Miten olette selittäneet tämän lapselle?

Mitä olette kertoneet lapselle joka on kasvanut kyllin isoksi itse huomaamaan ettei isovanhemmat pidä häntä tasa-arvoisena muiden lastenlasten kanssa?

Meillä isompi lapsista on alkanut huomaamaan ettei isovanhemmat kyläile meillä niinkuin serkuilla, serkuille ostetaan vaikka ja mitä mutta hänelle ei mitään.. tekee minut todella surulliseksi

Tyttö ei ole koskaan meiltä asiasta kuullut, tai edes rivien välistä saattanut ymmärtää.
Eikä sen tavaran niin väliä (vaikka ohan sekin välillä ärsyttävää) mutta kun isovanhemmilta ei saa edes aikaa ja huomiota.
Olen alkanut ajatella, että olisikohan vika jotenkin minussa?

Mitä sanotte lapselle joka tätä asiaa surkuttelee? (vai onko kellään muulla tällaista)

 

Me emme tapaa enää sellaista isovanhempaa. Kerroin lapsilleni, että mummi on todella typerä ja ei tiedä mitä menettää, kun ei lapsiani tapaa.

 

Olisin varmaan niin ilkeä, että sanoisin lapselle että sun täytyy kysyä sitä mummilta itseltään. :/

 

Meillä on parhaillaan menossa samanlainen tilanne, miehen äiti ei ole kanssamme tekemisissä juuri ollenkaan enää...minkä esikoisemme on tarkkasilmäisenä ja hoksaavaisena kaverina laittanut merkille. Hänen kyselynsä ja ihmetyksensä ovat saattaneet meidät hiukan..kiusalliseen tilanteeseen, kieltämättä. Itse olen pojalle sanonut, että sitten joskus kun taas saamme mamman vieraisille, niin kysy häneltä itseltään... Paha on mennä pojalle sanomaan meidän arvelujamme, kun tämä saa jo meidätkin pahalle mielelle ja menepä nyt ko. ihmisen aivoituksia arvailemaan... Kinkkinen ja kurja tilanne on kaikinpuolin .

 

Olisin varmaan niin ilkeä, että sanoisin lapselle että sun täytyy kysyä sitä mummilta itseltään. :/

Tätä meinasin ehdottaa minäkin.

 

Me emme tapaa enää sellaista isovanhempaa. Kerroin lapsilleni, että mummi on todella typerä ja ei tiedä mitä menettää, kun ei lapsiani tapaa.

Meillä näin!

 

mä en tiiä mitä lapselle selittäs..totuus ehkä? mutta itellä oli ja on sellanen mummu joka ei pidä kun pojista ( lapsenlapsista kaks poikaa ja yks tyttö)..veljeni sai aina vähän enempi mummulta kun mitä mä ja kun kysyin miks niin koska veljeni oli vanhempi. Kun olin n.20v tajusin mistä oli oikeesti kyse ja äitiltä sitten kysyin olinko oikeessa äiti vastas myöntävästi. Nyt kun oma lapseni on vielä tyttö niin mummua kiinnostaa vielä vähemmän ja päätinkin että kun hän ei meitä kaipaa niin olkoon..saapi keskittyä sitten niihin poikiin

 

äitini ei selitelly mitenkään.. ite kysyin mummolta joskus lapsena et miks serkku saa aina kaikkea mut mä en? meni hiljaseks mut en saanu vastausta eikä se asiaa muuttanu. aikuisenakin asia jatkuu. tosin nyt ymmärrän, mutta kyl se vähä sellaselle vähättelylle tuntuu..

ite en lähtis sille linjalle et sellaista mummoa ei tavata, lapsella on oikeus mummoon mun mielestä.

 

anoppi on ihan hysteerinen tämän suhteen - joululahjatkin menevät sentilleen jotta ei tule sanomista.

Minusta tämä kertoo myös ihmisten asenteista - "mulle kans". Minusta ei tarvitse olla orjallisen tasa-arvoinen. Toki ei epäkohtelias. Jos toiset asuvat vieressä ja käyvät mummolassa joka päivä, he varmaan saavat vastahuomiota enemmän. Miksi ei tämä olisi ok? Toki on vähän ihmeellistä, jos samassa tilaisuudessa toiselle lapselle annetaan uusi polkupyörä ja toiselle tiimarin kynä...

Myös vanhempien teot vaikuttavat kanssakäymiseen. Mitäs jos toiset auttavat isovanhempia ja toiset eivät - pitäisikö isovanhempien palkita kummatkin samalla tavalla?

Eli lähtötiedoista en tiedä, onko asia väärin vai ei. Siitä riippuu, miten asian selittäisi. Kerrotko totuuden myös omasta asenteesta, jos kerrot isovanhempien asenteesta?

 

anoppi on ihan hysteerinen tämän suhteen - joululahjatkin menevät sentilleen jotta ei tule sanomista.

