Miten neuroottinen on lupa olla? (lapsesta.. )

[ap]

mikä on kenenkin mielestä ylisuojelua.."ylisuojeltu" minäkin lapsena olin, en avuton enkä mikään kiltti raasu, vaan muistan lapsuuden turvallisen olon.
Nimenomaan ikä ja kehitystaso huomioiden, on hyvä opettaa mikä on oikea tapa toimia, ja opettaa aikuisen valvonnan alla eikä antaa itse oppia :saint:
Mutta meitä on kuitenkin moneksi, ja jokaisella oma tapa, eikö?

Tottakai jokaisella on oma tapansa Mutta jos ei halua lapsestaan aivan tynnyrissä kasvatettua, kannattaa katsella hieman ympärilleenkin. Ja nyt en puhu sinusta ja sun lapsuudestasi, sillä juuri kuvaamasi kaltainenn lapsuus minustakin on hyvä. Ja tyttäreni tämän iltaisia sanoja lainaan. "Tai sit maailma vaan ei oo niin vaikee ja vittumainen paikka ku me suomalaiset herkästi tupataan ajattelemaan".

:flower:

 

[Keittiönoita]

kylläpäs osasitkin poimia hienosti tekstistäni mitä tarkoitin.

Ja ihan tarkoituksella. Ymmärrän sen, että ne kauan haaveillut herrantertut on niin kultakimpaleita, että niitä ei uskalleta laskea sekunniksikaan silmistään. Mutta vanhempien tehtävä on silti opastaa niitä kullannuppuja tähän karuun maailmaan, jossa kaikki eivät olekaan turvallista ja kivamukavaa. Lapsen iän ja kehitystason myötä pitää alkaa löysätä sitä napanuoraa, niin kipeää kuin se meihin äiteihin tekeekin.

 

[ap]

kylläpäs osasitkin poimia hienosti tekstistäni mitä tarkoitin.

Ja ihan tarkoituksella. Ymmärrän sen, että ne kauan haaveillut herrantertut on niin kultakimpaleita, että niitä ei uskalleta laskea sekunniksikaan silmistään. Mutta vanhempien tehtävä on silti opastaa niitä kullannuppuja tähän karuun maailmaan, jossa kaikki eivät olekaan turvallista ja kivamukavaa. Lapsen iän ja kehitystason myötä pitää alkaa löysätä sitä napanuoraa, niin kipeää kuin se meihin äiteihin tekeekin.

voi olla myös, etten ole ajatellut asiaa ihan noin pitkälle kuin sinä pysty kokemuksestasi (? ) kertomaan ..mulla itselläni on hyvinkin pieni pirpana.
Nimenomaan kauan haaveiltu herranterttu.
Mun mielestä sen jäätävän karun ja paskan maailman ei vaan tarvitse selvitä ihan yhessä yössä pienelle tallaajalle..kyllä se selviää ajan kanssa, ja sen voi opettaa turvallisesti. Lapsen voi antaa oppia, tai lapselle voi opettaa, kukin itse määrittäköön tuon hiuksen hienon rajan..
Tottakai lapsen kuuluu itsenäistyä, painottamallasi tavalla, vaikka se ainakin etukäteen ajateltuna tuo napanuoran löysäys kipeää tekeekin..
Pieni lapsi vaan on mun mielestä pieni lapsi, ei vastuullinen.

 

[vierailija]

Kun vanhemmat vaan ottais opiksi kaikista kammottavista uutisista mitä on
joskus on tällaistakin

Jos vanhemmat ottaisivat opikseen kaikista kamottavista uutisista, naiset pysyisivät kodin seinien sisällä vähintään 20 vuotta.

kylläpäs osasitkin poimia hienosti tekstistäni mitä tarkoitin.

Niin vaan se ei ole kaikille mahdollista, vaikka haluakin olisi. Miettikää sitä syyllisyyden tunnetta, kun kotiäitiä ei ole mahdollisuutta "leikkiä" vaikkakin se on täyttä työtä. Näin siitäkin huolimatta ( ja sen takia ) että asuminen ym. on normaalitulojen mukaan mietitty ilman omakotitaloja jne.
Olisinpa voinut olla kotona lasteni kanssa kauemmin....

