Miten neuvola suhtautunut keskenmenoon?

Soitin äsken neuvolaan kertoakseni raskauteni osoittautumisesta tuulimunaksi ja peruakseni seuraavan ajan. Oma neuvolantätini oli ollut pitkään poissa ja olin käynyt alkukäynnit kahden muun hoitajan luona enkä ollenkaan tämä oman 'tätini' luona. Nyt tämä oma terkkani oli sitten palannut ja hänen suurin kiinnostuksena tuntui olevan se, että saa varmasti nyt ylös mitä aikoja minun piti perua. Itse perumisen syyhyn eli keskenmenoon hän vain totesi, että 'tälläistä joskus sattuu, toivottavasti ensi kerralla on parempi onni'. Niinhän se asia tietty on, mutta ois hää mielestäni voinut edes vähän pahoitella ja kysyä miten voin.

Naistenklinikan ja Kätilöopiston työntekijät, jotka tuulimunan totesivat ja tyhjennyksen suorittivat, olivat erittäin ihania ja heistä jäi niin hyvä mieli ja nyt tämä oma neuvolantäti osoittautui sitten näin tylyksi. Kerran olen nähnyt esikoisen neuvolakäynnillä, mutta nyt tuli semmoinen olo, että jos vielä tulen raskaaksi niin en halua hänen luokseen...

Mä luulin, että mulla on olosuhteisiin nähden oikein hyväkin olo, mutta nyt tämä neuvolantäti jäi harmittamaan yllättävänkin paljon.

Minkäslaista kohtelua te muut olette saaneet neuvolassa?

 

Tämä vastaukseni on vähän laajempi...
Halusin ennakkoaavistusten perusteella ajan ultraan rv 7 ja varasin sen väestöliitosta. Ajanvarauksessa ollut nainen oli äärimmäisen ystävällinen ja pelkooni raskaudenkeskeytymisestä sanoi, että "tässä raskauden vaiheessa mitä tahansa nyt teet tai jätät tekemättä, ei vaikuta sikiön kehitykseen". Se oli minulle suuri lohdutus. Varsinkin, kun olin yrittänyt elää ja syödä mallikelpoisesti.

Eka neuvolakäynti oli eri hoitajalle kuin se, jonka kanssa jatkossa olisi tullut olemaan. Hän oli herttainen, mutta tuskaili enemmän tietojen täyttämisen kanssa tietokoneelle kuin että olisi antanut minulle mahdollisuuden kysyä asioista. Poistuessani vastaanotolta olin tyytyväinen, että jatkossa asioita hoitaisi eri henkilö.

Ultran jälkeen, jolloin siis selvisi, että raskauden kehittyminen oli pysähtynyt, otin yhteyttä neuvolaan peruakseni seuraavan neuvola-ajan. Ajanvarauksessa oli täälläkin äärimmäisen mukava nainen. Kun jouduin itkua niellen kertomaan peruutuksen syyn, hän aidosti pahoitteli tapahtunutta ja kertoi, että jos haluan jutella oman hoitajani tai jonkun muun kanssa, niin voisimme varata heti ajan tai myöhemminkin. Tästä jäi lämmin olo.

Olin jo valmiiksi odotellut tökeröitä kommentteja, mutta kaikki joiden kanssa tähän mennessä olen joutunut keskustelemaan, ovat käyttäytyneet kuten ammatti-ihmiseltä odottaisi.

 

mulla näin et 2ensimmäisestä km asia vaan hoitui kun soitin et no voivoi.. sä olet vielä niin nuori että kyllä sinä kerkeät.. ultrannut lääkärikin minulle totesi nuo samat sanat kahden ensimmäisen keskenmenon kohdalla...

3keskenmeno kun tuli oli sairaalassa minulle todella tyly kohtelu koska ilmeisesti hoitaja luuli minun olevan tekemässä aborttia... leikkaussalin ovella kun oltiin kaavintaan menossa tajusi hän anestesia lääkärille lukiessaan minun papereita mistä oli kysymys.. olikin sit osastolla vastassa oikein mukava hoitaja (sama siis) kun asia hänelle selkeni... neuvolan täti oli silloin toinen ja aidosti pahoillaan.. jousuin tuolloin jäämään 3pvää sairaalaan yhden kotona vietetyn yön jälkee niin tämä neuvolan täti jopa soitti minulle kun sovittii et perutaa ajt sitten ultran ja toimenpiteiden jälkeen vasta... ja hän oli aidosti pahoillaan...