Minusta tämä kertoo myös ihmisten asenteista - "mulle kans". Minusta ei tarvitse olla orjallisen tasa-arvoinen. Toki ei epäkohtelias. Jos toiset asuvat vieressä ja käyvät mummolassa joka päivä, he varmaan saavat vastahuomiota enemmän. Miksi ei tämä olisi ok? Toki on vähän ihmeellistä, jos samassa tilaisuudessa toiselle lapselle annetaan uusi polkupyörä ja toiselle tiimarin kynä...

Myös vanhempien teot vaikuttavat kanssakäymiseen. Mitäs jos toiset auttavat isovanhempia ja toiset eivät - pitäisikö isovanhempien palkita kummatkin samalla tavalla?

Eli lähtötiedoista en tiedä, onko asia väärin vai ei. Siitä riippuu, miten asian selittäisi. Kerrotko totuuden myös omasta asenteesta, jos kerrot isovanhempien asenteesta?

Orjallisen tasa-arvoinen on ihan eri asia kuin se että on selvästi toista suosiva.

 

Mä mietin kans tuota eriarvoisuutta siten että käyttekö te yhtä usein kylässä mitä se toinen pariskunta käy? Tottakai toinen saa enemmän huomiota jos te käytte kerran vuodes siellä.

 

Mun toinen mummu ei välittänyt minusta, tykkäsi vaan suvun pojista. Pidin sitä jotenkin kummallisena tyyppinä, kun kaikki muut minusta kuitenkin tykkäsivät. Eli eipä yhdellä huonolla mummolla ole juurikaan merkitystä.

 

itte sanosin et kuramaisia vanhoja kääkköjä ovat............. et ei oo lapsen vika et sua ne vaan vihaa............. ???? jotain tommosta kuitenkin taustalla???? itte hankkisin niille sen vara mummon.

 

Mun isän vanhemmat ovat aina suosineet mun tätien lapsia...Pienenä ja nuorena se tuntui pahalta muttei enää, en mäkään pidä yhteyttä enkä ollut edes papan hautajaisissa. Esim tilanne mä sain lakin ei lahjaa ei käyty juhlissa, serkku sai ammattiin valmistumiuspaperit oli juhlat ja lahjat sama rippijuhlien, synttäreiden kanssa..Mutta en mä elämääni kaipaaihmisiä jotka ei halua olla mun kanssa tekemisissä

 

kiitos mielipiteistä!

Aika kamalalta vaihtoehdolta kuullostaa ettei isovanhempia enää tavattaisi. Itse en ikinä niin tekisi lapselleni, niinkuin joku sanoi, on lapsella oikeus isovanhempiin.

Tähän asti olemme vastailleet lapsen kyselyihin tyyliin: "mummilla on kiire" "pappa on pitkään töissä" "Meillä on jo se ja se lelu, siksi ei tullut tuliaisia niinkuin muille"
huoh..


En ala täällä yksityiskohtia repostella mutta vähän voin tarkentaa:

poikien suosimisesta ei ole kyse, serkuissa useampi tyttö.
Välimatka meille on itseasiasiassa vähän lyhyempi kuin serkuille
Ja olemme varmasti auttaneet isovanhempia vähintään yhtä paljon kuin muutkin. Ilman tämän asian olemassaoloa tulemmekin loistavasti toimeen!

Asiaa on vaikea ottaa puheeksi isovanhempien kanssa sillä oman käsityksensä mukaan antavat aikaa ja ostavat tavaraa kaikille tasapuolisesti.. eivät ehkä sitten itse huomaa tilannetta..

Oon varmaan vähän herkkis kun tää alkaa jo itkettää tää tilanne. Elin vaan siinä toivossa ettei tyttö tätä koskaan itse huomaa, vaikka me vanhemmathan ollaan humattu isovanhempien käytös aina

 

Lisään että kylässä käydään vähintään 1krt/viikko.. meillä ei kyläillä koskaan. Muilla kyllä.

 

Minä olen kertonut syyn suoraa vanhimmalle. Meidän lapsia ei mummulassa noteerata millään tapaa. Eikä meidän perhe merkitse heille mitään. Se näkyy ja kuuluu.

He ei käy, ei soita, ei käy lasten synttäreillä, ei mitään. Me kyläillään mummolassa noin kerran kuussa kohteliaisuuden vuoksi. Ja siksi, että mummolassa joskus huomattasi meidän olevan ihan tavallinen kelpo perhe.

Meillä syy on se, että emme kuulu heidän lahkoon. Emme ole uskovaisia. Olen sanonut lapsille, että mummo ja pappa ei hyväksy meidän tapaa elää, vaikka tämä on ihan hyvä ja tavallainen tapa.

 

Joillakin ihmisillä on vaan se tapa, että ottavat jonkun suojelukseensa. Eivätkä edes itse sitä huomaa.