 

[ap]

Kun vanhemmat vaan ottais opiksi kaikista kammottavista uutisista mitä on
joskus on tällaistakin

Jos vanhemmat ottaisivat opikseen kaikista kamottavista uutisista, naiset pysyisivät kodin seinien sisällä vähintään 20 vuotta.

kylläpäs osasitkin poimia hienosti tekstistäni mitä tarkoitin.

Niin vaan se ei ole kaikille mahdollista, vaikka haluakin olisi. Miettikää sitä syyllisyyden tunnetta, kun kotiäitiä ei ole mahdollisuutta "leikkiä" vaikkakin se on täyttä työtä. Näin siitäkin huolimatta ( ja sen takia ) että asuminen ym. on normaalitulojen mukaan mietitty ilman omakotitaloja jne.


Olisinpa voinut olla kotona lasteni kanssa kauemmin....

No mutta tässä on kyse mun mielestä jälleen vanhemman valinnasta?

 

[ap]

Kun vanhemmat vaan ottais opiksi kaikista kammottavista uutisista mitä on
joskus on tällaistakin

Jos vanhemmat ottaisivat opikseen kaikista kamottavista uutisista, naiset pysyisivät kodin seinien sisällä vähintään 20 vuotta.

kylläpäs osasitkin poimia hienosti tekstistäni mitä tarkoitin.

Niin vaan se ei ole kaikille mahdollista, vaikka haluakin olisi. Miettikää sitä syyllisyyden tunnetta, kun kotiäitiä ei ole mahdollisuutta "leikkiä" vaikkakin se on täyttä työtä. Näin siitäkin huolimatta ( ja sen takia ) että asuminen ym. on normaalitulojen mukaan mietitty ilman omakotitaloja jne.


Olisinpa voinut olla kotona lasteni kanssa kauemmin....

No mutta tässä on kyse mun mielestä jälleen vanhemman valinnasta?

Miksi et olisi voinut olla?

 

[Keittiönoita]

voi olla myös, etten ole ajatellut asiaa ihan noin pitkälle kuin sinä pysty kokemuksestasi (? ) kertomaan ..mulla itselläni on hyvinkin pieni pirpana.
Nimenomaan kauan haaveiltu herranterttu.
Mun mielestä sen jäätävän karun ja paskan maailman ei vaan tarvitse selvitä ihan yhessä yössä pienelle tallaajalle..kyllä se selviää ajan kanssa, ja sen voi opettaa turvallisesti. Lapsen voi antaa oppia, tai lapselle voi opettaa, kukin itse määrittäköön tuon hiuksen hienon rajan..
Tottakai lapsen kuuluu itsenäistyä, painottamallasi tavalla, vaikka se ainakin etukäteen ajateltuna tuo napanuoran löysäys kipeää tekeekin..
Pieni lapsi vaan on mun mielestä pieni lapsi, ei vastuullinen.

Mun lapseni on tosiaan jo molemmat aikuisia. Silti sydämessäni he ovat edelleen mun pikkuisiani. Näin jälkeenpäin olen kuitenkin miettinyt, että siitä lähtien, kun sen lapsen pusersi ulos kohdustaan, tämä äitiys on ollut luopumista. Luopumista siitä, että pystyisi omalla kehollaan lastaan enää suojelemaan. Sen jälkeen on voinut vain heilutella kämmeniään ylöspäin ja sanoa "lennä, lennä". Ja mennä nostamaan se rähmälleen tipahtanut taas maasta ylös. Paluuta turvalliseen kohtuun kun ei enää ole.

 

[ap]

voi olla myös, etten ole ajatellut asiaa ihan noin pitkälle kuin sinä pysty kokemuksestasi (? ) kertomaan ..mulla itselläni on hyvinkin pieni pirpana.
Nimenomaan kauan haaveiltu herranterttu.
Mun mielestä sen jäätävän karun ja paskan maailman ei vaan tarvitse selvitä ihan yhessä yössä pienelle tallaajalle..kyllä se selviää ajan kanssa, ja sen voi opettaa turvallisesti. Lapsen voi antaa oppia, tai lapselle voi opettaa, kukin itse määrittäköön tuon hiuksen hienon rajan..
Tottakai lapsen kuuluu itsenäistyä, painottamallasi tavalla, vaikka se ainakin etukäteen ajateltuna tuo napanuoran löysäys kipeää tekeekin..
Pieni lapsi vaan on mun mielestä pieni lapsi, ei vastuullinen.