4keskenmeno,kaavinnassa oli mukavat hoitajat, suoritettii päiväkirurgiassa,joten paljon en kerennyt minkään lääkärin tai hoitajan kanssa keskustella... ällä kertaa neuvolan täti toivotti mulle kanssa onnea uuteen yritykseen ja tsemppas pitämään pään pystyssä...

nyt 5raskaus joka on viikoilla 18+4,sanoi tämä neuvolan täti minulle että seurataan joka käynti ultralla jne.. todella ihana... :heart: km puhuttiin heti aluksi ja sovittiinkin että ei kamalan aikaseen verikokeita tms oteta.. et katsotaa ihan rauhassa nyt tämä alkuraskaus... ollut koko ajan tukena ja valmis puhumaan avoimesti...

sonja74 minusta itsestä tuntui aina joka kerta sille et ovat jotenkin tylyjä nuo ihmiset olleet kun km ilmoittanut olen... mutta luulen ja toivon että asia on vain näin että he eivät löydä sanoja mitä sanoisivat... koska se kokemus on niin erinlainen meille jokaiselle... ja jokainen tulkitsee asiat omalla tavallaan.. mutta ymmärrän kyllä täysin että tyly kommentti ei ole mukava tuossa tilanteessa...

:hug: :hug: ja paljon jaksamisia...

 

Moi!
Ensiksikin pikkupeikolle ja muillekin, juuri tuota ihmettelen, että ei olla luettu papereita ennen kuin ryhdytään toimenpiteisiin! Minuakin niin suututti kun juuri tuosta syystä ollaan kohdeltu yliolkaisesti tietämättä asian oikeaa laitaa ja mitä joutunut kokemaan. Sitten kun on luettu epikriisit ni johan on hymy herkässä ollut, no tietty parempi niin ku ei ollenkaan. ihmetyttää vain, onko niin kiire ettei asiakkaan taustoihin ole aikaa paneutua, tämäkö on laadukasta hoitoa?!!
Se muakin on keljuttanut, tuo tympeä kohtelu,ammatti-ihmisiltä!!

Mun km kun oli viikolla 14 jonka turha istukkatutkimus aiheutti, jonne sain turhan lähetteen, ja sen seurauksea peruin vain ajan seur. neuvolakäynnille ni oli vain "olen pahoillani" ja minkä ajan halusitkaan perua? ( no se ei ollut kyllä oma hoitaja, joka oli lomalla, että sikäli ymmärrettävää) mutta olisi ihana ollut kuulla kysymys :miten voit? tms.
(jos joku neuvola ihminen luki, niin hyvä vinkki! )

eka joka tuntui ihanalta ihmiseltä oli kuolleeksi todennut lääkäri, joka soitti kotiinkin ja tuntui että oli aikaa puhua, vaikka tiedän tietysti kuinka p.irun kiire niillä on, mutta se ei välittynyt keskusteluun jonka hän minun kanssani kävi.
Se on niin herkkä tuo mieli toki tuolloin että tulkkaa asioita "väärinkin", mutta AITO kiitos kuuluu niille ihmisille, jotka parhaansa tekevät olon helpottamisessa! :heart:

 

Minulle ei kukaan osoittanut mitään myötätuntoa, ensimmäisellä kerralla mieslääkäri puhui kylmästi raskasmateriaaleista ja tietenkin lausahti "olethan vielä nuori, ei teillä mikään kiire ole". Noh, samaa sarjaa jatkoi naistentautien päivystävä tohtori, ei kertaakaan kysynyt vointiani, siis psyykkisellä tasolla. Tämä ensimmäinen keskenmeno oli minulle shokki, en tiennyt mistään mitään. Neuvolasta sentään kysyivät, haluaisinko tulla juttelemaan asiasta, jotenkin olin niin lukossa, että kieltäydyin :headwall:

Toisella kerralla menin oman lääkärin sijaiselle jälkitarkastukseen, järkyttävää lässytystä ja säälimistä, ihme kyllä tarjosi, että saa tulla juttelemaan asioista Neuvolasta pahoiteltiin suht. platonisesti... :/

 

Mulle tehtiin lääkkeellinen km keskiviikkona....rankkaa odottaa että vuoto alkaisi. Keskiviikkona kun ultrassa selvisi, että meidän vauva on kuollut n rv8 (piti olla rv 13), niin saatiin tosi ihanaa kohtelua Jorvissa.
Soitin neuvolaan, oma terkkari ei ollut paikalla mutta sijainen jutteli pitkään ja oli aika ihana vaikkei oltukaan ennalta tuttuja.
Tänä aamuna soitin Jorviin, kun vuodot on tosi niukat ja se mietitytti--sain tosi nuivaa "palvelua". Ehkä luulivat että olin omasta halusta keskeyttänyt raskauteni....

