Oon vähän samoilal linjoilla: jos mies ei lasta halua, on väärin pakottaa - lueskelepa vauva ja parisuhde -palstaa niin hoksaat varmaan itsekin, ettei vauvan kanssa ole helppoa! Jos siihen ei halua ryhtyä, niin ymmärrän ihan hyvin.
Toisaalta lapsensaanti miehelle onnistuu vielä kuolinvuoteen reunaltakin käsin, naiselle ei. Siinä mielessä on vähintäinkin kohtuullista voida keskustella asiasta niin kauan ja perusteellisesti, että kumpikin osapuoli tuntee ymmärtävänsä toisen perustelut, ja tulleensa itse ymmärretyksi. Tärkeintä on voida päättää asiasta yhdessä. Pakottaminen ja jahkailu on molemmat väärin.
Kyllä parisuhteessa pitää voida nostaa kissa pöydälle - ja ellei asiasta voida päättää, pitää myös uskaltaa puhua siitä, mikä on kummallekin tärkeintä: jos on yhteinen lapsi, silloin on varmasti paras erota nyt eikä viidestoista päivä.
Miehet tosin voi usein tarvita enemmän aikaa 'sulatella' tällaista asiaa, varmaan siksikin, että alitajuisesti he tietävät, että heillä on tuomiopäivään asti aikaa jahkailla - ja vaikeita päätöksiä monet luonnostaankin lykkää tuonnemmaksi. Mutta asettakaa yhdessä jokin raja mihin saakka saatte tahoillanne kypsytellä asiaa ja päätätte sitten vasta.
Missään tapauksessa en suosittele, että yrität 'käännyttää' miehesi mainostamalla lapsiperheen ihanuutta - arki voi sitten olla niin tyly kolaus, ettette siitä kumpikaan selviä. Pitää uskaltaa myös miettiä negatiivisia puolia asiassa, vasta se tekee positiviisistakin puolista aitoja ja todellisia.
