sotaleski
mulla mies lähti armeijaan tän kuun alussa.. meillä on 4kk ikäinen poika, elikkä oon nykysin yksin pojan kans kotona. välillä tuntuu ettei tää puol vuotta lopu koskaan, olo on kuin yksinhuoltajalla.. kaipaisin ihmistä kelle antaa välillä lapsi et saa ite hengähtää! miestä on kova ikävä, aivan liian harvoin sieltä kyllä lomille päästään! :kieh: mietinki et miten teillä muilla sotaleskillä hurisee? mitkä on fiilikset? ja te jotka olette jo onnellisesti miehenne armeijan palveluksesta kotiin saaneet, miten selvisitte inttiajan? alussa tää oli kyllä kaikkein hankalinta, mut pikkuhiljaa kai tähänki tottuu.. nii ja muuttuko muuten miehenne armeija-aikana? kaipaisin kohtalotovereiden tsempityksiä ja selviytymistarinoita, sillä tiedän etten ole ainut!