Kävin tänään yksityisellä lääkärillä hakemassa lisää saikkua, se oli niiiiin I-HA-NA etten melkein usko todeksi. Se ihmetteli, ettei saikkua annettu kuin 2 vrk, vaikka lääkkeet eivät ole vielä vaikuttaneet ja olen tosi itkuinen. Ja teen työtä, jossa oltava 100% läsnä koko ajan. Kirjoitti heti viikon saikkua ja sitten jutteli tosi pitkään ja just sellaisia juttuja, jotka rauhoitti Ja sanoi, että voin soittaa jos joku asia mietityttää jne.
Tuli tunne, että Jorviin en pahemmin enää soittele...

Käsittämätöntä, miten välinpitämätöntä on teillä muutamalla tuo kohtelu ollut! Tuo mun ihana lääkäri sanoi, että "tämä kun ei ole pelkästään fyysinen asia, vaan psyykkinen puoli on iso osa toipumista".

Tsemppiä ja haleja

 

Olisi niin hyvä, jos siinä tilanteessa pystyisi antamaan lääkäreille palautetta. Oli se sitten hyvää tai huonoa.

Tai jos kertoisi minl' lääkärin sanat ovat tuntuneet, minä nimittäin ajattelin seuraavan km.n tiimoilta, että varmasti annan kuulua.... :headwall:

 

Tosi ihanasti. Tuo meidän terveydenhoitaja on tosi empaattinen, soitti mulle vielä jälkeenpäin kotiinkin ja kysyi kuulumisia. Myös polilla sain hyvää kohtelua kun olin lääkkeellisessä tyhjennyksessä. Kätilö joka mut "hoiti" siellä, halasi mut lähtiessä. Oltiin juteltu siellä muutakin kuin "meneillään olevasta tilanteesta", lapsista ym. Huomattiinpa että hän oli ollut kätilönä mun kolmannen lapsen syntymässä. Ilmankos oliskin niin tutun oloinen.

 

Neuvolassa oma työntekijämme vaikutti puhelimessa aidon empaattiselta, ja tarjosi vielä yhtä aikaa. Otimme sen vastaan, koska ajattelimme, että kokemu on hyvä vielä siinä saattaa jollakin tavalla päätökseen, ja aloittaa sitten työskentely toivottavasti joskus uudelleen iloisemmissa merkeissä.

 

Minulla jäi hyvä maku niin sairaalan, kun neuvolankin toiminnasta. Sairaalassa pääsin heti odottelematta lääkäriin ja muutenkin henkilökunta suhtautui todella hienosti. Neuvolaan soittaessani ja aikaa peruessani vastasi toinen terkkari, kuin millä oli käynyt ja hän oli aivan ihana! Juttelu hänen kanssaan auttoi minua todella paljon. En voi sanoa mitään huonoa kummankaan paikan toiminnasta.

 

Minulle tarjoutuivat sairaalassa (kun olin kaavinnassa) ilmoittamaan neuvolaan ja peruuttamaan kaikki varaamani ajat sinne. En siis ole kuullut neuvolasta mitään km jälkeen.

 

minä en edes muistanut perua nla aikaani tässä shokissa ja neuvolan täti soitti sitten myöhemmin minulle,oli saanut sairaalalta tiedon että raskauteni joudutaan keskeyttämään ja arvannut etten tämän takia tullut/perunut aikaani. Hän oli todella ihana,kyseli minun ja mieheni vointia ja oliko meille selostettu mitä tulee tapahtumaan ja miten ja käski soittaa ja mennä käymään jos haluamme jutella asiasta ja sairaalassa saamamme tuki ei riitä. Eli tosi mahtavasti suhtautui vaikka en muistanut perua aikaani :heart:

 

Minulla keskeytynyt keskenmeno helmikuussa -08, todettiin rv10.
Vähän tuli sairaalassa sellainen tunne, että lääkärillä oli hirmuinen kiire saada hoidettua minut pois jaloista. Todettuaan, ettei enää löydä ultralla elämää kohdussa, lääkäri kysyi "haluanko samantien kekeytyspillerin vai ajan kaavintaan". Ai vielä haluanko?? Sanoinkin, etten halua kumpaakaan, haluan vauvan. Mukana ollut hoitaja sanoi, että olenpa minä reipas, kun en heti suostunut kumpaankaan. Vai muka reipas! Shokkipotilas olisi ollut oikea diagnoosi! Itkukin tuli vasta kotimatkalla.

