Miten naapurit jaksaa noita lapsiaan? Onko lapset oikeesti tollasia?

[a.p.]

Olen raskaana ja vähän kyllä alkanut mietityttämään että miten sitä jaksaa jos lapset on oikeesti koko ajan tuollaisia niin kuin naapurissa. Tosin itselläni ei ole ennestään lapsia ja esikoista siis odotan.

Kerrostalossa asutaan ja he siis mun alapuolella. Lapset huutaa KOKO AJAN. No okei, ehkä tunnin päivässä on hiljaisempaa ja sitten kun ovat menneet nukkumaan. Mutta ihan hirveä mekastus koko ajan, itku parku, kitinä, vinkuminen, karjuminen.. Täällä tosiaan on huonot äänieristykset. Lapsia on kolme ja he ovat aika pieniä, olisiko vanhin n. 4v. Taas, parasta aikaa kuuluu hirveä lapsen karjuminen.

Olen joskus haaveillut että tekisin pienellä ikäerolla lapset, mutta kun tuota kuuntelee niin mieli on muuttunut. Ja ei mua siis silleen häiritse naapurista kuuluva melu, ihmettelen vaan että miten nuo vanhemmat jaksaa.

Hattua pitää nostaa kaikille joilla on useampi pieni lapsi..

 

["vieras"]

Ei se siihen lopu. Pahin uhma-huutaja meillä on vanhin lapsi.

 

["suski"]

Ei ne lapset huuda jatkuvasti elleivät vanhemmat itsekin huuda...

 

[Aurinkokunta]

Ehkä sitä itse vanhemmat tavallaan ”kuuroutuu” sille kitinälle, natinalle, huudolle, kinaamiselle ja parkumiselle, joka on lasten ”leikkiä”... siis sitä tavanomaista nahistelua joka sit ratkeaa heti kohta alettuaan ihan itsekseen alkaakseen hetikohta taas uudestaan jonkun toisen asian tiimoilta.

En siis tarkoita suoranaista sisaruskiusaamista, mutta siis sellista, kun toinen ottaa just SEN vihreän legopalikan, jonka toinen ois just halunnut ottaa, vaikka niitä just samanlaisia vihreitä legopalikoita ois sen 10 siinä laatikossa tai vieressä muutenkin vapaana.

Tai kun pienempi sisarus istui ”muka-syömään” kotileikissä vaikka se leikin äiti oli just sanonut, että nyt ois niinku yö ja nyt nukutaan.

Tai sit se isompi sisarus puolivahingossa potkasee palikkatornin nurin, jota toinen pikkuinen on kieli keskellä suuta rakentanut ja rakentanut... ja kaatanut itsekin, mutta se sisaruksen tekemä kaato on tottakai se, jota pitää sit huutaa ja kiljua naama punaisena.

 

["TAlvikki"]

Kaikkeen tottuu No ei vais, mutta jos uhmaikäinen sattuu olemaan itku-potku-raivarisorttia, niin ei sille oikein mitään voi. Paitsi uskoa, että (pahin) menee ohi aikanaan Kun lapset olivat vauvaikäinen, taapero ja 5-v, niin olihan se huuto- ja tappelusirkusta välillä. Nyt kun noi on 9, 7, ja 4, niin on ihan(an) seesteistä jo - on ainakin muutaman vuoden vielä, toivottavasti.

 

[isäx4]

Päässä niksahtaa peruuttamattomasti, kun se oma lapsi syntyy - niin se vaan menee. <3 Pikku esimerkkinä... Kakkavaippa voi ällöttää, mutta sitten sun oman lapsen kakan vaikka syöt hymyssä suin - jos se on sille lapsellesi elintärkeää.
Tietty lyhyin vastaus olisi ollut : Ne vanhemmat rakastaa niitä.

 

["äitix3"]

Jep, tuotahan se on

 

[MorbidMama]

Kun niitä alkaa olla jo kolme ja enemmänkin, niin ne huutaa aina mukavasti vuorotellen..tasapainottavat toisiaan. Eli aina joku äänessä tai kiukku päällä. Mut ehkä niille naapureille tekis hyvää ulkoilla..joskus ne lapset kiekuvat ihan vaan turhautuneisuudesta. Tai voivathan ne olla kipeenä?

 

["haha"]

kyllä se ny sellasta on. meillä 6v härnää koko ajan 3vuotiasta ja 3v on sellanen että kun hermostuu niin kirkuu kurkku suorana ainaki tunnin eikä siihen auta mikään. samoin ku ois halunnu lisää keksiä enkä antanu nii sai raivarit ja kirkui vaikka kuinka kauan. onko ap kuvitellu että pikkulapset istuu kiltisti sohvalla vierekkäin?

 

["jep"]

Kun niitä alkaa olla jo kolme ja enemmänkin, niin ne huutaa aina mukavasti vuorotellen..tasapainottavat toisiaan. Eli aina joku äänessä tai kiukku päällä. Mut ehkä niille naapureille tekis hyvää ulkoilla..joskus ne lapset kiekuvat ihan vaan turhautuneisuudesta. Tai voivathan ne olla kipeenä?

