Miten olet kostanut?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nuoleton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En mitenkään. Haudoin kostoa joskus pitkäänkin, mutta nyt jälkikäteen se tuntuu säälittävältä. Säälittävämmältä tuntuisi vielä, jos olisin jotakin typerää saanut aikaiseksi. Kosto on niitä varten, joita on kolhittu lapsuudessa liikaa. Terveitä ihmisiä vituttaa ja surettaa aikansa, mutta sitten pääsevät siitä yli. Valitsin kostamattomuuden, koska tajusin, että lapsuuttani olisin siinä vaan kostanut. Se mitä minulle oli tapahtunut, oli sinänsä yhdentekevää.
 
  • Tykkää
Reactions: Porho
Jos koston kohde on jotenkin luonnevikainen, niin ei kostosta ole mitään hyötyä opetustarkoituksessa meinaan. Kannattaa mieluummin pohtia, että miksi joutui uhriksi.
 
Vaikka kuinka on tehnyt mieli niin en ole alentunut kostamaan. Tiedän että se tulisi vain kolahtamaan omaan nilkkaani ja en voisi ainakaan hyvällä omallatunnolla olla. Uskon että pahaa saa palkkansa ja elämä itsessään kostaa pahiksille.
Koston eikä kieroilun tielle kannata lähteä, siinä vain joutuu itse suohon! Ole parempi ihminen kuin se kostettava, älä kosta!
 
Ei tarvitse edes pahantekijälle käydä huonosti tai itse olla parempi, vaan käytännöllisesti arvellen voi sanoa, että tutka petti siinä millaisilla ihmisillä itsensä ympäröi. Harvat ikävät ihmiset ihan puskista iskevät vyön alle, vaan useimmiten niille antaa itse mahdollisuuden olemalla väärillä odotuksilla liikkeellä.
 
Elämällä omaa elämääni. Kerroin viranomaisille kaiken ja annoin ne todisteet, mitä saatoin heille tarjota. Sittemmin olen yrittänyt päästä eteenpäin ja olla onnellinen nykytilanteessa. Koen, että edes koston harkitseminen pitäisi minut marinoitumassa katkeruudessa, vihassa ja muissa negatiivisissa tunnetiloissa. Vaikeat muistot valtaavat joskus mieleni, mutta rakas mieheni on niissä tukenani.
 
  • Tykkää
Reactions: Porho
Poikaystäväni petti minua kerran sanoin seuraavasta saa kenkää.Järjestettiin mun kaverin kanssa niin asiat,että mun kaveri pokaa mun poikaystävän he eivät tunteneet ennestään toisiaan.Sitten kun kaverini sai tarpeeksi todisteita pettämisestä pyysi mut paikalle.Puhelin numero riitti.
Terkut vain Antille.
 
Ei mitään niin dramaattista, että olisin kokenut suorastaan kärsimystä ja hautonut kostoa pitkään. Varoitin vain aika monenmonta kertaa ja kun ei mennyt huoralla kaaliin, hankin sille työstään potkut ja miehensäkin jätti mokoman luntun.

En kadu, mutta en tekisi kenellekkään samaa temppua uudestaan.
 
Olin valvonut 2 vuorokautta, kun mies teki mulle todella törkeän tempun. Pyysin anoppia auttamaan lasten kanssa, kerroin että eroamme.
Anoppi totesi "sä et tuu koskaan pärjäämään yksin!"

Paras kosto on se, että silti erosin ja sain elämämme järjestykseen. Nyt 2 vuotta myöhemmin mulla ja lapsilla on hyvä olla, vaikkemme ole saaneet keneltäkään mitään apua.
 
Olen kyllä herkutellut koston suunnittelulla ja siitä puhumisella, mutta en ole varmaan koskaan toteuttanut mitään kostoa. Eikä mua ole kukaan kyllä ihan niin pahasti loukannut, että olisi tarpeeksi edes syitä kostaa.
 
Pidän aika naurettavana kostamista, jotenkin siinä tiivistyy säälittävyys. Jos kuitenkin lähtee kostamaan niin kannattaa muistaa kuitenkin laillisuus. Voi olla että kostajalle tulee lähestymiskieltoa, kunnianloukkaus- vai ilkivaltasyytettä.
 
Yks ämmä levitti musta vuosia paskajuttujaan pitkin kaupunkia koska tiesi että mä tiesin törkeitä juttuja hänestä, no ajattelin että tolle pitää ehdottomasti maksaa potut pottuina mutta kun olen loppujen lopuksi (liian) killtti aloin sääliä tuota alhaista raukkaa ja päätin unohtaa koko jutun
 
  • Tykkää
Reactions: Porho
Hmm. Mistä tietää että ei tehnty palvelusta? jospa pääsi kakaramaisesta miehestä eroon ja ehkä sai paremman työpaikankin?

Typerää huoritella toista ja ihan kuin miehet olisivat viattomia ?

Niin voi olla, en ole kuullut kyllä mitään siitä leidistä enkä toivottavasti kuule.
Ja siis tietenkin jos tässä olisi ollut kyseessä joku pettäminen, niin vikahan olisi yksinomaan miehen joka sellaista tekee, mutta ei ole sellaisesta kyse tässä keississä.
 
Myönnän hautoneeni kostoa ja puhuin siitä jopa vihapäissäni ääneen. Kohteena olis ollu miehen toinen nainen. Onneksi otin rauhallisesti ja sain etäisyyttä asiaan, enkä tehnyt mitään. Ilkivalta olis ollut harkinnassa, mutta todennäköisesti olisin jäänyt kiinni ja olisinkin, kun siitä puhuin.
 
Ei ole tarvinnut kostaa. Se luokan kovis on nykyään lihonut ihan muodottomaksi ja joutunut palaamaan sinne meidän kämäseen kotikyläämme. Siinä on ihan tarpeeksi kostoa, kun voin nauraa sille "läskiperseelle"...
 

Yhteistyössä