Miten olette jaksaneet pikkuvauva-ajan? Kuinka parisuhde on kestänyt?

vauvan syntymä on aina KRIISI parisuhteelle, teidän tehtävänne on käsitellä tuo kriisi- yhdessä- joko parempaan tai huonompaan suuntaan. ja siis oikeasti se vaatii molemmilta töitä: myönnytyksiä, asioiden läpisormien katsomista, toisen kiukuttelun sietämistä ja kritiikin vastaanottamista...

jos ette osaa riidellä rakentavasti, riidelkää kirjallisesti. jos tapanne riidellä ovat erilaiset opetelkaa tuomaan asiat selkeästi julki niin että toinen ymmärtää ettekä vain luule että toinen käsittää mitä tarkoitatte. kun on väsynyt niin voimia ei välttämättä riitä asialliseen(kaan) käytökseen. oikeasti tiedän mistä puhun.

kummankin on oikeasti itse ja yhdessä mietittävä mitä haluaa, itseltään ja toisiltaan. jos molemmat ovat valmiita jatkamaan yhdessä, sen eteen on oikeasti nähtävä vaivaa ja tehtävä töitä. jos ette onnistu yksin niin hakekaa apua seurakunnalta, perheneuvolasta, seksuaaliterapeutilta, mistä vain kunhan haette!!

ja tilannetta kannattaa katsoa oikeasti vähän pidempään kuin viikko, kaksi tai kymmenen, parisuhteessa ja uudessa elämäntilanteessa vuosikin on vähän...ihan aikuisten oikeasti.

 

Jaa.. Jotenkin huojentavaa kuulla että muillakin on ollut samaa. Meillä nyt 1v3kk ja 2v3kk vanhat lapset. Molemmat vauva-ajat ja kuopuksen raskausaika (joka oli siis myös esikoisen vauvavuosi..) oli niin hirveetä suoraan sanoen, etten tiedä uskalletaanko enää enempää lapsia tehdä.

Mitään kovin helpottavia neuvoja en osaa antaa, me tarvottiin hampaat irvessä vauva-aikojen läpi.

Ja vaikka näin kuvailen niin ei meidän elämä kuitenkaan mitään helvettiä ollut... Sitä on niin vaikea selittää...

 

[QUOTE="vieras";22631641]vauvan syntymä on aina KRIISI parisuhteelle, teidän tehtävänne on käsitellä tuo kriisi- yhdessä- joko parempaan tai huonompaan suuntaan. ja siis oikeasti se vaatii molemmilta töitä: myönnytyksiä, asioiden läpisormien katsomista, toisen kiukuttelun sietämistä ja kritiikin vastaanottamista...

jos ette osaa riidellä rakentavasti, riidelkää kirjallisesti. jos tapanne riidellä ovat erilaiset opetelkaa tuomaan asiat selkeästi julki niin että toinen ymmärtää ettekä vain luule että toinen käsittää mitä tarkoitatte. kun on väsynyt niin voimia ei välttämättä riitä asialliseen(kaan) käytökseen. oikeasti tiedän mistä puhun.

kummankin on oikeasti itse ja yhdessä mietittävä mitä haluaa, itseltään ja toisiltaan. jos molemmat ovat valmiita jatkamaan yhdessä, sen eteen on oikeasti nähtävä vaivaa ja tehtävä töitä. jos ette onnistu yksin niin hakekaa apua seurakunnalta, perheneuvolasta, seksuaaliterapeutilta, mistä vain kunhan haette!!

ja tilannetta kannattaa katsoa oikeasti vähän pidempään kuin viikko, kaksi tai kymmenen, parisuhteessa ja uudessa elämäntilanteessa vuosikin on vähän...ihan aikuisten oikeasti.[/QUOTE]

Kriisi? elämässä kaikki ei ole ruusuilla tanssimista. Silti näkisin vauvan syntymän mielummin ihanana kahta ihmistä lähentävänä asiana, kuin kriisinä parisuhteelle....HERÄTYS !!!