Näinhän se menee ja jos ovat yhtä pieniä kuin esim. meillä on eli 3v2kk, 1v8kk ja vauva 2kk niin eipä se "huuto" kovin suurta syytä aina kysy kun kaiks isompaa haluais vaan sen oman tahtonsa läpi ja vauva on tästä porukasta helppohoitoisin..

Me asutaan nyt omakotitalossa mutta oon tuota miettinyt että jos jostain syystä kerrostaloon jouduttais niin täytys ihan uudet tavat kommunikoida ja liikkua kehittää, täällä kun on totuttu omassa rauhassa juoksemaan ja hyppimään ja mylvimään kuin sonnilauma.

Ap:lle, ei yksi lapsi välttämättä yksinään kauheeta meteliä nostata, kyllä meilläkin tuo esikoinen sai paljon tiukemman "varhaiskasvatuksen" kuin seuraajansa. Enää en viitti joka asiaa olla kieltämässä ja hyssyttelemässä jos kerran jotain yhteistä (meluista) tekemistä yhdessä keksivät.

 

[hup]

Kyllä kolmesta pienestä aika paljon ääntä lähtee, vaikka meilläkään ei mielestäni edes mitenkään erityisen "raivoavia" lapsia. Mutta sitä pientä sisarusten välistä kinaa riittää ja muutenkin kiljumista ym. sisältäviä leikkejä. Pienin on pari kertaa päivässä nurin syystä tai toisesta ja tokihan siitäkin pitää pieni itku tirauttaa. Varmasti monen ulkopuolisen silmissä sietämätöntä melua, mutta meille vain ihanan elämän ääniä

 

[a.p.]

Niin, varmaan normaalia. Mut ite tosiaan kun olen tottunut elämään rauhassa ja hiljaisuudessa niin tuo kuulostaa kauhealta Olen vieläpä ainoa lapsi niin ei kotonakaan ollut tappeluita tms.

No, toivottavasti naapureita ei haittaa jos täältä kuuluu keväällä vauvan parkumista

 

["hih"]

Sellaista se ELÄMÄ on lapsipperheissä, noin niinkuin yleensä

 

[Rollolainen]

voi kuule ihan tuttua on. kun loppuu se uhmaiän huutaminnen tulee esiteinit ja teinit ovien pakutuksineen ja karjumisineen. =)

se on vaan sitä elämää

 

[Rollolainen]

[QUOTE="suski";22779091]Ei ne lapset huuda jatkuvasti elleivät vanhemmat itsekin huuda...[/QUOTE]

höpö höpö. oletko ollut päiväkodissa joskus? siellä vasta meteliä on ja siellä ei lapsille hudeta. kouluissakin lasten ääni nousee aika kovalle.

 

["kata"]

Lohdutan sua, että olen itse tosi kärsimätön luonteeltani, mutta nyt kun mulla on kaksi lasta alle kahden vuoden ikäerolla niin kyllä tää näyttää silti sujuvan, vaikka esikoisella ihan kamala uhma päällä ja karjuu minkä kerkeää. Että kaikkeen tottuu pakon edessä. ja ne kivat hetket on sitten niin kivoja että niiden avulla jaksaa ne heikommatkin vaikka joskus tuntuu että pää halkeaa. Enemmän stressaan just siitä kuuluuko tuo mekkala naapuriin, mutta asutaan rivarissa ja kovin nuo naapurit ainakin vakuuttelee ettei sinne mitään kamalaa meteliä kuulu, ovat ehkä vaan liian kilttejä sanoakseen.

 

[halipupu harmaana]

Onhan lapsissakin eroja, jotkut ovat rauhallisempia kuin toiset. Päiväkodissakin eron huomaa hyvin, "Lassin" poissaoloa ei edes meinaa huomata, koska hän on rauhallinen ja hiljainen lapsi, kun taas menevän ja eläväisen "Roosan" poissaollessa luulee, että neljä lasta olisi poissa.

 

[Pesky Pixie]

Vuoden ikäero meillä, ja ei ole kyllä koskaan sitä ongelmaa ollut, että kokoajan kitistäisiin/raivottaisiin ja huudettaisiin.

 

[isäx4]

Niin, varmaan normaalia. Mut ite tosiaan kun olen tottunut elämään rauhassa ja hiljaisuudessa niin tuo kuulostaa kauhealta Olen vieläpä ainoa lapsi niin ei kotonakaan ollut tappeluita tms.

No, toivottavasti naapureita ei haittaa jos täältä kuuluu keväällä vauvan parkumista

Mee a.p. rohkeesti soittaan ovikelloo ja tee tuttavuutta. Sano, että tulit "treenaan" ja kattoon millasta se sitte tulee oleen. Aikuinen juttuseura voi olla ihan tervetullutta, kun kuuntelee koko päivän lasten parkumista.
Toinen, mikä tuli vielä mieleen, että ei niissä lapsissa se kestäminen oo. On paljon vaikeempaa kestää toista väsynyttä aikuista, "jolle ei oo mitään sukua". Lapsen ja vanhemman välistä rakkautta ei saa hukattua huudon alle, mutta sen toisen niksahduksen saattaa. Peukkuja teille kaikille kolmelle.