Miten on muilla, hoitaako naiset kodin siivouksen ja ruuanlaiton ?

Meillä se tuppaa niin olemaan, mies toki käy töissä ja minä khh:lla kotona ja kohta alkaa taas äitiyspäiväraha pyörimään. Alkaa suoraan sanottuna v.ituttamaan, kun ei ole yhtään omaa aikaa, kaikki aika menee muiden sotkujen siivoamiseen, sillä välin kun mies on töissä tai harrastuksissaan. Sieltä kun kotiutuu on tietenkin pakollinen monen tunnin tietokone/teksti-tv pläräys jonka jälkeen _ehkä_ päästään lähtemään kauppaan, herra kun on niin väsynyt. Illalla jos vaikka erehtyy pyytäämään hetken niskahierontaa, niin vastaus on "en mä jaksa oon niin väsyny" .

Silti viikonloppuina tämä samainen mies nukkuu n.10-11 asti muiden herätessä jo 6-7 aikaan. Oiskohan milloin mun vuoro nukkua, tai harrastaa tai vaan olla hetki ? Herrrrrmot menee!!!

 

meillä sama tilanne mutta tosiaan taoin ukon kalloon että mäkin tarvin omaa aikaa eikä seuskonut ennen ku tosiaan lähdin aamulla ja potkasin ukkoa et lapset odottaa maupalaa et mul on vapaata nyt

 

palkkaa siivooja

 

Meillä käy siivooja.

 

no mieshän käyttäytyy just niiku sie annat hänen käyttäytyy =) tarkotan siis et mikäs siinä herralla ollessa kun vaimo kaiken tekee ja korjaa hänen puolestaan. lopeta ison miehen palvelu , ei se kuole siihen.
toki kotonaolijalle kuuluu suurinosa kotihommista, mutta järki mukaan - omaa aikaa tarvii kaikki!

 

Ja seuraava lapsi putkahtaa kohta taas maailmaan? Kannattaisikohan rajoittaa muksujen tekemistä, kun kerran ukosta ei ole niiden kanssa auttamaan. Lapset tarhaan ja sinä töihin. Eiköhän se siitä sitten.

 

jos mies kävisi töissä niin siivoaisin, mutta koska mies työtön, niin kaikki työt on jaettu. mies laittaa aina ruuan, koska on siinä parempi ja pitää siitä

 

Meillä hoidetaan hommat tasapuolisesti. Nyt kun oon ollut ison vatsani kanssa kotosalla niin mies on jopa töiden ohella tehnyt enemmän kotihommia mitä mä.

Kotiorjaksi en suostuisi koskaan, siksi palaankin töihin vanhempainrahan loputtua.

 

Olemme molemmat työssäkäyviä. Minä siivoan enemmän, mies ehkäpä kokkaa vähän useammin kuin minä. Mulla on usein arkivapaita, niin tykkään siivoilla silloin.

 

Minä hoidan kodin ja ruuan mies on töissä. Mutta toki mies tekee ruokaa jos minä en jaksa. Viikonloppuisin mies nukkuu pitkään tehdään yhdessä ruokaa mutta minä nukun päikkärit jos siltä tuntuu.
Saan nukkua myös pitkään jos haluan mies nousee kyllä lasten kanssa jos mua väsyttää.
Näin meillä toimii ja ihan tyytyväisiä ollaan kummatkin.
Kyllä mulla palaa hermo välillä myönnän kun tuntuu että ei aina jaksa mutta onneksi mu ei aina tarviikkaan jaksaa,.

 

meillä mies töissä ja mä kotona, eli minä siivoan ja laitan ruoan. Olisko hieman kohtuutonta jos mies joutuis työpäivän jälkeen alkaa kokkaan ja siivoaan vielä! Mitähän mä täällä päivät sit tekisin(muuta ku roikkusin palstalla)!
Tietty viikonloput ja lomat erikseen, sillon tehdään yhdessä.

 

Meillä tekee molemmat tasapuolisesti. Oon jo päättäny nuorena etten rupee hyysää ukkoani . Tietysti jos kotona jompikumpi enemmän (esim lomalla) ni tuleehan sit sen tehtyy enemmän.

 

Me ollaan nyt molemmat töissä, joten kotityöt täytyy hoitaa tasapuolisesti.
Mä ehkä laitan enempi ruokaa kun tykkään siitä.
Samoin hoidan paremmin ( mielestäni ) pyykkiasiat.

 

Olen kotiäitinä, joten hoidan kodin/lapset viikolla. Illalla odotan, että mies osallistuu lasten kanssa oloon.

Viikonloppuisin annan nukkua tonne 10-11, mutta sitten saa osallistua meidän touhuihin. Mä tosin nautin niin paljon ruuan laitosta ym, että haluan tehdä sen itse lasten kanssa oleminen ja yhdessä tekeminen on kuitenkin ne asiat mitä odotan että tulee hoidettua.

 

Ja seuraava lapsi putkahtaa kohta taas maailmaan? Kannattaisikohan rajoittaa muksujen tekemistä, kun kerran ukosta ei ole niiden kanssa auttamaan. Lapset tarhaan ja sinä töihin. Eiköhän se siitä sitten.

niin kannattaa joo rajoittaa kun niitä kohta on JO KAKSI.

 

Teillä on varmaan enemmän lapsia. Mulla vain yksi, ja yleisesti ottaen hoidan kaikki juoksevat hommat, mukaanlukien kaupassakäynnin, itse. En tosin yleensä kokkaile mitään viiden lajin aterioita, vaan ihan nopeita ja helppoja juttuja. Silti päiväunien aikaan jää omaa aikaa, mutta teillä ei ehkä nukuta niitä?

 

Jep, sama meininki, mut omasta tahdostani. Tekee kyllä jos pyydän..