Mun lapseni on tosiaan jo molemmat aikuisia. Silti sydämessäni he ovat edelleen mun pikkuisiani. Näin jälkeenpäin olen kuitenkin miettinyt, että siitä lähtien, kun sen lapsen pusersi ulos kohdustaan, tämä äitiys on ollut luopumista. Luopumista siitä, että pystyisi omalla kehollaan lastaan enää suojelemaan. Sen jälkeen on voinut vain heilutella kämmeniään ylöspäin ja sanoa "lennä, lennä". Ja mennä nostamaan se rähmälleen tipahtanut taas maasta ylös. Paluuta turvalliseen kohtuun kun ei enää ole.

Se itsenäistyminen on edessä, pitkällä edessä minun tyttärelläni, enkä ymmärrä kaiketi vain miksi niin monella on sitä itsenäistymistä niin tarve kiirehtiä?
Kyllähän sen ehtii, eikö?

 

[ap]

Nyt tämän ketjun ap menee unten maille.
Kiitän keskusteluseurasta, Essie ja Keittiön. :flower:

 

[Keittiönoita]

Se itsenäistyminen on edessä, pitkällä edessä minun tyttärelläni, enkä ymmärrä kaiketi vain miksi niin monella on sitä itsenäistymistä niin tarve kiirehtiä?
Kyllähän sen ehtii, eikö?

Itsenäistymistä ei tarvitse kiirehtiä. Mutta itsenäistymään ei voi alkaa ennenkuin tuntee siihen liittyvät vaarat sekä tietää keinot, joilla ne vaarat joko vältetään tai miten niisä pitää toimia. Mun pointtini on lähinnä se, että lapsen pitäisi olla tietotaidoltaan valmis ottamaan taas uuden itsenäistymisaskeleen ja jokainen askel tapahtuu kerrallaan. Jos lapsi pidetään tiettyyn ikään asti täysin pumpulissa ja sitten yks kaks - esim koulun alettua - pitäisikin jo osata ennakoida, tunnistaa ja toiia tietyissä vaaratilanteissa, niin ollaan myöhässä silloin, jos se opastus tapahtuu saman päivän aamuna.

Mä aikoinaan käytin lasteni kanssa hyväksi ympäristössä tapahtuvia asioita. Kun tonne lampeen talvella joku jäihin upposi, vein kuopuksen kauempaa katsomaan, mitä siellä pelastuslaitoksen väki teki. Jonkun mielestä ehkä järkyttävää edes kertoa lapselle tällaisesta, saati sitten viedä lammen toiselle reunalle tilannetta katsomaan, mutta meillä ainakin kuopus tajusi, että jäiden vaarallisuus ei kuulunut samaan sarjaa joulupukki -juttujen kanssa. Samoin kuin aikoinaan täällä paloi autiotalo, niin mentiin kauempaa sitä katselemaan. Lapsi näki konkreettisesti, mitä tulella saa aikaan. Eikä tulitikutkaan enää kuulunut niihin joulupukki-juttuihin.

On paljon asioita, joista ei haluaisi lapsensa tietävän lainkaan. Ei vielä silloinkaan, kun lapset ovat jo aikuisia. Mutta jossain vaiheessa lasten on opittava tietämään näistä asioista. Ja silloin mieluummin vanhemmiltaan kuin kantapään kautta.

Jonain päivänä se lapsi on jonkun muun kuin oman vanhempansa kanssa jossakin. Tai yksin. Lasta ei pidä pelotella asioilla vaan opastaa siihen, mitä erilaisissa tilanteissa pitää tehdä. Laiturille ei mennä, joen rantaan ei saa mennä, autotielle ei mennä, vieraiden aikuisten mukaan ei lähdetä, vierasta koiraa ei saa mennä ilman lupaa koskemaan.... ja lapselle vielä mahdollisimman selkeästi esitetty syy, miksi ei saa.

