Miten onnistuu muslimin ja kristityn suhde

jos kumpikaan ei ole kamalan uskonnollinen, kenellä kokemuksia ?

 

Mieheni on muslimi, minä en ja toimii hyvin. Ei vaadi minulta mitään, ja minä kunnioitan hänen uskonnonharjoittamista. Ainoa asia millä meidät erottaa suomalaisista perheistä on se, ettemme syö sianlihaa. Sitäkin voisin tehdä, mutta en jaksa alkaa erikseen vääntämään itselleni eri ruokaa, joten se on jäänyt.

 

meillä ainakin toimii hyvin
tosin meillä on vain eri uskonto, mutta samassa kulttuurissa on kasvettu.
jos oltaisiin eri kulttuureista, niin se kulttuuriero voisi olla isompi "ongelma" kuin eri uskonnot. tai sitten ei, kun tietenkin kaikki riippuu pohjimmiltaan ihmisistä, jotka yhdessä haluaa olla

 

Varmaan riippuu ihan siitä, millaisesta kulttuurista tulee, ja mikä on kullekin osapuolelle oman uskonnon ja uskontoon liittyvien tapojen tärkeys elämässä, ja mitä kompromisseja on niiden suhteen valmis tekemään. Mä tunnen useita pareja, joista toinen on kristitty ja toinen muslimi, ja uskonto ei suinkaan ole mitenkään merkittävin ongelma heidän parisuhteissaan.

 

epäilen että Huonosti toimii kristityn ja muslimin liitto pidemmälle mennessä, (Kaikkien kanssa pitää tulla toimeen kuitenkin).

 

Hyvin toimii, meillä mies on muslimi ja minä kirkosta muinoin eronnut. Kirkkohäitä ei luonnollisesti ollut, meillä ei syödä sianlihaa mutta muuten koen että olemme ihan "normiperhe". Lapsia ei ole kastettu/liitetty mihinkään seurakuntaan koska minä koin että en halua heitä muslimirekisteriin ja myöskin koulussa heille tullaan opettamaan elämänkatsomustietoa uskonnon sijaan. Ehkä ainoa asia, mikä minulle on välillä ollut vähän vaikea on selittää lapsille miksi he eivät saa syödä esimerkiksi grillimakkaraa lastentapahtumassa. Mies ei ole mitenkään supertarkka itsekään asiasta, mutta välillä lapsen esittämät kysymykset ovat haastavia - koska hehän eivät ole muslimeja. Miehellä on sukulaisia lähi-idässä jotka ovat hyvinkin vanhoillisia, mutta mies ei ole erityisen läheisissä väleissä. Joillekin vähän vieraammille ihmisille tuntuu myös oleva hieman hämmennystä herättävä asia tämä sianlihattomuus, moni jotenkin kavahtaa ja ajattelee heti että koko perhe suunnilleen kumartaa mekkaan viisi kertaa päivässä.

 

...jatkoa vielä edelliseen, mies on syntynyt suomessa, hänen isänsä on muinoin muuttanut suomeen rakastuttuaan suomalaiseen naiseen.

 

Hyvin tai huonosti tai sekä että, kuten parisuhde kahden ihmisen välillä yleensäkin.

Itse ainakin olen naimisissa yksilön, henkilön, persoonan kanssa. En kulttuurin tai uskonnon kanssa. Ihan samalla lailla kaksi yksilöä elää tässä suhteessa yhdessä kuin muissakin suhteissa.

 

no, laitan minäkin tähän jatkoksi vielä: meillä on mies tapakristitty, jolle uskonto ei ole kovin iso asia. minä muslimi ja enemmän uskonnollinen kuin mieheni, mutta en kamalan kiihkouskovainen itsekään. kumpikin synnytty ja kasvettu suomessa.

