Apupyörillä joskus 2-vuotiaina, ilman apupyöriä harjoittelin nelivuotiaan kuopukseni kanssa kolmen vartin ajan ja lähti polkemaan kuin olisi iät ajat osannut ajaa.
Mutta lapset ovat yksilöllisiä. Esikoiseni esimerkiksi kärsii neurologisista ongelmista, aivopuoliskot ei jotenkin toimi yhteen, kropan eri puoliskot eivät tee yhteistyötä, ja hahmottaminen on vaikeaa jne. Muistan, että hänelle oli tosi vaikeaa oppia ylipäätään polkemaan pyörää, koska piti vuorotella jalkojen kanssa. Silloin en vielä tiennyt, että on neurologista häikkää, joten luulin, että poika on oikeasti vaan sairaan hidas oppimaan ja menetin ihan hermonikin siinä opettaessa. Esikoisen kanssa todellinen haaste oli kuitenkin oppia ajamaan ilman apupyöriä. Oppi vasta yli 5-vuotiaana. Lapsi vaan ei hallinnut vartaloaan samalla tavalla kuin esim. pikkuveljensä, jolla ei noita ongelmia ole.
Älä hermostu! Lapsi kokee kauheita huonoudentunteita, jos äiti tuskastuu oppimattomuuteen. Sinnillä vaan, kyllä se siitä lähtee!