 

[Keittiönoita]

Nyt tämän ketjun ap menee unten maille.
Kiitän keskusteluseurasta, Essie ja Keittiön. :flower:

Kauniita unia :wave:

 

[Non compos mentis]

Olen Keittiksen kanssa samaa mieltä siitä, että lapsella oltava realiteetit selvillä. Joku mies oli yrittänyt tarjota tytöille rahaa, että olisivat lähteneet hänen kanssaan. Tämä tapahtui kauppamatkalla, kauppaan ei ole kuin muutama sata metriä. Tuskin on järkevää sanoa kolmasluokkalaiselle, että lähisiwaan ei ole mitään asiaa... Likoilla oli tietämystä näistä asioista, olivat sanoneet topakasti, etteivät tule ja tulleet kotiin välittömästi.

Tietystikään kaksivuotiaalta ei voi olettaa samaa ymmärrystä kuin koululaisilta, mutta ymmärrystä sitten ainakin niitä vanhempia kohtaan. Kaikki voi käydä niin nopeasti. Oma kuopukseni karkasi tuuletusikkunasta suunnilleen tuossa iässä, itse siivosin toisessa huoneessa, en kuullut/nähnyt lapsen katoamista. En edes tiennyt, että mahtuu niin pienestä raosta. Onneksi asuimme maantasalla tuolloin. Lapsi löytyi oman pihan hiekkalaatikolta, mutta muistan sen tuskastumisen, kun lasta ei ole missään.

 

[koskaan ei voi olla liian tarkka]

oman lapsen ollessa kyseessä.

 

[mie]

oman lapsen ollessa kyseessä.

Jättäisin sanan "oman" pois ja voisin olla sitten samaa mieltä. Mulle on ihan yhdentekevää kenen lapsi kyseessä, en suhtaudu kevyesti näihin. Torilla oli pieni lähtenyt vanhemmiltaan juoksuun ja rekka yritti peruuttaa. Eihän taapero niitä rekan varoitusääniä tajua, joten lähimpänä ihmisenä nappasin lasta kädestä kiinni ja otin pois auton kulkureitiltä. Nopeasti olivat vanhemmatkin paikalla, mutta eivät he olisi ehtineet onnettomuutta estämään. En todellakaan käynyt saarnaamaan tai tuomitsemaan ketään, olin vain helpottunut kun saatoin auttaa, eikä mitään käynyt.

 

[S]

Ahdistaa lukea lasten katoamisia jne ihan hirvittävän paljon,
ja palstoilla mietitään millaisia vanhemmat on,
kun pieni lapsi katoaa..sitä mietin minäkin.
Mutta kuinka neuroottinen saa olla?
Säpit oviin, vaunut liikenteessä/kaupoissa aina kädessä kiinni jnejne?

Voi mikä ahdistus.. :/

Kuulun tähän ryhmään myös.

 

[koskaan ei voi olla liian tarkka]

oman lapsen ollessa kyseessä.

Jättäisin sanan "oman" pois ja voisin olla sitten samaa mieltä. Mulle on ihan yhdentekevää kenen lapsi kyseessä, en suhtaudu kevyesti näihin. Torilla oli pieni lähtenyt vanhemmiltaan juoksuun ja rekka yritti peruuttaa. Eihän taapero niitä rekan varoitusääniä tajua, joten lähimpänä ihmisenä nappasin lasta kädestä kiinni ja otin pois auton kulkureitiltä. Nopeasti olivat vanhemmatkin paikalla, mutta eivät he olisi ehtineet onnettomuutta estämään. En todellakaan käynyt saarnaamaan tai tuomitsemaan ketään, olin vain helpottunut kun saatoin auttaa, eikä mitään käynyt.

Toki itse autan jos näen hädässä olevan lapsen mutta kyllä vanhemmilla itsellään on se vastuu lapsistaan kuitenkin.
Ihmiset on tosi huolettomia ja luottavat lapsiin ihan liikaa.
Ei ole pitkä aika kun oltiin gigantissa.Täällä sen parkkipaikat on kymmenen metrin päässä erittäin vilkasliikenteisestä kadusta.
Autoon oli jätetty nukkumaan arviolta 2-3 vuotias pikkulapsi joka sitten oli herännyt itkemään ja tuli autosta ulos isiä hakemaan puolinukuksissa ja hädissään.Rauhoittelin lasta että kyllä se isi sieltä kohta tulee.Ei tullut 15 minuuttiin jonka ajan vahdin lasta.Sitten oli pakko lähteä kun oli kiire junalle.Joku toinen nainen jäi katsomaan lasta.Onneksi niin,olisin varmaan kuristanut sen miehen jos olisin nähnyt kasvotusten.