 

[QUOTE="Kipa";24304199]Hyvin toimii, meillä mies on muslimi ja minä kirkosta muinoin eronnut. Kirkkohäitä ei luonnollisesti ollut, meillä ei syödä sianlihaa mutta muuten koen että olemme ihan "normiperhe". Lapsia ei ole kastettu/liitetty mihinkään seurakuntaan koska minä koin että en halua heitä muslimirekisteriin ja myöskin koulussa heille tullaan opettamaan elämänkatsomustietoa uskonnon sijaan. Ehkä ainoa asia, mikä minulle on välillä ollut vähän vaikea on selittää lapsille miksi he eivät saa syödä esimerkiksi grillimakkaraa lastentapahtumassa. Mies ei ole mitenkään supertarkka itsekään asiasta, mutta välillä lapsen esittämät kysymykset ovat haastavia - koska hehän eivät ole muslimeja. Miehellä on sukulaisia lähi-idässä jotka ovat hyvinkin vanhoillisia, mutta mies ei ole erityisen läheisissä väleissä. Joillekin vähän vieraammille ihmisille tuntuu myös oleva hieman hämmennystä herättävä asia tämä sianlihattomuus, moni jotenkin kavahtaa ja ajattelee heti että koko perhe suunnilleen kumartaa mekkaan viisi kertaa päivässä.[/QUOTE]

Kirjoitit, että lapset eivät ole muslimeita etkä sinä, ainoastaan miehesi.

Mietin, että mistä syystä sitten lapset eivät voi syödä makkaraa. Voithan tehdä teille eri ruokaa kuin miehellesi tai jos et halua kotona sianliha ruokaa tehdä, niin miksi lapset eivät voi lastentapahtumissa tai muualla sitä syödä?

 

Kirjoitit, että lapset eivät ole muslimeita etkä sinä, ainoastaan miehesi.

Mietin, että mistä syystä sitten lapset eivät voi syödä makkaraa. Voithan tehdä teille eri ruokaa kuin miehellesi tai jos et halua kotona sianliha ruokaa tehdä, niin miksi lapset eivät voi lastentapahtumissa tai muualla sitä syödä?

Miehen mielestä lasten ei tarvitse syödä eivätkä ole syöneetkään. Nyt isompana ovat tosiaan alkaneet kyseenalaistaa asiaa. Lasten syntyessä en ajatellut että kyseessä olisi mikään iso juttu ja miehen ehdottaessa asiaa sanoin sen kummemmin ajattelematta ok. Nyt myöhemmin olen huomannut että asia on ehkä isompi mitä alunperin ajattelin.

 

Kirjoitit, että lapset eivät ole muslimeita etkä sinä, ainoastaan miehesi.

Mietin, että mistä syystä sitten lapset eivät voi syödä makkaraa. Voithan tehdä teille eri ruokaa kuin miehellesi tai jos et halua kotona sianliha ruokaa tehdä, niin miksi lapset eivät voi lastentapahtumissa tai muualla sitä syödä?

Meillä sama juttu kuin hänellä; mies muslimi, minä ja lapset emme ole.

Lapset eivät syö sianlihaa, se on isän (ainoa) toivomus ja tottakai se mulle sopii, eipä sianliha ole mitenkään välttämättömyys. Kahden kulttuurin yhteiselo on molemminpuolista joustamista.

 

No jos uskonnot ei ole teille tärkeitä niin miksi kutsutte itseänne muslimiksi ja kristityksi?

Itse olen ihan tunnustava kristitty, mutta voisin kuvitella seurustelevani myös muslimin kanssa, mikäli MOLEMMINPUOLINEN kunnioitus toimisi.

 

Hyvin on toiminut 20 vuotta jo yhdessä. 5 lasta jotka opiskelee et tunnilla.

 

Minä ihmettelen näitä vastauksia, että lapset eivät saa syödä sianlihaa ja kuitenkaan ei olla muslimeja. Mikä siitä sianlihasta tekee niin pahan, että sitä pitää vältellä ja lapselta kieltää jopa juhlissa sianlihan syöminen.

 

Olen suomalainen musliminainen ja enkä osaa kuvitella seurustelevani kuin muslimimiehen kanssa silti ajattelen että avioliitto on henkilökohtainen kahdenkauppa riippumaton vieraiden ihmisten ajatuksista kohti tasaarvoa.