Parhaansa nuo lääkärit ja hoitajat tietenkin tekevät, eikä aina voi tietää miten kukin suhtautuu huonoista huonoimpiin uutisiin.

 

saanko kertoa tarinani? tästä on kyllä jo aikaa mutta silti kytee mielessä.
Eli tulin ekaa kertaa raskaaksi 00 toukokuussa. Kaikki näytti hyvältä mutta oli kovia nippailuja mahassa(kovia) mutta luulin että ne on kohdun kasvukipuja vai mikä se oli.
Oltiin siinä sitten ukon kanssa häitäkin järjestämässä ja käytiin eka kertaa neuvolalääkärillä kuopion siinä keskustan tk:ssa. Se kuunteli sydänäänet ja mitään ei kuulunu(rv 8? tjs) mutta ei osannut huolestua vähän oli kuitenkin kylmän oloinen.
No mentiin sitten mikkeliin ja oltiin siellä pari viikkoo järjestelemässä..
Kunnes häiden aattona alkoi kipu ja verenvuoto(viikkoja 11+5? tjs)..mentiin sairaalan päivystykseen(mikkeli). Siellä se lekuri tutki ja sano että pitää mennä naistentautien? puolelle että hää soittaa päivystävän gynen(kello oli sillon 13.00) kuulin kun puhelimessa jutteli sen kanssa ja välillä kysy et sopisko tulla huomenna? no ei sovi mun pitäis mennä vihille.
No se suostu sitten tulemaan.
Kello oli 21.00 illalla kun tämä saatanan porkkanapää lekuri suostuis tulemaan.
Ensin katto tavallisella ultralla eikä näkynyt mitään. SItten käski ottaa housut pois ja katto sillä toisella ultralla sisäkautta. Ruskuais pussi vai miten..no ei ollut asukasta ei..kohtu kasvanut ja pussit mutta ei asukasta :'(
Sen jälkeen.. se lääkäri rupes "huutamaan" miulle että kyllä siun ois pitänyt tietää että tää on sinun vika että ei jatkunut kehitys. Hoitaja katto siinä monttu auki ja piti minua kädestä kiinni. Mie ryntäsin laittaa housut jalkaan se lääkäri kehtas perkele tulla sinne pukukoppiin perässä räyhäämään että pitäis sitten varata sitä kaavinta aikaa ja syytteli minua ja sitten nalkutti että minkä takia mie itken.
Juoksin kiireen vilkkaa pois.. se hoitaja tuli perässä ja kysy että onko kaikki ok ja voiko hää auttaa(mä halusin vaan pois)...
se osas aidon lämpimästi välittää ja oli ihana. Se kun toi sen kaavinta ajan niin se siinäkin oli vielä ihanan lämmin ja välittävä hoitaja
Kiva uutinen häiden aattona
No se rupes sitten 5pv myöhemmin vuotamaan niin kovin että oli pakko keskellä yötä mennä sairaalaan ja ne aamulla hoiti kaavinnan. En tiiä lukiko papereissa mitään mutta ne oli hirmu varovaisia ne lekurit ja hoitajat.

Sitten...vuotta myöhemmin onnistunut raskaus...piti mennä synnytystapa arviointiin tai mikä se on ku pepun? kautta arvioitiin lantion koko et mahtuuko tulemaan. Sen saatanan porkkanapäälekurin ois pitäny olla miulla lekuri..mutku huomas paperit ja miut siellä niin sille tuli "kiire lounaalle" ja onneks sain toisen lääkärin.

Ja aika jännästi sattu et se lääkäri joka hoiti kaavinnan ja joka otti vastaan sillo ku menin naistentautien polille(ei se mukava hoitaja mut ok) niin ne oli sitten jotka hoiti miun synnytyksen

Niin ja oman neuvolan siis mikä hoiti tuon onnistuneen raskauden oli aivan ihana täti..joka sano kyllä et niitä sattuu mutta halas ja kuunteli kun kerroin huolesta et onnistuukohan tää raskaus...kuunteli viel erikseen sydänäänetkin.