 

[hyhhyh]

Toki itse autan jos näen hädässä olevan lapsen mutta kyllä vanhemmilla itsellään on se vastuu lapsistaan kuitenkin.
Ihmiset on tosi huolettomia ja luottavat lapsiin ihan liikaa.
Ei ole pitkä aika kun oltiin gigantissa.Täällä sen parkkipaikat on kymmenen metrin päässä erittäin vilkasliikenteisestä kadusta.
Autoon oli jätetty nukkumaan arviolta 2-3 vuotias pikkulapsi joka sitten oli herännyt itkemään ja tuli autosta ulos isiä hakemaan puolinukuksissa ja hädissään.Rauhoittelin lasta että kyllä se isi sieltä kohta tulee.Ei tullut 15 minuuttiin jonka ajan vahdin lasta.Sitten oli pakko lähteä kun oli kiire junalle.Joku toinen nainen jäi katsomaan lasta.Onneksi niin,olisin varmaan kuristanut sen miehen jos olisin nähnyt kasvotusten.

Tota autoon jättämistä en ole koskaan ymmärtänyt. Saisi olla sakolla rangaistavaa, vähintään. Sitä ei tiedä miten kauppareissu venähtää ja esim. näillä ilmoilla lapsi voi vaikka menehtyä autoon.

 

[SeOlinMinä]

Se itsenäistyminen on edessä, pitkällä edessä minun tyttärelläni, enkä ymmärrä kaiketi vain miksi niin monella on sitä itsenäistymistä niin tarve kiirehtiä?
Kyllähän sen ehtii, eikö?

Itsenäistymistä ei tarvitse kiirehtiä. Mutta itsenäistymään ei voi alkaa ennenkuin tuntee siihen liittyvät vaarat sekä tietää keinot, joilla ne vaarat joko vältetään tai miten niisä pitää toimia. Mun pointtini on lähinnä se, että lapsen pitäisi olla tietotaidoltaan valmis ottamaan taas uuden itsenäistymisaskeleen ja jokainen askel tapahtuu kerrallaan. Jos lapsi pidetään tiettyyn ikään asti täysin pumpulissa ja sitten yks kaks - esim koulun alettua - pitäisikin jo osata ennakoida, tunnistaa ja toiia tietyissä vaaratilanteissa, niin ollaan myöhässä silloin, jos se opastus tapahtuu saman päivän aamuna.

Mä aikoinaan käytin lasteni kanssa hyväksi ympäristössä tapahtuvia asioita. Kun tonne lampeen talvella joku jäihin upposi, vein kuopuksen kauempaa katsomaan, mitä siellä pelastuslaitoksen väki teki. Jonkun mielestä ehkä järkyttävää edes kertoa lapselle tällaisesta, saati sitten viedä lammen toiselle reunalle tilannetta katsomaan, mutta meillä ainakin kuopus tajusi, että jäiden vaarallisuus ei kuulunut samaan sarjaa joulupukki -juttujen kanssa. Samoin kuin aikoinaan täällä paloi autiotalo, niin mentiin kauempaa sitä katselemaan. Lapsi näki konkreettisesti, mitä tulella saa aikaan. Eikä tulitikutkaan enää kuulunut niihin joulupukki-juttuihin.

On paljon asioita, joista ei haluaisi lapsensa tietävän lainkaan. Ei vielä silloinkaan, kun lapset ovat jo aikuisia. Mutta jossain vaiheessa lasten on opittava tietämään näistä asioista. Ja silloin mieluummin vanhemmiltaan kuin kantapään kautta.

Jonain päivänä se lapsi on jonkun muun kuin oman vanhempansa kanssa jossakin. Tai yksin. Lasta ei pidä pelotella asioilla vaan opastaa siihen, mitä erilaisissa tilanteissa pitää tehdä. Laiturille ei mennä, joen rantaan ei saa mennä, autotielle ei mennä, vieraiden aikuisten mukaan ei lähdetä, vierasta koiraa ei saa mennä ilman lupaa koskemaan.... ja lapselle vielä mahdollisimman selkeästi esitetty syy, miksi ei saa.