 

kristityt naiset ovat vain hätävaroja muslimimiehille kun kunnollisia naisia ei riitä kaikille täällä.

 

Minä ihmettelen näitä vastauksia, että lapset eivät saa syödä sianlihaa ja kuitenkaan ei olla muslimeja. Mikä siitä sianlihasta tekee niin pahan, että sitä pitää vältellä ja lapselta kieltää jopa juhlissa sianlihan syöminen.

Parisuhde on molemminpuolista joustamista ja kompromissien tekemistä. Kun perheessä on lapsia, pitää molempien vanhempien mielipidettä kuunnella ja kunnioittaa. Kahden kulttuurin perheissä syntyy usein oma, ns. kolmas kulttuuri eli miksaus vaimon kotimaan ja miehen kotimaan tapoja. Ja homma toimii hyvin.

Sianliha on vaan sianlihaa mulle, ei kynnyskysymys, ei minkäänlainen sellainen. Mulle sianlihan syöminen tai syömättömyys on yks hailee, miehelle se taas on tärkeämpi asia, joten miksi en kunnioittaisi häntä ja hänen toivomustaan? Ei parisuhteessa voi olla kovin ehdoton, ja tehdä ongelmaa asioista jotka eivät ole ongelmia

 

kristityt naiset ovat vain hätävaroja muslimimiehille kun kunnollisia naisia ei riitä kaikille täällä.

Toisaalta taas, miksi ei-niin-kovasti-uskontoaan-harjoittava länsimaistunut muslimimies haluaisikaan puolisokseen harjoittavan hunnutetun naisen...? Eroaahan siinä arvomaailma ja elämäntapa aika lailla puolisoilla sitten.

 

Minä ihmettelen näitä vastauksia, että lapset eivät saa syödä sianlihaa ja kuitenkaan ei olla muslimeja. Mikä siitä sianlihasta tekee niin pahan, että sitä pitää vältellä ja lapselta kieltää jopa juhlissa sianlihan syöminen.

ehkä kunnioituksesta toista ihmistä kohtaan, sitä jolle se sianlihan syöminen on vaan kerrassaan vastenmielistä ellei suorastaan kauhistus. Tunnen monta ns. maallistunutta muslimia, joiden elämässä muslimius ei juuri ainakaan ulkoisesti näy muuta kuin siinä, etteivät he syö sianlihaa, koska jo ajatus puistattaa.
En usko, että lapset, jotka eivät syö sianlihaa, edes jouluna, jäävät mistään kovin suuresta paitsi.

Asiaa ei ehkä voi verrata vaikkapa koiranlihaan. Mutta ajatus koiranlihan syömisestä, on minusta varsin kuvottava, vaikkei minulla siihen mitään uskonnollista vakaumusta sisällykkään. Mikäli mieheni koiranlihaa taas söisi, toivoisin kuitenkin etteivät lapsemme sitä söisi.( Onnahtava vertaus:ashamed

 

Parisuhde on molemminpuolista joustamista ja kompromissien tekemistä. Kun perheessä on lapsia, pitää molempien vanhempien mielipidettä kuunnella ja kunnioittaa. Kahden kulttuurin perheissä syntyy usein oma, ns. kolmas kulttuuri eli miksaus vaimon kotimaan ja miehen kotimaan tapoja. Ja homma toimii hyvin.

Sianliha on vaan sianlihaa mulle, ei kynnyskysymys, ei minkäänlainen sellainen. Mulle sianlihan syöminen tai syömättömyys on yks hailee, miehelle se taas on tärkeämpi asia, joten miksi en kunnioittaisi häntä ja hänen toivomustaan? Ei parisuhteessa voi olla kovin ehdoton, ja tehdä ongelmaa asioista jotka eivät ole ongelmia

Ymmärrän kyllä sen, että henkilöllä itsellään on omia tapojaan, mutta sitä en nyt tajunnut, että jos lapset asuvat Suomessa ja sitten heiltä kielletään vaikka se juhlamakkara vain siksi, että se on sianlihaa. Niin tätä en siis ymmärrä. =) Ymmärtääkö edes lapsi sitä miksi häneltä on se sianliha kielletty? Millä se perustellaan, kun lapsi ei itse ole kuitenkaan muslimi.