 

Jaa.. Jotenkin huojentavaa kuulla että muillakin on ollut samaa. Meillä nyt 1v3kk ja 2v3kk vanhat lapset. Molemmat vauva-ajat ja kuopuksen raskausaika (joka oli siis myös esikoisen vauvavuosi..) oli niin hirveetä suoraan sanoen, etten tiedä uskalletaanko enää enempää lapsia tehdä.

Mitään kovin helpottavia neuvoja en osaa antaa, me tarvottiin hampaat irvessä vauva-aikojen läpi.

Ja vaikka näin kuvailen niin ei meidän elämä kuitenkaan mitään helvettiä ollut... Sitä on niin vaikea selittää...

Meillä taas niin, että esikoisen vauva-aika ja kuopuksen raskausaika yteensovitettuna samanaikaisesti vain lähensi ja paransi suhdettamme.

 

Ihan hyvin, teimmekin tosin vain kaksi lasta pienellä ikäerolla, kärvisteltiin ne vaiekat ajat yhteen putkeen ja kun nuorinkin täytti vuoden, on meidän elämä päivä päivältä helpottunut. Ei tulisi mieleenkään tehdä enempää lapsia, suhdettakin on vaalittava ja pistettävä joskus se etusijalle, unohdettava se ikuinen vauvakuume ja keskityttävä parisuhteen hoitoon.

 

vauva-ajan hyvin, mutta se lapsuus on tosi pitkä, vauva-aika lyhyt. siksi meillä on 2 lasta, ja siinäkin on joskus liikaa.

 

Tässä kertomusta tästä viikosta..
Mies lähti töihin maanantai aamuna, ennen kuin minä ja vauva heräsimme.
Tuli töistä tiistaina klo 10, meni heti nukkumaan. Heräsi klo 18 ja lähti heti töihin.
Tuli keskiviikkona klo 10, nukkui ja lähti taas klo 19 aikoihin töihin.
Aamulla hain mieheni töistä klo 10 aikoihin ja hää läks töihin klo 18 jälkeen. Nukkui vaan taas kotona.

Minä hoidan vauvaa, kolmea koiraa ja omakotitaloa. Nytkin odottelen, että saan laitettua uunin pellit kiinni ja sit nukkumaan. Päivällä siivoilen, hoidan vauvaa, juoksutan koiria, pesen miehen työvaatteita.

Normaalisti päivät menee ihan ok, mutta nyt hiukan kipeänä, niin enimmän rehkimisen olen jättänyt suosiolla pois, enemmän lepäillään ja jutellaan vauvan kanssa

Ja kerran riideltiin, heti sovittiin.. molemmat hiukka väsyneitä oli. Mutta kun vähän nähdään, niin ei ehdi riitelemään. Kävin postissa hakemassa ison painavan paketin ja miehen mielestä vauva olisi pitänyt ottaa mukaan. Nyt mies joutui hetken olemaan hereillä, kun hain paketin ja hän ei saanut sitten heti unta.. lähti hiukan väsyneenä töihin. Ja siitä pieni riidan poikanen.

 

Kriisi? elämässä kaikki ei ole ruusuilla tanssimista. Silti näkisin vauvan syntymän mielummin ihanana kahta ihmistä lähentävänä asiana, kuin kriisinä parisuhteelle....HERÄTYS !!!

Ihanaahan se lapsi on äidille ja isälle, mutta niin se vain on että parisuhteelle se on aluksi aikamoinen koetos, useimmiten. Siinä kärsii mies ja vaimo. Sitä kun moni heittäytyy olemaan sitten vai se äiti ja isä. Nuorista eläväisistä ihmisistä tulee hetkeksi kaikkea muuta, mies käy töissä, nainen on yksin kotona.. No kaikkeen tottuu, mutta ei se vauvan syntymä parisuhteelle koskaan mikään pelastava asia ole aiankaan ollut, kuten varmasti hyvin tiedät.. avioerotilastot esimerkiksi, kun siinä vauva-arjen keskellä unohtuu se toinen ja oma itsensäkin monesti. Eletään vain sitä lasta ajatellen, kyllä siitä useimmissa perheissä on romantiikka kaukana. Selon, että miten moni pariskunta on kuvitellut yhteisen vauvan pelastavan suhteen, vaan toisin useimmiten käy. Kyllä se vauva koettelee useimman kohdalla nimenomaan PARISUHDETTA, turha väittää muuta. Vaikka se tottakai henkilökohtaisella tasolla onkin aivan ihana juttu, se että on äiti.

