V
"vieras"
Vieras
Kenen aloitteesta on ero tullut ja miten olette jaksaneet käydä eroprosessin läpi? Itse haluan erota mutta en kestä sitä miten mies näyttää kärsivän jos hänet jätän. 
V
"vieras"
Vieras
V
"vieras"
Vieras
Miehen tahdosta erottiin 3v sitten, vieläkään en ole täysin toipunut erosta. Itsetuntoni rutattiin erossa niin pahasti etten ole vieläkään valmis uuteen suhteeseen... Ymmärrän, että mies rakastui toiseen ja halusi erota, mutta ei hänen olisi silti tarvinnut uuden naisensa kanssa haukkua minua kaikki nämä vuodet...
Itsetuntoni rutattiin erossa niin pahasti etten ole vieläkään valmis uuteen suhteeseen... Ymmärrän, että mies rakastui toiseen ja halusi erota, mutta ei hänen olisi silti tarvinnut uuden naisensa kanssa haukkua minua kaikki nämä vuodet...Mun aloitteesta erottiin kun mies oli sekoillut useamman kuukauden.. ryypännyt, valehdellut, pettänyt luottamuksen useasti. Elämä oli yhtä helvettiä ja mietin etten halua 4 kk ikäisen lapsen kanssa jäädä sellaista todistamaan. Muutin lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle ja laitoin eron vireille. Ex ei vastannut erohakemukseen nopeasti, joten prosessi venyi parilla kuukaudella, mikä kiristi omaa pinnaani. Alku oli hankalaa kun ex sekosi täysin, mutta muutaman kuukauden päästä tilanne helpotti ja hänkin on jo hyväksynyt asian sekä hakenut apua ongelmiinsa. Itselle ero oli valtava helpotus ja siitä oli helppo päästä yli kun itseä oli loukattu niin paljon, etten enää kokenut tuntevani miestäni lainkaan - ainoa mitä häntä kohtaan tuntin oli vihaa ja sääliä. Nykyään tunnen yhä sääliä, mutta pystyn olemaan kanssaan tekemisissä helpommin kun on pakko olla lapseen liittyvissä asioissa. Erosta on varmasti helpompi päästä yli kun kokee sen ns. ainoaksi mahdolliseksi ratkaisuksi.
Tsemppiä ketjun aloittajalle; ei avioliittoon kannata jäädä sen takia että pelkää toisen kärsivän erosta. Huonossa avioliitossa kärsitte molemmat enemmän; sinä koska et ole kyennyt eroamaan vaikka haluaisit ja miehesi koska tietää että haluaisit erota..
Tsemppiä ketjun aloittajalle; ei avioliittoon kannata jäädä sen takia että pelkää toisen kärsivän erosta. Huonossa avioliitossa kärsitte molemmat enemmän; sinä koska et ole kyennyt eroamaan vaikka haluaisit ja miehesi koska tietää että haluaisit erota..
P
"pekka"
Vieras
Erosimme vaimon tahdosta 5 vuotta sitten kun vaimo rakastui toiseen ja oli pettänyt pitkään. En olisi halunnut erota pettämisestä huolimatta, vaan olisin halunnut jatkaa koska rakastin häntä paljon.
Nyt olen selvinnyt erosta ja rakkauskin on loppunut. Olen tyytyväinen, että pääsin eroon sellaisesta ihmisestä, joka ei rakastanut minua, petti, alisti, kohteli huonosti, eikä arvostanut lainkaan.
Nyt olen selvinnyt erosta ja rakkauskin on loppunut. Olen tyytyväinen, että pääsin eroon sellaisesta ihmisestä, joka ei rakastanut minua, petti, alisti, kohteli huonosti, eikä arvostanut lainkaan.
E
"eronnut"
Vieras
Me erottiin mieheni kanssa vajaa 4kk sitten. Se oli yhteinen ja päätös ja siihen sisältyi kaikenlaista mitä olisi voinut jättää tapahtumatta.
Lapset ovat 3-ja 4 vuotiaat.
Vaikka suhde olikin täynnä kamalia riitoja ja rahahuolia ja henkistä väkivaltaa jne, niin silti ero oli vaikeaa. Mietin eroa pari vuotta ja kun se sitten päätettiin, niin silti se oli kamalaa. Jäin lasten kanssa ja nyt vasta tuntuu, että elämä alkaa kannatella.
Alussa murruin ihan täysin, aloin käyttää mielialalääkettä ja käytän edelleen, kävin terapiassa ja puhuin. Puhuin paljon perheelle, ystäville......se auttoi pahimman yli.
Olin sairaslomalla 3 viikkoa, mulla todettiin keskivaikea masennus.
Rämpiessä tämä on mennyt ja raskasta on ollut, rahaa ei ole eikä tukiverkostoa.
Nyt alkaa tuntua että selviän tästä ja pahin vaihe on läpikäyty
Ihminen ilmeisesti selviää vaikeistakin asioista vaikka paljon on vielä edessä. Voimia sinne! <3
Lapset ovat 3-ja 4 vuotiaat.
Vaikka suhde olikin täynnä kamalia riitoja ja rahahuolia ja henkistä väkivaltaa jne, niin silti ero oli vaikeaa. Mietin eroa pari vuotta ja kun se sitten päätettiin, niin silti se oli kamalaa. Jäin lasten kanssa ja nyt vasta tuntuu, että elämä alkaa kannatella.
Alussa murruin ihan täysin, aloin käyttää mielialalääkettä ja käytän edelleen, kävin terapiassa ja puhuin. Puhuin paljon perheelle, ystäville......se auttoi pahimman yli.
Olin sairaslomalla 3 viikkoa, mulla todettiin keskivaikea masennus.
Rämpiessä tämä on mennyt ja raskasta on ollut, rahaa ei ole eikä tukiverkostoa.
Nyt alkaa tuntua että selviän tästä ja pahin vaihe on läpikäyty
Ihminen ilmeisesti selviää vaikeistakin asioista vaikka paljon on vielä edessä. Voimia sinne! <3
No mulla oli helppo. Ukko hakkas vuosikausia ja oli muutenki kaikinpuolin väkivaltanen, ko yhtenen lapsi menetettiin sairauvelle, mie vaan kävelin käräjäoikeuven toimistoon ja pistin hakemuksen vettään. Se oli mulle herätys. Siitä alko mulla parempi elämä...
Vaikeampi se on irtautua kaikinpuolin hyvästä miehestä. Nyt nimittäin.
Vaikeampi se on irtautua kaikinpuolin hyvästä miehestä. Nyt nimittäin.
?
....
Vieras
J
"juu"
Vieras
[QUOTE="juu";25061146]sanoinhan jo syksyllä että hyytis oli eri miehen kanssa![/QUOTE]
Jaaha, no onnea
Jaaha, no onnea
