Miten olette päässeet esiintymisjännityksestä eroon tai hillinneet sitä ?

Mun pitäisi huomenna esiintyä 120 ihmisen tilaisuudessa. Jännittää ihan sikana
Pienempien tilaisuuksien jutut menee hyvin enkä niitä niin jänskää, mutta tällaiset. Voi helvetti.

 

Harjoitusta, harjoitusta, harjoitusta.

(Ja oikein kovassa paikassa yksi siideri vessassa ennen esitystä. )

 

En ole päässyt eroon. Joka kerta yhtä kamalaa. Ääni ja kädet tärisee, sydän takoo kahtasataa... Mutta propralilla olen hillinnyt.

 

Esiintymällä 200 hengelle kaksi kertaa viikossa säännöllisesti, niin jännitys meni ohi muutamassa viikossa... Mutta tästä vinkistä ei nyt ole sulle apua huomiseksi.

En tiedä mitään poppakonstia, joka auttaisi heti. Hengitä rauhallisesti ja rentouta itsesi jne. mutta ne on aina helpommin sanottu kuin tehty. Itselläni se jännitys meni silloin joskus ennen ohi sitten, kun pääsin vauhtiin asiani kanssa, enkä enää muistanut jännittää.

Sitten yksi tärkeä juttu on tietty se, että valmistautuu niin hyvin, ettei siitä esittämästään asiasta ole yhtään epävarma.

Tsemppiä huomiseen! Hyvin se menee!

 

Mäkin jännitän, joka kerta. Paras apu tosiaan on valmistautua niin hyvin, että olo on itsevarma. Mua auttoi joskus myös se oivallus, että ei ne tyypit siellä yleisössä tiedä just siitä asiasta, josta mä puhun, loppujen lopuksi niin paljon kuin minä. Eli ne pitää mua asiantuntijana siinä ja haluaa vastaanottaa sitä infoa, jota olen kertomassa.

 

En ole siitä oikeastaan ikinä päässyt...mutta unohdan aina kun esitys alkaa, että ihmisiä on ympärillä.

 

Toisaalta kokemuksen kautta, toisaalta sillä päätöksellä, että "minä puhun siellä koska olen fiksumpi kuin nuo ja he ovat tuolla kuuntelemassa juuri minua".
En sitten tiedä jos pitäisi soittaa tai laulaa.

 

Tottumalla. Seki muuten ihan tosi auttaa ko ajattellee että kuuntelijat on alasti

Mutta EI ALKOHOLIA. Se pikkunousu jonka saat sillä aikaan ko alkaa mennä ohi nii jännitys luultavasti kaksinkertastuu.

 

En mitenkään.

Siksi en voi opiskella unelma ammattiini kun esitelmät pakollisia AMK:ssa :/


Työtön loppuelämän.

 

Minä pyrin aina juttelemaan jotain ennen omaa esiintymistäni yleissössä olevien kanssa. Tulee sellainen "tutumpi" olo, muutenkin koitan olla sellainen helpostilähestyttävän ja rennon oloinen. Ajattelen, että jos tulee moka niin on helpompi heittää se vitsiksi, kun on ollut koko ajan sellainen rennohko...sitten ei oikeastaan edes haittaa jos tulee joku moka. Mokaamistahan siinä pelkää eikä sitä esiintymistä.

 

Kuvittele että porukka istuu salissa alasti

 

Yritän ajatella sitä, että en itsekään pidä tyhmänä tai naura jos esiintyjällä menee sanat solmuun. Vaan ajattelen että sattuuhan näitä. Niin oletusarvoisesti jos itse jotan sössin niin yleisö ajattelee vaan että sattuuhan näitä.

Psyykkaamisen lisäksi otan usein puolikkaan oxaminen ennen esitystä...

 

En tiedä yhtään, olen jopa harkinnut kurssin"vapaaksi esiintymisjännityksestä" suorittamista. Esiintymistilanteet on aina yhtä tuskaa, menen puihin jo siitä, että esiinnyn omalle pienelle ryhmälleni tai puhun pienryhmässä.

 

esiintymällä, esiintymällä ja esiintymällä!

 

Yksi keino mulla ainakin on, etten katso yleisöä, vaan heidän ylitseen. Onnistuu jos yleisö ei ole kovin lähellä. Kun en erota kenenkään yksittäisen ihmisen kasvoja, ei jännitä niin paljon. Yksi keino mulla likinäköisellä on myös se että jätän silmälasit/piilarit pois. Koitan unohtaa yleisön, ja uppoutua täysin esitykseeni.

Ja jos oikein paljon jännittää ennen esitystä, saatan nappaista yhden siiderin nopeasti. Ei siitä tule minulle ainakaan mitään laskuhumalaa, eikä sen jälkeen ala jännittää enemmän. Mulla alkujännitys menee aina ohi vaikken rohkaisua ottaiskaan.

Kilpailutilanteet on mulle pahin paikka, olen alkanut välttää niitä, koska silloin jännittää niin paljon etten meinaa päästä jännityksestä millään eroon. Esiintyminen ilman kilpailemista ei jännitä minua puoliksikaan niin paljon.

 

Fyysisiin jännitysoireisiin kannattaa pyytää beetasalpaajia, esim. Propral. Toimii tosi hyvin ja on turvallinen, tosin matalasta verenpaineesta kärsiville ei ehkä? sovi.

En ainakaan opiskelemista jättäisi väliin tuosta syystä, kun apua on tarjolla.

 

Ohi on ! Ja olen HENGISSÄ!
Se oli kauheaa, en muista mitään mitä puhuin, mutta muiden vakuuttelut, että "se meni hyvin" antaa vähän uskoa

 

No niin, eihän se nyt niin hirveää ollutkaan! Hengissähän sä selvisit!

 

Ajattelemalla,että yleisökin on ihan tavallisia ihmisiä. Jos itse mokaa yleisön edessä, niin mokaavat ne muutkin, eikä se ole vakavaa.

 

Mulla auttaa se että yleisössä on yleensä aina joku tuttu. Tai jos ei ole tuttu niin ainaki semmonen joka kuuntelee sua hymy huulilla. Jos alkaa jännittää niin aina palaan siihen hymyilevään ihmiseen.

 

En mitenkään.

Siksi en voi opiskella unelma ammattiini kun esitelmät pakollisia AMK:ssa :/


Työtön loppuelämän.

Ei muuten ole!! olen itse opiskellut ammattiin ILMAN yhtäkään esitelmää, siitä saa sovittua kyllä opetajan kanssa kun kerrot ongelman reilusti!

 

Poimi joukosta aina yksi ihminen kerrallaan, jota katsot, kun puhut. Puhu kuin puhuisit itsellesi tai jollekin hyvin läheiselle ihmisellesi - lapsellesi, puolisollesi... Iloitse itsestäsi. Jos tunnet asiasi, josta puhut - sinulla ei ole mitään hätää. Voit takellella, unohtaa tai muuttaa puhettasi. Kaikki käy. Ole sinut itsesi kanssa. Puheen ei tarvitse olla taukoamatonta, vaan voit myös olla hiljaa - keskittyä, miettiä, koota itsesi. Rauhoittua. Kaikkea hyvää tilaisuuteesi. En toivo sinulle sitä, että et jännitä, sillä pieni jännitys on aina hyväksi... se pitää skarppina! Hyvin menee, kun vain uskot itseesi!! <3