Heippa!
Me ollaan uusioperhe, ja jo isosellainen. Perheemme ei ole ihan tyypillinen sellainen, koska mieheni on leski. Olemme olleet yhdessä 8 vuotta. Tytöt 16v. ja 12v. ovat mieheni ekaliitosta, ja kakkoskaarti 4,5v ja 3,5kk on meidän yhteisiä lapsia. Olen ollut siis jo kauan aikaa tyttöjen (murkku+alkava murkku) elämässä mukana.
Ongelma lähinnä meillä on se, että minä yritän pitää meidän perheessä säännöistä, ja velvollisuuksista kiinni, näin olen alusta pitäen yrittänytkin.
Iskä on luonteeltaan jotenkin niin lepsu/saamaton, ettei se saa kuin "tosi" tilanteessa ärähdettyä niin, että neidit tottelee. Hän sanookin, että mun poissa ollessa tytöt ei häntä tottele, mutta kun minä käsken, niin he tekevät mukisematta....
Ongelma lähinnä on ollut nyt se, että tämä 16v. ikäinen elää sitä "pahinta" vaihettaan, ja minä tietysti näillä ohjeilla, säännöillä ja velvollisuuksilla olen hänen mielestään se p....ka niuhottaja ja kälättäjä. N
Vaadin sen, että omat huoneet täytyy siivota molempien, ja osallistua pieniin kotiaskariin+ koiran ulkoilutus on neitien homma, koska koira on heille aikoinaan otettu.
Yritän perustella asiaa sillä, että he ovat jo kyllin vanhoja siihen, ja elämää varten heidän on opeteltava tiettyjä asioita. Heillä kun ei ole sitä äitiäkään, niin jonkun kai on opetettava nämä naiseuden alkeet!
Rahankäyttö tällä 16v. ikäisellä on ihan hulvatonta. Joka vko pitää ostaa uusia kuteita H&M:ltä, housuja, paitoja, pikku-pikku toppeja....rahaa palais vaikka kuinka. Iskä antaa heille kk-rahat, ja tällä 16.v "hattaralla" 40 euron kk-raha ei kestä kuin sen ainoan yhden pvän....
Oon yrittänyt puhua järkee, että mitä sä sellaisella määrällä vaatteita,koruja ja kasseja teet, kun et kuitenkaan ehdi niitä käyttää. Mutta vastaus on aina sama, että niin ne kaveritkin saa ostaa...joopa-joo...ja minä taas olen se niuho, ja joka asiasta sanova!
Samoin hän vaan ilmoittaa, että hän lähtee kaverinsa luokse yöksi tia matkalle jonnekkin, eikä ollenkaan kysy, että voisko mennä...oisko jotain yhteistä esim. tälle vkonlopulle. Jos sitten kielletään, niin sitten on kauhee riita päällä....olenkin sanonut, että sun pitää maksaa ruokarahaa sinne kaverin perheeseen, kun silellä vkonloput asut ja majailet...
Mut jotenkin oon kauheen väsynyt tähän arjen pyöritykseen, kun kuitenkin mun vastuulla on periaatteessa nämä meidän pienemmät mukulat (siis hoidan vaatteiden hankinnat+ruoat+tietty hoidan kodin nyt, kun olen kotona). Siinä palaa vähimmästäkin pinna, kun saa näiden isompien neitien jälkiä aina korjata. Tietty läpi sormien pitäis osata katsoa, mutta aina ei jaksa....
Toisaalta tiedän, että tämä 16v. ottaa jo irtiottoa kotoa, mutta kuitenkin mun mielestä periaate on se, että kun kotona vielä asuu, niin säännöt pitää olla yhteiset.
Tukea en juurikaan kummaltakaan isovanhempi pariskunnalta saa...molemmat on edelleen elossa, mutta eivät halua mitenkään puuttua meidän arkipäivän ongelmiin. Heidän mielestä tytöissä ei ole mitään vikaa, se on kuulemma jossain toisessa....eli minussa. Osaahan neidit kylässä käyttäytyä, kun ovat mummolassa päiväsiltään käymässä. Mutta kotonahan ne tunteet ja nää arkiongelmat käydään läpi.
Yritän tietty ajatella sitä, ettei ne montaa vuotaa asu enää kotona, koska opiskelemaan lähtevät jossain vaiheessa. Toivon kuitenkin, ettei ilmapiiri myrkyttyisi niin, ettei he kotiin haluais tulla enää, sitten kun muuttavat pois. Onhan iskä kuitenkin heidän ainoa elossa oleva biologinen vanhempi.
Siis antakaa ohjeita mulle arkeen, ja tähän kestämiseen. Onko muita tällaisessa elämäntilanteessa painiskelevia, siis ei ihan tyypillisessä uusioperheessä? Rakastan miestäni kuitenkin tosi paljon, ja sen vuoksi yritän kestää myös nämä hänenkin lapsukaiset, niin kuin olen tehnyt jo kahdeksan vuotta.
Mut neuvoja kaipailisin.
nimimerkillä; olenko mä tosiaankin liian tiukkis?
