma alkoikin luistaa ihan itsestään (tietty pienellä harjoittelulla).

En tiedä, onko muuta konstia kuin vain kehottaa sitkeästi yrittämään, mutta pakottaa ei saa. Siitä seuraa vain lopullinen kammo. Ja kannattaa kokeilla erilaisia tasapainotteluharjoituksia. Osaako lapsi muuten hyppiä yhdellä jalalla kummallakin jallallaan? olen kuullut, että pyöräily alkaa sitten sujua, kun tämä taito on hallussa, todenperäisyydestä en tiedä.

 

Osaa hyppiä yhdellä jalalla ja molemmilla jaloilla. Ei olla pakotettu vaikka joskus kyllä tekis mieli, motivoida ollaan yritetty vaikka millä tapaa... No ehkä sitten ens keväänä...

 

Meillä taas neljä vuotias ei meinaa millää oppia pyörällä ajoa ollenkaan!! Ei tahdo, keksii syitä, miks ei pyöräiltäskään jne...
Huoh.. :ashamed: :ashamed:
Onks muita joilla neljävuotias ei vielä tahdo ssaada pyörää liikkeelle´?Pyörä on sopivan kokoinen, tie tasainen yms.. mut ei niiin ei.

 

Meillä tyttö 5v. ei olisi kanssa keväällä jaksanut yhtään opetella ilman apupyöriä ajamaan. Mutta kun naapurin isommat tytöt ( 12v ja 13v) rupesivat opettamaan ja leikin varjolla innostivat aina vähän harjottelemaan niin siitä se sitten lähti. Lopullisena kannustimena vielä taisi ola että äippä kupasi viedä koko porukan heseen syömään kun pyöräily sujuu. Viikonlopun aikana se sitten opittiin. Mitäs niistä sanotaankaan niistä kasvatuskeinoista, lahjonta, uhkailu ja kiristys....( näin meillä)

 

meillä neiti ei olis 4v halunnu pyöräillä ollenkaan ei apurattaillakaan ja nyt sitten ei ilman niitä, ei tosin oo ollu missään vaiheessa kauhean innostunut pyöräilystä.

Ollaan yritetty lahjoa ja nyt mietinkin mitä lupaisin jotta olis tarpeeksi kannustavaa?

 

Meidän toi nykyisin 11-v poika opetteli ajamaan ilman apupyöriä 6-vuotiaana vasta. Sitä ennen se oli yhtä kiljumista ja karjumista - ei mitään järkeä menettää hermojaan tuollaisen asian takia. Nythän tuo poika polkee kuin vimmattu.

Kaikki lapset eivät muuten innostu pyöräilystä koskaan, esim. yksi tuttu poika on jo 9-vuotias, muttei vieläkään aja pyörällä, koska hän ei yksinkertaisesti halua! Miksi pitäisi pakottaakaan???

 

\

Meidän toi nykyisin 11-v poika opetteli ajamaan ilman apupyöriä 6-vuotiaana vasta. Sitä ennen se oli yhtä kiljumista ja karjumista - ei mitään järkeä menettää hermojaan tuollaisen asian takia. Nythän tuo poika polkee kuin vimmattu.

Kaikki lapset eivät muuten innostu pyöräilystä koskaan, esim. yksi tuttu poika on jo 9-vuotias, muttei vieläkään aja pyörällä, koska hän ei yksinkertaisesti halua! Miksi pitäisi pakottaakaan???

Tuo on totta. Itsekään en ole koskaan tykännyt pyöräilystä ja mieluummin kävelen pitkiäkin matkoja, vaikka usein saan ihmetystä osakseni. Mutta toisaalta lapsi ei voi tietää, tykkääkö siitä vai ei, jos ei ensin opettele ajamaan kunnolla... Kuopukselta vaan otettiin apupyörät pois ja annettiin itse harjoitella tuossa nurmikolla ja oppi paljon nopeammin kuin sisaruksensa, joita on yritetty opettamalla opettaa.

