Miten neuvon lasta puolustautumaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Aloitti just päiväkerhon, ikää 3v. Muut lapset kerhossa suunnilleen saman ikäsiä, osa vuoden pari vanhempia. Meidän tyttö ujo ja hiljainen, arka tutustumaan. Mielellään kuitenkin aina lähtee kerhoon. Nyt on parina kertana kuulemma itkua tuherrellut. Kyselin kotona että mikä itketti ja lopulta suostuikertomaan että jotkut lapset välillä kiusaa, tönii, potkii tai huitoo leluilla. Ohjaaja ei ole puuttunut, ei ole kenties huomannut tapahtumia. Mitä sanon kun tyttö kysyy miksi ne kiusaa? Miten opetan puolustautumaan? Kotona ja tuttujen lasten seurassa on vilkas ja touhukas, ei väkivaltainen. Surettaa kun raukka mielellään menee ja reippaasti jää kerhoon ja sitten kohdellaan noin. Tiedän että se on lasten elämää ja siihen pitää tottua ja karaistua mut tietenkin tekee pahaa :(
 
Minusta tuon ei pidä olla lasten elämää. Kenenkään ei pidä joutua pelkäämään. Sano sinä ohjaajalle, jotta tietää tarkkailla. Muuten en osaa auttaa. Itse olen sanonut lapselleni, että pitää sanoa että minua ei saa lyödä.
 
Mitäs, jos neuvoisit ensi alkuun kertomaan hoitajalle, jos jotain ikävää sattuu (ja tietenkin kerrot hoitajalle, että olet sopinut lapsen kanssa tällaisesta, että osaa hänkin ottaa lapsen sitten tosissaan ja kuunnella lasta).
Ja jos kaverit leikkivät liian rajua leikkiä, opasta lastasi menemään vähän kauemmaksi leikkimään jotain muuta ja sanomaan, ettei halua leikkiä sitä leikkiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja toinen vieras:
Minusta tuon ei pidä olla lasten elämää. Kenenkään ei pidä joutua pelkäämään. Sano sinä ohjaajalle, jotta tietää tarkkailla. Muuten en osaa auttaa. Itse olen sanonut lapselleni, että pitää sanoa että minua ei saa lyödä.
No eihän sen pidä olla normaalia elämää, mutta täysin siltä ei voi välttyä. Siksi pyysinkin vinkkejä miten neuvon lasta. Olen sanonut että sanoo kiusaajalle että lopettaa ja lähtee pois, kiusaajan kanssa ei kannata jäädä vänkäämään.
 
Meillä poika on myös tosi reipas, mutta äärettömän kiltti ja samanlaisia mietteitä täälläkin... Olen sanonut tähän mennessä, että pitää sanoa kiusaajalle tiukka ei. Ja kertoa aikuiselle Heti, kun joku kiusaa/lyö/tönii. Ei oikein muuten osaa pientä neuvoa.
 
Jos kyse olisi minun lapsesta, niin puhuisin hoitajien kanssa. Pyytäisin heitä seuraamaan tilannetta ja puuttumaan niihin tilanteisiin. Kiittäisin lastani, että hän on kertonut minulle murheensa ja että hänen täytyy jatkossakin aina kertoa murheensa vanhemmille. Heti kun vastaavia tilanteita tulee niin häntä voisi pyytää kertomaan niistä hoitajille. Seuraisin itse myös tilannetta ja keskustelisin säännöllisesti hoitajien kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Sano, että poistuu tilanteesta ja kertoo aikuiselle.

Oma tyttöni tosin kertoi samanlaisia juttuja samassa iässä, eivätkä ne olleet totta.

Niin, eihän noista 100 varma voi olla. Tapaukset on tyttö kuitenkin kuvaillu ihan selvästi, kaikki erilaisia ja eri lasten kanssa sattuneita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos kyse olisi minun lapsesta, niin puhuisin hoitajien kanssa. Pyytäisin heitä seuraamaan tilannetta ja puuttumaan niihin tilanteisiin. Kiittäisin lastani, että hän on kertonut minulle murheensa ja että hänen täytyy jatkossakin aina kertoa murheensa vanhemmille. Heti kun vastaavia tilanteita tulee niin häntä voisi pyytää kertomaan niistä hoitajille. Seuraisin itse myös tilannetta ja keskustelisin säännöllisesti hoitajien kanssa.
Taidan ottaa puheeksi joku kerta. Tyttö ei aina haluaisi jutuista mulle puhua, olen kuitenkin sanonut että kaikesta voi kertoa, sitten voidaan auttaa.
 
Assertiivisuutta varmaan yrittäisin opettaa. "En halua että teet noin." "Tuo sattuu, ole hyvä ja lopeta." "Minulle tuli paha mieli kun teit noin."

No, lasta tuntematta on hankala neuvoa, mutta varmistaisin että lapsi osaa kertoa tuntemuksistaan tai toiveistaan. Harjoittelisin. Leikittäisiin tilannetta tarhassa ja töytäisisin leikisti lasta ja lapsi vastaisi sovitusti, esimerkiksi että "Minuun sattui, en halua että teet noin."

No sitten sellainen oikea kiusaaminen on eri juttu mutta siitä ei kai nyt ollut kysymys vaan ihan tavallisesta lasten nuhjuamisesta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mari -76:
Assertiivisuutta varmaan yrittäisin opettaa. "En halua että teet noin." "Tuo sattuu, ole hyvä ja lopeta." "Minulle tuli paha mieli kun teit noin."

No, lasta tuntematta on hankala neuvoa, mutta varmistaisin että lapsi osaa kertoa tuntemuksistaan tai toiveistaan. Harjoittelisin. Leikittäisiin tilannetta tarhassa ja töytäisisin leikisti lasta ja lapsi vastaisi sovitusti, esimerkiksi että "Minuun sattui, en halua että teet noin."

No sitten sellainen oikea kiusaaminen on eri juttu mutta siitä ei kai nyt ollut kysymys vaan ihan tavallisesta lasten nuhjuamisesta?
No sellaistahan se, 3-5 vuotiaiden meininkiä. Ei mitään totista mutta aina on kiva heikompaa ja hiljaisempaa vähän sohia. Kokeillaan tuota "kuivaharjoittelua".
 

Yhteistyössä