 

Onkohan meillä jotenkin kummallinen parisuhde, mutta meillä ei ollu kyllä mitään ongelmia vauva-aikana. Yhessä ollaan oltu 9 vuotta, joista nyt siis 3 vuotta vietetty lapsiperheenä.

Mä en oikeen käsitä miksi jauhetaan että parisuhde on koetuksilla pikkulapsiaikana, ei meillä vaan ole mitään koettelemuksia ollu. Tosin ollaan kyllä yritetty tehdä elämämme mahd helpoksi, esim. toista lasta ei tehty ihan heti vaan odoteltiin pari vuotta ennen kuin edes ajateltiin asiaa. Tukiverkkoja meillä ei ole lähietäisyydellä, mutta mummola on 200 kilsan päässä ja sieltä on aina pari kertaa vuodessa saatu kyllä apuja lapsenhoitoon.

Meillä vietetään parisuhdeaikaa iltaisin. Saunotaan, katsotaan leffaa yhdessä jne. Ei se välttämättä mitään ihmeellisyyksiä tarvitse, että on onnellinen.

 

[QUOTE="onnellinen";22633838]Onkohan meillä jotenkin kummallinen parisuhde, mutta meillä ei ollu kyllä mitään ongelmia vauva-aikana. Yhessä ollaan oltu 9 vuotta, joista nyt siis 3 vuotta vietetty lapsiperheenä.

Mä en oikeen käsitä miksi jauhetaan että parisuhde on koetuksilla pikkulapsiaikana, ei meillä vaan ole mitään koettelemuksia ollu. Tosin ollaan kyllä yritetty tehdä elämämme mahd helpoksi, esim. toista lasta ei tehty ihan heti vaan odoteltiin pari vuotta ennen kuin edes ajateltiin asiaa. Tukiverkkoja meillä ei ole lähietäisyydellä, mutta mummola on 200 kilsan päässä ja sieltä on aina pari kertaa vuodessa saatu kyllä apuja lapsenhoitoon.

Meillä vietetään parisuhdeaikaa iltaisin. Saunotaan, katsotaan leffaa yhdessä jne. Ei se välttämättä mitään ihmeellisyyksiä tarvitse, että on onnellinen.[/QUOTE]

Kaikilla ei tuollainen parisuhdeaika onnistu :/ Esim. meillä mies käy vain kotona nukkumassa ja tuo työvaatteet pestäväksi. On kotona n.8h ja nukkuu sen ajan, muuten ei töissä jaksa.
Ja hänen työviikko on ollut usein 6 päiväinen.. Tää viikko erikoinen, tulee perjantai aamuna töistä, nukkuu.. ja lähtee vasta maanantaina töihin. Hyvin harvinaista

 

[QUOTE="vieras";22633833]Ihanaahan se lapsi on äidille ja isälle, mutta niin se vain on että parisuhteelle se on aluksi aikamoinen koetos, useimmiten. Siinä kärsii mies ja vaimo. Sitä kun moni heittäytyy olemaan sitten vai se äiti ja isä. Nuorista eläväisistä ihmisistä tulee hetkeksi kaikkea muuta, mies käy töissä, nainen on yksin kotona.. No kaikkeen tottuu, mutta ei se vauvan syntymä parisuhteelle koskaan mikään pelastava asia ole aiankaan ollut, kuten varmasti hyvin tiedät.. avioerotilastot esimerkiksi, kun siinä vauva-arjen keskellä unohtuu se toinen ja oma itsensäkin monesti. Eletään vain sitä lasta ajatellen, kyllä siitä useimmissa perheissä on romantiikka kaukana. Selon, että miten moni pariskunta on kuvitellut yhteisen vauvan pelastavan suhteen, vaan toisin useimmiten käy. Kyllä se vauva koettelee useimman kohdalla nimenomaan PARISUHDETTA, turha väittää muuta. Vaikka se tottakai henkilökohtaisella tasolla onkin aivan ihana juttu, se että on äiti.[/QUOTE]