 

Ei meidänkään 4 vuotias tyttö ole kiinnostunut pyöräilystä, hiihtämisestä, pulkkamäestä eikä uimisesta. Ja arvaa harmittaako se minua! Naapurin lapset tekee kaikkea tätä ja meidän neiti vaan vääntää kesät talvet hiekka/lumikakkuja tai kiikkuu kiikussa. 2 vuotias pikkusisko sitten taas on kiinnostunut kaikista noista jutuista, hiihto ja pyöräily ei ihan vielä suju, mut melkein!

Luulen hänen olevan sen verran varovainen, harkitsee aina melko pitkään mitä tekisi ja katsoo miten muut asian tekevät. Sitten tekee perässä, jos tekee. Yleensä ei. Ja auta armias jos minä menisin neuvomaan, hui hai, suuttuu siitä!!

Elikkä yhteenvetona: kaikkia lapsia ei voi kiinnostaa kaikki asiat. Eikä siitä kannata ottaa stressiä.

 

meidän 5-vuotias ekan kerran pyys et otetaan apupyörät pois. ne otettiin, ei onnistunu, halus takas apupyörät. ei menny kauan ku uudestaan pyys irrottaan apupyörät ja saman tien rupes polkemaan ilman. muutaman kerran annoin alku vauhdit. oppi nopeasti itte lähtee pyöräileen. lähtee ku on ite valmis.

 

Meidän neljävuotias tyttö oppi loppukesällä ajamaan pyörällä ilman opetteluja. Alkukesästä pyysi isänsä ottamaan apupyörät pois. Hän ajoi pienen pätkän ja kaatui ja ei suostunut enää kokeilemaan. No, muutama kuukausi sitten likka tuli naapurista veljensä pöyrällä kotiin, jossa on välitanko. Eli hän vain lähti ajamaan, kun oli oikea ajankohta. Isoveljensä tais olla viisi vuotias, kun lähti ajamaan ilman apupyöriä.

 

Meillä pojalla kehnohko tasapaino sekä karkea motoriikka, joten 5 vuotiaana nostimme apupyörät ylemmäks eli silleen että ne ei osuneet maahan kuin pyörän kallistuessa. Poika joutui pakosta harjoitteleen tasapainoilua ja loppukesästä otettiin apupyörät kokonaan pois ja poika vaan lähti suoraan ajamaan, ei mitään ongelmaa pystyssä pysymisessä. Jarruttelua ja pujottelua ym. jouduttiin vielä harjoitella koska se oli hieman hataraa

 

meidän viisi vuotias ei suostu edes polkemaan ilman apupyöriä, mutta mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa.
kokeillaan sitten ensi kesänä kun on jo lähenpänä kuutta vuotta.

 

Kiitos vastauksista kaikille!! En oo ollu vähään aikaan koneella, joten luin suurimman osan vasta nyt.

Mutta ette arvaa mitä?!

Meidän 5v neiti oppi tänään ajamaan ilman apurattaita!!

Kävi tässä välissä isänsä kanssa kerran kokeilemassa ja nyt kun lähdettiin tänään typyn kans kokeilemaan niin yhtäkkiä hän osasikin ajaa!! Lyhyitä pätkiä vielä, mutta kuitenkin!! Olimme kummatkin tosi helpottuneita ja onnellisia että se nyt sitten onnistui. Tytönkin asenne muuttui heti kun pyöräily alkoi vähänkään onnistumaan.

Nyt ei kun harjoitellaan kovasti ennen lumia ja ensi keväänä isosisko sitten pääsee pyöräilemään kun pikkusisko tai pikkuveli on syntynyt. Ja talvella meillä hiihdetään ja luistellaan innokkaasti, vielä kun jaksaisi tuota uimista alkaa vähän treenaamaan...

Syksyn jatkoja kaikille!!

 

Nurmikolla on hyvä opetella ei satu jos sattuu kaatumaan. Ja sen toisen apupyörän vois ottaa pois ja harjoitella vain yhdellä.