 

Parisuhde on molemminpuolista joustamista ja kompromissien tekemistä. Kun perheessä on lapsia, pitää molempien vanhempien mielipidettä kuunnella ja kunnioittaa. Kahden kulttuurin perheissä syntyy usein oma, ns. kolmas kulttuuri eli miksaus vaimon kotimaan ja miehen kotimaan tapoja. Ja homma toimii hyvin.

Sianliha on vaan sianlihaa mulle, ei kynnyskysymys, ei minkäänlainen sellainen. Mulle sianlihan syöminen tai syömättömyys on yks hailee, miehelle se taas on tärkeämpi asia, joten miksi en kunnioittaisi häntä ja hänen toivomustaan? Ei parisuhteessa voi olla kovin ehdoton, ja tehdä ongelmaa asioista jotka eivät ole ongelmia

Minkälaisissa asioissa miehesi on joutunut joustamaan sinun kulttuurin tai uskonnon (?) vuoksi?
Tuli vain mieleen, kun aina tätä asiaa ajatellaan vain siltä kannalta miten suomalainen nainen joutuu uhrautumaan.

 

[QUOTE="vieras";24304668]Minkälaisissa asioissa miehesi on joutunut joustamaan sinun kulttuurin tai uskonnon (?) vuoksi?
Tuli vain mieleen, kun aina tätä asiaa ajatellaan vain siltä kannalta miten suomalainen nainen joutuu uhrautumaan.[/QUOTE]

uhrautumaan? :O jaa. Minusta kompromssien teko parisuhteessa ei sinänsä ole uhrautumista, vaikkakin toki suhteessa aina, riippumatta siitä onko se suomalaisen ja ulkomaalaisen, kristityn, ateistin, muslimin tms. solmittu joutuu jostakin omastaankin kenties luopumaan, tulemaan toista vastaan. Koska suhteessa ei kukaan voi elää vain täysin itselleen ja omista lähtökohdistaan.

Mitä suomalaiseen yhteiskuntaan työtä tekemään ja perhettä perustamaan tulevaan ulkomaalaiseen mieheen tulee, riippumatta uskonnolisesta vakaumuksesta, voisin olla varma, että se vaatii hyvinkin paljon joustavuutta häneltä. Tämä kaljanhuuruinen krillimakkarakansamme kun voi olla aika joustamaton.

 

[QUOTE="vieras";24304668]Minkälaisissa asioissa miehesi on joutunut joustamaan sinun kulttuurin tai uskonnon (?) vuoksi?
Tuli vain mieleen, kun aina tätä asiaa ajatellaan vain siltä kannalta miten suomalainen nainen joutuu uhrautumaan.[/QUOTE]

Lista on lähes loputon...

Suomeen muutto oli mun vaatimus, Suomessa pysyminen myös, mies olisi valinnut aivan toisin. Lasten nimet on mun valitsemia, mies ei etenkään pojalle olisi valinnut tätä ns. kansainvälistä nimeä vaan antanut jonkun oman maansa pojannimistä. Jos mies olisi saanut päättää, olisi lapset kasvatettu islaminuskoon, tosin "löyhästi" koska eipä tuo itsekään mikään himouskovainen ole, mutta kuitenkin - sen sijaan lapset ovat uskonnottomia kuten minäkin. Jos mentäisiin siipan kotimaan tapojen mukaan niin mies kävisi töissä ja nainen hoitaisi kodin ja lapset, nyt ukkokulta palkkatyönsä lisäksi siivoaa todella paljon ja hoitaa paljon lapsiamme. Poikaamme ei ole ympärileikattu eikä ympärileikata, vaikka se on perinteenä miehen kotimaassa ja suvussa. Jne.

 

Ei onnistu mitenkään mutta eihän ihmissuhteet yleensä muutenkaan onnistu joten mitä väliä!?