ensimmäinen vauva yleensä lujittaa suhdetta. On vielä suht helppoa. toinen jo aiheuttaa niitä eroja.

 

[QUOTE="vieras";22633833]Ihanaahan se lapsi on äidille ja isälle, mutta niin se vain on että parisuhteelle se on aluksi aikamoinen koetos, useimmiten. Siinä kärsii mies ja vaimo. Sitä kun moni heittäytyy olemaan sitten vai se äiti ja isä. Nuorista eläväisistä ihmisistä tulee hetkeksi kaikkea muuta, mies käy töissä, nainen on yksin kotona.. No kaikkeen tottuu, mutta ei se vauvan syntymä parisuhteelle koskaan mikään pelastava asia ole aiankaan ollut, kuten varmasti hyvin tiedät.. avioerotilastot esimerkiksi, kun siinä vauva-arjen keskellä unohtuu se toinen ja oma itsensäkin monesti. Eletään vain sitä lasta ajatellen, kyllä siitä useimmissa perheissä on romantiikka kaukana. Selon, että miten moni pariskunta on kuvitellut yhteisen vauvan pelastavan suhteen, vaan toisin useimmiten käy. Kyllä se vauva koettelee useimman kohdalla nimenomaan PARISUHDETTA, turha väittää muuta. Vaikka se tottakai henkilökohtaisella tasolla onkin aivan ihana juttu, se että on äiti.[/QUOTE]

Aivan Koettelee useimman kohdalla parisuhdetta...Mutta otettaisiinkos taas huomioon se, että näin ei käy aina? Meillä on ollut aikaa toisillemme vauva-aikana todella riittämiin (romanttisestikin), emmekä koe vauvan tulon rasittaneen välejämme millään muotoa. Se on kasvattanut, opettanut, lähentänyt ja saanut lisäksi meidät kunnioittamaan toisiamme entistäkin enemmän. Lapsen tulo ei varmasti pelasta jo huonoa suhdetta, mutta kyllä täysin kirkkain silmin voin sanoa, että se voi parantaa jo ennestään hyvää parisuhdetta!

 

Kyllä meillä vaan riidellään ja väliin olen eroakin ajatellut. Kolme lasta 4v,2v ja 3kk. Kaikki olleet huonoja nukkujia ja ovat edelleen. Vauvalla on refluksi ja korvakierre. Lisäksi minulla yritys. Me ollaan kuitenkin myös opittu, että kaikki kestää aikansa. Itse nautin lapsista ja vauvasta tavattoman paljon ja siksikin mies puolisona ei väliin kiinnosta ollenkaan. Isänä hän on usemmiten loistava. Uskon taas voivani lähentyä mieheni kanssa. Jokainen lapsi on kuitenkin suhdettamme lujittanut.
On usein totta, että alle 3 vuotiaiden lasten vanhempien erot pitäisi kieltää.

 

!On usein totta, että alle 3 vuotiaiden lasten vanhempien erot pitäisi kieltää."

Täh, olisko mun sit pitänyt pysyä yhdessä kaikin keinoin miehen kanssa joka huusi ja raivosi lähestulkoon joka päivä, ja kävi käsiksin lopuksi? Siitähän vauva ei olisi yhtään kärsinyt vai että oltais jatkettu sitä oi-niin-auvoista suhdettamme?
Mies muuttui täysin piruksi lapsen synnyttyä, en edelleenkään tiedä mitä tapahtui hänelle

 

ensimmäinen vauva yleensä lujittaa suhdetta. On vielä suht helppoa. toinen jo aiheuttaa niitä eroja.