Kyllä olen Keittiönoidan kanssa samaa mieltä, olihan tuossa jossaki radiokanvalla joku aika sitten lastenpsykologi ja sanoi että vanhemmat on alkanu menemään liian ylisuojelevaksi, lapsi pitäisi nimenomaan opastaa toimimaan tilanteissa.
Minä tiedän muutamia ylisuojeltuja lapsia näin aikuisiällä, uusavuttomuus kuvaa heitä varmasti hyvin ja kauheita kännisekoiluja kun vanhemmat vihdoin joutuivat löysäämään napanuoran niin ilo irti :| aikuiset käyttäytyy kuin teinit, opiskelu ja työt ei kiinosta kun täytyy nyt mennä ja nauttia vapaudesta..eihän aina näin mutta ei sitä napanuoraa kannata kiristää niin ettei lapsi saa itse hengittää ja kokea elämää. Tottakai lasta pitää vahtia,suojella jne mutta maalaisjärjellä.

 

[Tsirpukka]

kylläpäs osasitkin poimia hienosti tekstistäni mitä tarkoitin.

Ja ihan tarkoituksella. Ymmärrän sen, että ne kauan haaveillut herrantertut on niin kultakimpaleita, että niitä ei uskalleta laskea sekunniksikaan silmistään. Mutta vanhempien tehtävä on silti opastaa niitä kullannuppuja tähän karuun maailmaan, jossa kaikki eivät olekaan turvallista ja kivamukavaa. Lapsen iän ja kehitystason myötä pitää alkaa löysätä sitä napanuoraa, niin kipeää kuin se meihin äiteihin tekeekin.

voi olla myös, etten ole ajatellut asiaa ihan noin pitkälle kuin sinä pysty kokemuksestasi (? ) kertomaan ..mulla itselläni on hyvinkin pieni pirpana.
Nimenomaan kauan haaveiltu herranterttu.
Mun mielestä sen jäätävän karun ja paskan maailman ei vaan tarvitse selvitä ihan yhessä yössä pienelle tallaajalle..kyllä se selviää ajan kanssa, ja sen voi opettaa turvallisesti. Lapsen voi antaa oppia, tai lapselle voi opettaa, kukin itse määrittäköön tuon hiuksen hienon rajan..
Tottakai lapsen kuuluu itsenäistyä, painottamallasi tavalla, vaikka se ainakin etukäteen ajateltuna tuo napanuoran löysäys kipeää tekeekin..
Pieni lapsi vaan on mun mielestä pieni lapsi, ei vastuullinen.

Samaa mieltä ap:n kanssa.
Minuu ei liikoja pienenä vahittu,oisin hukkunu mökkirantaan jollei tätini ois saanu kiskottua jorpakosta ylös ja naama on täynnä arpia jos jonkinlaisen päähänpiston aiheuttamista seurauksista ,solisluutkin murtui...
Varmaan justiin tään takia vahin omia kultakimpaleitani kuin haukka ja nyt tuon reilu 2v lapsen katoamis-uutisen takia vieläkin enemmän.

 

[ap]

Huomenia.
Olen samaa mieltä keittiönoita, kuin mitä puhuit kirjoituksessasi.
Nimenomaan tuo on isosti mitä tarkoitin, lapsesi on oppinut sinun opastuksellasi, eikä joutunut opettelemaan yksin.
Muistan kun itse olin lapsi ja tulitikut, kynttilät jne kiehtoi..jonkun mielestä kaiketi karua, mutta mulle näytettiin kirjasta palaneen tytön kuva ja kerrottiin.
Ei peloteltu, ei aiheutettu mtn traumoja, vaan konkretisoitiin..niinkuin sinäkin sanoit, ei ollut enää tuli tasolla joulupukki.
Juurikin näin.
Itsekin haluan opettaa lapselleni asiat, myös ne karut asiat kun ne tulevat ajankohtaiseksi, ennen kuin sattuu ja tapahtuu..keinot minulla jo on omassa taskussa