Miten olette saaneet miehenne suostumaan vielä yhteen lapseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "pepsi"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No miten se sitten omasta halusta tapahtuu? Kummatkin vaan yhtäkkiä päättää haluta? Meillä on ainakin joku tehnyt kahdella ekalla kerralla aloitteen johon toisen on ns. pitänyt suostua. Ei tuo mitenkään kauhean negatiivinen nytkään ole, mutta ei ainakaan nyt tahtoisi vielä kolmatta. Minä taas en tahtoisi sitä kolmatta ns. liian vanhana.
 
No ihan kysymällä, että miten olisi vielä yksi vauva. Tietysti toinen tekee aloitteen, mutta sain suostuttelusta sen käsityksen että toinen ei itse halua ja sitten yritetään kuitenkin saada muuttamaan mielensä.

Mulle tulisi siitä iso epävarmuus, että toinen ei olisikaan täydellä sydämellä hommassa mukana, vaan "suostuu" toisen mieliksi.
 
No ihan kysymällä, että miten olisi vielä yksi vauva. Tietysti toinen tekee aloitteen, mutta sain suostuttelusta sen käsityksen että toinen ei itse halua ja sitten yritetään kuitenkin saada muuttamaan mielensä.

Mulle tulisi siitä iso epävarmuus, että toinen ei olisikaan täydellä sydämellä hommassa mukana, vaan "suostuu" toisen mieliksi.


Anteeksi hiukan sekava kirjoitukseni siis. Mies on sanonut, että tulevaisuudessa olisi kiva saada se kolmaskin lapsi. Minä täytän syksyllä kolmekymmentä ja mielestäni nyt olisi hyvä aika sille viimeiselle pallerolle meidän perheessämme. Pelkään että miehen tulevaisuudessa on kuuden vuoden päästä ja silloin haluaisin jo keskittyä muihin isojen lasten hoitoon.
 
[QUOTE="pepsi";25424539]Anteeksi hiukan sekava kirjoitukseni siis. Mies on sanonut, että tulevaisuudessa olisi kiva saada se kolmaskin lapsi. Minä täytän syksyllä kolmekymmentä ja mielestäni nyt olisi hyvä aika sille viimeiselle pallerolle meidän perheessämme. Pelkään että miehen tulevaisuudessa on kuuden vuoden päästä ja silloin haluaisin jo keskittyä muihin isojen lasten hoitoon.[/QUOTE]

Aivan niin, tuon ymmärrän kyllä. Meilläkään ei oltu erityisen määrätietoisia kakkosen aikataulusta, joten yhdessä keskustelimme miksi oli järkevää ryhtyä lapsentekoon juuri silloin, vaikka mitään "vauvakuumetta" ei ollut kummallakaan.
Se tuli fiksuun väliin työelämän ja esikoisen kouluunmenon kannalta.
 
Puhumalla ja selvittämällä omia tuntemuksia. Kuuntelemalla ja keskustelemalla puolin ja toisin. Järkeistämällä sen että jos vielä yksi, niin ettei se ole monen vuoden päästä vaan aikaisemmin.
Mikä sitten on kenellekin järkevää, pieni ikäero ja se että kaikki vaiheet on "kerralla" ohi vai todellakin odottaa se n.6v ja aloittaa kaikki alusta.

Meillä oli se tilanne että olin aina haaveillut neljästä lapsesta. Kolmonen kun oli pieni ja alettiin miettimään sitä neljättä vastaan tuli monia vanhempia naisia joilla oli se 3 lasta ja kertoivat siitä miten harmittaa kun ei sitä neljättä tullut yritettyä. Oli siis jäänyt se pieni kolo sydämessä täyttämättä.

En halunnut kuulua siihen porukkaan, joten meillä on nyt neljä ja sydän koloton. En usko että vauvakuumetta enää tulee kun kerran olen alunperinkin tätä määrää ajatellut. Tosin, mies kävi myös vasektomiassa joten sen yhden saaminen on hieman hankalaa.

Mutta loppujen lopuksi ollaan molemmat tyytyväisiä, tosin ei se mieskään ihan täysin vastaan sitä neljättä ollut.. (4 lasta 5,5 vuoden sisään)
 

Yhteistyössä