Meillä kolmas lapsi tuloillaan ja upeasti ollaan arki saatu pelittään. Odotamme kumpikin innolla tulevia haasteita kahden vaippatoukan kanssa. :-D Ei se lasten lukumäärä kerro suhteen laadusta vaan se kuinka arki saadaan kaikkien kannalta ihanaksi ja antoisaksi. Pienistä asioista täytyy nauttia :-D

 

Parisuhteen kannalta varmaan läheisintä aikaa oli just silloin kun lapset olivat ihan pieniä, vietettiin paljon aikaa yhdessä ja elämä oli hyvin kotikeskeistä.
Nyt on aikalailla miehen kanssa omat jutut ja menot, elämä on kovin kiireistä. En voi sanoa että suhde olisi muuttunut huonommaksi mutta ei me ainakaan yhtä paljon olla yhdessä.
Henkilökohtaisesti koin vauva-ajan tosi helpoksi ja ihanaksi, ihan joitain yksittäisiä raskaita päiviä oli.

 

En käsitä miten te jaksatte katsoa kiukuttelevia ukkojeanne noinkin pitkään.
Mulla on mies joka on kaikin puoli hyvä. Ikinä ei ole hhaukkunut tai ns pahaa sanaa sanonut minulle,on ollut vauvoja tai ei. En voisi edes kuvitella hänen sanovansa mitään ilkeää. Se ei vai ole hänen tyylinsä. Tähän kun on tottunut niin tuntuu ihan ihmeelliseltä että joku tosiaaan viitsii kuunnella haukumisia ja turhaa kiukuttelua mieheltään. lapsilta sen ymmärrän mut ei ne miehet ole mitään lapsia enään tai ei pitäisi olla.
Oikeasti olen ylpeä miehestäni. Onneksi joltain muultakin löytyy vielä niitä hviä miehiä, olen täältä lukenut.

 

En käsitä miten te jaksatte katsoa kiukuttelevia ukkojeanne noinkin pitkään.
Mulla on mies joka on kaikin puoli hyvä. Ikinä ei ole hhaukkunut tai ns pahaa sanaa sanonut minulle,on ollut vauvoja tai ei. En voisi edes kuvitella hänen sanovansa mitään ilkeää. Se ei vai ole hänen tyylinsä. Tähän kun on tottunut niin tuntuu ihan ihmeelliseltä että joku tosiaaan viitsii kuunnella haukumisia ja turhaa kiukuttelua mieheltään. lapsilta sen ymmärrän mut ei ne miehet ole mitään lapsia enään tai ei pitäisi olla.
Oikeasti olen ylpeä miehestäni. Onneksi joltain muultakin löytyy vielä niitä hviä miehiä, olen täältä lukenut.

Kylläpähän se on niin että siihen riitelyyn tarvitaan aina kaks, mä en oikein jaksa uskoo et ihan kovin herkästi kukaan rupee haukkumaan syyttäsuotta, eli ilman että toinen osapuoli omalla tavallaan provosois...Musta on ainakin itestäni tullu viimesen vuoden aikana niin hemmetin hyvä piikittelee ja provosoimaan, et meidän päätös pistää turvat kiinni ja antaa olla on hyvä päätös...Naisen on niin kamalan helppo raskausaikana ja vauva-aikana sättiä miestä..

 

Kylläpähän se on niin että siihen riitelyyn tarvitaan aina kaks, mä en oikein jaksa uskoo et ihan kovin herkästi kukaan rupee haukkumaan syyttäsuotta, eli ilman että toinen osapuoli omalla tavallaan provosois...Musta on ainakin itestäni tullu viimesen vuoden aikana niin hemmetin hyvä piikittelee ja provosoimaan, et meidän päätös pistää turvat kiinni ja antaa olla on hyvä päätös...Naisen on niin kamalan helppo raskausaikana ja vauva-aikana sättiä miestä..

Näin se varmaan menee joten voin kai tästä päätellä itsenikin olevan sitten hyvä ihminen