 

Meillä mies on töissä ja poissa arkisin sen vuoksi kotoa vähintään sen 12h joten arkena ei hirveästi ennätä osallistua hommiin kotona enkä vaadikkaan, mutta sitten viikonloppuna kyllä tekee paljonkin ja minä saan vaan syleksiä kattoon silloin. Tosin ei luonne anna periks olla tekemättä mitään itse ja jäähän sitten sitä yhteistä aikaa enemmän kun yhdessä tehdään siivoukset ja muut aina.

 

Ai niin, ja meillä mies nukkuu vähintäänkin yhtä pitkään viime viikonloppuna rupesi jo vähän häiritsemään kun herättyään ensin kymmeneltä kiskaisi vielä viiden tunnin päiväunet. Mutta sellaista sattuu

 

Meillä kaikki on jaettu suht tasan, vaikka mies käy töissä. Mies hoitaa ruuanlaiton ja pyykit. Siivoaminen on nyt enemmän mun vastuulla kun oon kotona, mutta kyllä mieskin imuroi jne. tiskikonetta täyttää ja tyhjentää se joka kerkee...

Miksi et ota ja lähde itseksesi pois kotoa vaikka viikonlopuksi, niin saa mies maistaa hieman todellisuutta. Muutenkin hommaa itsellesi harrastus ja pidä kiinni siitä. ja jos mitkään kotityöt ei meinaa onnistua, niin luulis siinä vaiheessa heräävän jotain tekemään kun ei ole enää puhtaita vaatteita, astioita jne

 

meillä mies töissä ja mä kotona, eli minä siivoan ja laitan ruoan. Olisko hieman kohtuutonta jos mies joutuis työpäivän jälkeen alkaa kokkaan ja siivoaan vielä! Mitähän mä täällä päivät sit tekisin(muuta ku roikkusin palstalla)!
Tietty viikonloput ja lomat erikseen, sillon tehdään yhdessä.

musta se on ihan oikeus ja kohtuus että osallistuu itse aiheuttaman sotkun siivoamiseen, eikä niin että muut sotkee ja minä juoksen perässä siivoamassa.
minä ainakin oon päivät touhuumassa lapsen kanssa ja hoidan juoksevia asioita sen minkä kerkeän, en todellakaan istu koko päivää sisällä ja palstaile.

 

Meillä tekee kumpi ehtii, mies on onneksi tosi oma-aloitteinen ja siivoaa, laittaa ruokaa, pyykkää ja hoitaa lapsia ihan yhtä paljon kuin mäkin, joskus jopa enemmän.

 

Ja seuraava lapsi putkahtaa kohta taas maailmaan? Kannattaisikohan rajoittaa muksujen tekemistä, kun kerran ukosta ei ole niiden kanssa auttamaan. Lapset tarhaan ja sinä töihin. Eiköhän se siitä sitten.

niin kannattaa joo rajoittaa kun niitä kohta on JO KAKSI.

Jos miestä ei perhe-elämä kiinnosta ensimmäisen lapsen synnyttyä, niin tuskin asia parempaan muuttuu kun toinen ilmestyy. Jos tunnet olevasi jo nyt liian väsynyt kaiken hoitamiseen yksin, niin miksi ihmeessä vaikeutat tilannetta vielä lisäämällä lapsimäärää?

 

Kannattaisi vaatia itsellekkin hiukan omaa aikaa. Meillä on niin, että toinen saa nukkua pidempään la ja toinen su. Miehen työpäivän jälkeen kotityöt jaetaan ja molemmat ottavat omaa aikaa aina, kun kotihommilta/lastenhoidolta liikenee. Jos haluan mennä urheileen, niin mulla on siihen vapaus, vaikka joka ilta. Jos mieheni haluaan lähteä kavereiden kanssa johonkin, on ok että silloin tällöin teen kaikki koti- ja iltahommat yksin. Puolin ja toisin, niin ei pääse pinna kiristyyn kummallakaan.

 

Vaikka hoidan lapsia kotona, niin heidän päiväuni aikansa on minun omaa aikaa. en silloin siivoa,pyykkää tai laita ruokaa. Kun mies tulee töistä hän ottaa lapset ja ko. ajalla saatan siivota, käydä kaupassa tai lähteä kavereita tapaamaan tai olla vaan.

Meillä käy 2-4krt/kk lastenhoitaja kerrallaan noin 5-7h jolloin lähdetään miehen kanssa kahdestaan ulos iltaa viettämään. Lisäksi meillä on robotti-imuri, joka hoitaa siivouksen ja rikka-imuri jolla tarvittaessa otan roskat pois. En muista koska viimeeksi olisin imuroinut oikeasti. Meillä kuitenkin on ihan siistiä. Kun robotti hoitaa hommat meidän ulkoillessa.

Siivoojaa meillä ei vielä käy mutta olemme harkinneet senkin palkkamista. Lastenhoitajasta ja siivoojastahan voi tehdä kotitalousvähennyksen, joten esim. lastenhoitajan omakustannus jää noin 5e/h joten ei se kenenkään taloutta silloin tällöin käytettynä kaada.

Mieheni osallistuu kotitöihin 50/50 suhteessa sillä lastenhoito on meillä sovittu mun työksi ja hänelle palkkatyö. Kaikki muu jaetaan.

Ei sitä meilläkään jäänyt alussa omaa aikaa. Mutta sitten piti aukaista sanainen arkku ja alkaa keskustelmaan miehen kanssa niin kauan että meni jakeluun ja sopiva kompromissi löytyi.

Jokainen on näissä asioissa oman onnensa seppä. Jos ei puhuta onglemista ja toiveista ja muutosehdotuksista niin turha näille palsoille on tulla ruikuttamaan näistä asioista.