 

Meillä osin sama tilanne, joskin erottelu näkyy isovanhempien omien lasten välillä. Yhdelle lapselle, joka on helvetin pihi, annetaan nyt aikuisenakin synttärilahjarahaa. Mutta toiselle, joka on kohtuullisen varakas, ei sitten anneta synttärilahjarahaa ollenkaan. Ja tämä lahjaraha annetaan vielä sen toisen lapsen (joka itse ei saa) nähden. Minusta törkeää! Jos lahjaksi annetaan rahaa, niin minusta sitten kaikille samanverran. Tavaraa ei voi silleen tasata, joskus se villapaita vaan maksaa enemmän kuin toisen haluama kirja tms.

Isovanhempien seuraa/huomiota lapset eivät saa tasamäärin, koska osa asuu kaukana ja osa samalla paikkakunnalla. Minusta tämä on ihan päivän selvää näin, siis meidän tapauksessa.

 

meillä on sellainen tilanne että lapset on viel alle kouluikäisiä, veljelläni myös pieni lapsi. mun vanhemmat asuu samalla alueella ku me molemmat perheinemme, ja ovat sellasia hiukan yli 50v...

veljeni remontoi vanhaa maataloa, vaimo lapsen kanssa kotona. heillä molemmilla korkea palkka. vaimon isä ja veli lähes joka päivä remonttiapuna, samoin meidän isä.

mun mies tekee pitkää työpäivää, jotta mun äippärahat + palkka riittää toimeentuloon. miehen sukua ei ole. eli meidän lapsilla vaan yhet isovanhemmat.

olemme monesti miettineet missä on vika, kun mun vanhemmat ei käy meillä juuri ollenkaan, maks kerta kahteen viikkoon, jolloin poikkeavat jompikumpi pikaisesti, kun ovat matkalla kotiin tai veljeni luokse. eivätköä silloinkaan ota juuri kontaktia lapsiin, vaikka kaupungilla ovat niiiiin mummia ja pappaa , että!!

Joskus ostavat lapsille jotain vaatetta, ja synttäreille tulevat, mutta eivät ikinä ota kylään päiväksi saati yöksi. mun sydäntä särkee kun lapset kysyy pääsiskö mummilaan viikonloppuna, ja on tosi vaikeeta keksiä syitä miksei sinne saa mennä. jos/kun meillä on juhlia, multa ei koskaan kysytä, tarvitsisinko jotain apua, mutta kun he tarvitsevat jonkun avaamaan nuohoojalle oven työpäivän aikana, on heille itsestäänselvää että minä voin kolmen lapsen kanssa lähteä aamutuimaan heille...

kun olen sanonut etten halua auttaa heitä, koska meitäkään ei kukaan auta, olen kuulemma lapsellinen ja marttyyri, ovathan he vahtineet isompia, kun olen lähtenyt synnyttämään, jotta mies on päässy mun mukaan.

ja kun ovat 3 kertaa elämässään olleet meidän käytettävissä lastevahtimiseen, ovat sanoneet, että haluavat sitten vain katsoa esikoisen perään, kun se on kivoin, ja sen voi istuttaa dvd:n kanssa koko päiväksi.

että näin. miten tämänkin kaiken selittää lapselle? en oikeesti tiedä!

 

Mä olen sanonut, että he eivät ehdi tai halua olla teidän kanssanne tekemisissä. Semmoista se elämä on. Jotkut eivät tykkää teistä. Minä kyllä rakastan, mutta en voi sille mitään, että isäni ei pidä minuun saati teihin yhteyttä.

 

meillä kans niin että miehen vanhemmat ei paljoa huomioi meidän lapsia. ainakaan koskaan ei mitään lahjoja saa, toisin kuin miehen siskon lapset saa.
synnytettyäni toisen lapsen, he eivät muistaneet mitenkään, ei edes ristiäisissä..
vanhemman pojan synttäreillä ei näkyny taaskaan, eikä koskaan ole lahjaa antaneet hälle. näille tietyille lapsenlapsille kyllä on ostanut kun olen ollut jopa matkassa kaupassa kun hän on vaatteita valinnu lahjaksi.
joululahjoja ei osta ollenkaan. syyksi sanoo aina että ei ole rahaa..mietin vaan että aika useasti v.loppusin ja kesällä muutenki ostavat kaljalaatikoita niin miksei vois sitä rahaa käyttää vaikka lapsenlapsiinsa..eivät ole kyllä mitään juokaleita mutta usiasti kaljalaatikko ostetaan viikonloppua varten. eipä sillä, eihän se materia ole tärkeintä mutta kohtelis sitten kaikkia samalla lailla. omilta vanhemmiltani onneksi saavat paljon rakkautta ja juhlien aikaan muistavatki jotenki. miehellekkään en ole asiasta puhunu, vaikka tietää kyllä muutenki että suosii hänen siskon lapsia. ne on niiiin kilttejä ja ihania herran terttuja. syövät ja nukkuvat niiin hyvin ja silleen. eli aina vielä ylistää niitä lapsia meille.