Miehen mielestä lasten ei tarvitse syödä eivätkä ole syöneetkään. Nyt isompana ovat tosiaan alkaneet kyseenalaistaa asiaa. Lasten syntyessä en ajatellut että kyseessä olisi mikään iso juttu ja miehen ehdottaessa asiaa sanoin sen kummemmin ajattelematta ok. Nyt myöhemmin olen huomannut että asia on ehkä isompi mitä alunperin ajattelin.Kirjoitit, että lapset eivät ole muslimeita etkä sinä, ainoastaan miehesi.
Mietin, että mistä syystä sitten lapset eivät voi syödä makkaraa. Voithan tehdä teille eri ruokaa kuin miehellesi tai jos et halua kotona sianliha ruokaa tehdä, niin miksi lapset eivät voi lastentapahtumissa tai muualla sitä syödä?
Meillä sama juttu kuin hänellä; mies muslimi, minä ja lapset emme ole.Kirjoitit, että lapset eivät ole muslimeita etkä sinä, ainoastaan miehesi.
Mietin, että mistä syystä sitten lapset eivät voi syödä makkaraa. Voithan tehdä teille eri ruokaa kuin miehellesi tai jos et halua kotona sianliha ruokaa tehdä, niin miksi lapset eivät voi lastentapahtumissa tai muualla sitä syödä?
Parisuhde on molemminpuolista joustamista ja kompromissien tekemistä. Kun perheessä on lapsia, pitää molempien vanhempien mielipidettä kuunnella ja kunnioittaa. Kahden kulttuurin perheissä syntyy usein oma, ns. kolmas kulttuuri eli miksaus vaimon kotimaan ja miehen kotimaan tapoja. Ja homma toimii hyvin.Minä ihmettelen näitä vastauksia, että lapset eivät saa syödä sianlihaa ja kuitenkaan ei olla muslimeja. Mikä siitä sianlihasta tekee niin pahan, että sitä pitää vältellä ja lapselta kieltää jopa juhlissa sianlihan syöminen.
Toisaalta taas, miksi ei-niin-kovasti-uskontoaan-harjoittava länsimaistunut muslimimies haluaisikaan puolisokseen harjoittavan hunnutetun naisen...? Eroaahan siinä arvomaailma ja elämäntapa aika lailla puolisoilla sitten.kristityt naiset ovat vain hätävaroja muslimimiehille kun kunnollisia naisia ei riitä kaikille täällä.
ehkä kunnioituksesta toista ihmistä kohtaan, sitä jolle se sianlihan syöminen on vaan kerrassaan vastenmielistä ellei suorastaan kauhistus. Tunnen monta ns. maallistunutta muslimia, joiden elämässä muslimius ei juuri ainakaan ulkoisesti näy muuta kuin siinä, etteivät he syö sianlihaa, koska jo ajatus puistattaa.Minä ihmettelen näitä vastauksia, että lapset eivät saa syödä sianlihaa ja kuitenkaan ei olla muslimeja. Mikä siitä sianlihasta tekee niin pahan, että sitä pitää vältellä ja lapselta kieltää jopa juhlissa sianlihan syöminen.
Ymmärrän kyllä sen, että henkilöllä itsellään on omia tapojaan, mutta sitä en nyt tajunnut, että jos lapset asuvat Suomessa ja sitten heiltä kielletään vaikka se juhlamakkara vain siksi, että se on sianlihaa. Niin tätä en siis ymmärrä. =) Ymmärtääkö edes lapsi sitä miksi häneltä on se sianliha kielletty? Millä se perustellaan, kun lapsi ei itse ole kuitenkaan muslimi.Parisuhde on molemminpuolista joustamista ja kompromissien tekemistä. Kun perheessä on lapsia, pitää molempien vanhempien mielipidettä kuunnella ja kunnioittaa. Kahden kulttuurin perheissä syntyy usein oma, ns. kolmas kulttuuri eli miksaus vaimon kotimaan ja miehen kotimaan tapoja. Ja homma toimii hyvin.
Sianliha on vaan sianlihaa mulle, ei kynnyskysymys, ei minkäänlainen sellainen. Mulle sianlihan syöminen tai syömättömyys on yks hailee, miehelle se taas on tärkeämpi asia, joten miksi en kunnioittaisi häntä ja hänen toivomustaan? Ei parisuhteessa voi olla kovin ehdoton, ja tehdä ongelmaa asioista jotka eivät ole ongelmia
Parisuhde on molemminpuolista joustamista ja kompromissien tekemistä. Kun perheessä on lapsia, pitää molempien vanhempien mielipidettä kuunnella ja kunnioittaa. Kahden kulttuurin perheissä syntyy usein oma, ns. kolmas kulttuuri eli miksaus vaimon kotimaan ja miehen kotimaan tapoja. Ja homma toimii hyvin.
Sianliha on vaan sianlihaa mulle, ei kynnyskysymys, ei minkäänlainen sellainen. Mulle sianlihan syöminen tai syömättömyys on yks hailee, miehelle se taas on tärkeämpi asia, joten miksi en kunnioittaisi häntä ja hänen toivomustaan? Ei parisuhteessa voi olla kovin ehdoton, ja tehdä ongelmaa asioista jotka eivät ole ongelmia