Me ollaan uusioperhe, ja jo isosellainen. Perheemme ei ole ihan tyypillinen sellainen, koska mieheni on leski. Olemme olleet yhdessä 8 vuotta. Tytöt 16v. ja 12v. ovat mieheni ekaliitosta, ja kakkoskaarti 4,5v ja 3,5kk on meidän yhteisiä lapsia. Olen ollut siis jo kauan aikaa tyttöjen (murkku+alkava murkku) elämässä mukana.
Ongelma lähinnä meillä on se, että minä yritän pitää meidän perheessä säännöistä, ja velvollisuuksista kiinni, näin olen alusta pitäen yrittänytkin.
Iskä on luonteeltaan jotenkin niin lepsu/saamaton, ettei se saa kuin "tosi" tilanteessa ärähdettyä niin, että neidit tottelee. Hän sanookin, että mun poissa ollessa tytöt ei häntä tottele, mutta kun minä käsken, niin he tekevät mukisematta....
Ongelma lähinnä on ollut nyt se, että tämä 16v. ikäinen elää sitä "pahinta" vaihettaan, ja minä tietysti näillä ohjeilla, säännöillä ja velvollisuuksilla olen hänen mielestään se p....ka niuhottaja ja kälättäjä. N
Vaadin sen, että omat huoneet täytyy siivota molempien, ja osallistua pieniin kotiaskariin+ koiran ulkoilutus on neitien homma, koska koira on heille aikoinaan otettu.
Yritän perustella asiaa sillä, että he ovat jo kyllin vanhoja siihen, ja elämää varten heidän on opeteltava tiettyjä asioita. Heillä kun ei ole sitä äitiäkään, niin jonkun kai on opetettava nämä naiseuden alkeet!
Rahankäyttö tällä 16v. ikäisellä on ihan hulvatonta. Joka vko pitää ostaa uusia kuteita H&M:ltä, housuja, paitoja, pikku-pikku toppeja....rahaa palais vaikka kuinka. Iskä antaa heille kk-rahat, ja tällä 16.v "hattaralla" 40 euron kk-raha ei kestä kuin sen ainoan yhden pvän....
Oon yrittänyt puhua järkee, että mitä sä sellaisella määrällä vaatteita,koruja ja kasseja teet, kun et kuitenkaan ehdi niitä käyttää. Mutta vastaus on aina sama, että niin ne kaveritkin saa ostaa...joopa-joo...ja minä taas olen se niuho, ja joka asiasta sanova!
Samoin hän vaan ilmoittaa, että hän lähtee kaverinsa luokse yöksi tia matkalle jonnekkin, eikä ollenkaan kysy, että voisko mennä...oisko jotain yhteistä esim. tälle vkonlopulle. Jos sitten kielletään, niin sitten on kauhee riita päällä....olenkin sanonut, että sun pitää maksaa ruokarahaa sinne kaverin perheeseen, kun silellä vkonloput asut ja majailet...
Mut jotenkin oon kauheen väsynyt tähän arjen pyöritykseen, kun kuitenkin mun vastuulla on periaatteessa nämä meidän pienemmät mukulat (siis hoidan vaatteiden hankinnat+ruoat+tietty hoidan kodin nyt, kun olen kotona). Siinä palaa vähimmästäkin pinna, kun saa näiden isompien neitien jälkiä aina korjata. Tietty läpi sormien pitäis osata katsoa, mutta aina ei jaksa....
Toisaalta tiedän, että tämä 16v. ottaa jo irtiottoa kotoa, mutta kuitenkin mun mielestä periaate on se, että kun kotona vielä asuu, niin säännöt pitää olla yhteiset.
Tukea en juurikaan kummaltakaan isovanhempi pariskunnalta saa...molemmat on edelleen elossa, mutta eivät halua mitenkään puuttua meidän arkipäivän ongelmiin. Heidän mielestä tytöissä ei ole mitään vikaa, se on kuulemma jossain toisessa....eli minussa. Osaahan neidit kylässä käyttäytyä, kun ovat mummolassa päiväsiltään käymässä. Mutta kotonahan ne tunteet ja nää arkiongelmat käydään läpi.
Yritän tietty ajatella sitä, ettei ne montaa vuotaa asu enää kotona, koska opiskelemaan lähtevät jossain vaiheessa. Toivon kuitenkin, ettei ilmapiiri myrkyttyisi niin, ettei he kotiin haluais tulla enää, sitten kun muuttavat pois. Onhan iskä kuitenkin heidän ainoa elossa oleva biologinen vanhempi.
Siis antakaa ohjeita mulle arkeen, ja tähän kestämiseen. Onko muita tällaisessa elämäntilanteessa painiskelevia, siis ei ihan tyypillisessä uusioperheessä? Rakastan miestäni kuitenkin tosi paljon, ja sen vuoksi yritän kestää myös nämä hänenkin lapsukaiset, niin kuin olen tehnyt jo kahdeksan vuotta.
Mut neuvoja kaipailisin.
nimimerkillä; olenko mä tosiaankin liian tiukkis?
Eipä voi muuta sanoa kuin että koita jaksaa, kyllä se joskus menee ohi. 
