Toggle sidebar

Miten muistat 90-luvun lama-ajan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Minä -82, avokki -80
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Minä -82, avokki -80

Vieras
Juteltiin miehen kanssa lama-ajasta, joka osui ala-asteidemme aikoihin. Hassua kuinka eri tavalla se on jäänyt mieleen. Me asuimme pienellä paikkakunnalla ja koulu oli ihan peeaa. Lama näkyi lasten vaatteissa, leluissa ja tavaroissa, harrastuksissa, kotona myös ruoan laadussa jne. Avopuolisoni tuskin muistaa koko lamaa. Hän asui betonilähiössä, kävi koulua kaupungissa. He saivat lamasta huolimatta uusia koulukirjoja, oli harrastuksia, hän sai lahjoja. He eivät olleet varakkaita, ihan keskituloisia jos vähän allekin. Outoa jos lama vaikutti maaseudulla niin voimakkaasti ja kaupungissa ei. Miten itse muistat kyseisen aikakauden? Jouduitko kulkemaan pyörällä töihin, syömään nötköttiä, lioettamaan harrastuksen?
 
no olin jo aikuinen, eli kirjoitin ylioppilaaksi 1991, silloin lama ei ollut vielä alkanut.
Olin vuoden töissä tehtaassa, sitten jatkoin opintojani. Sain ammattikoulun jälkeen 1994 töitä - olen edelleen samassa firmassa mutta olen edennyt urallani.
OPiskellessa sain opintorahaa+asumistukea 1000 MARKKAA/kk (se on noin 200e ) ja vuokra oli 750 mk. Että opin elämään n. 50 eurolla kuukaudessa. Mutta sei se laman syytä ollut, opintotuki on aina ollut pieni.
Mutta sinkkuna - mikäs siinä! Kunhan itse sai jotain suuhunsa ja kun olin nuori ja nätti, niin aina joku höveli ukko tarjosi oluen.

Sitten taas kun oli töitä ja aloin seurustella, niin eipä ollut hätäpäivää. En varmaan ollut kovin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, omissakin oli täysi tekeminen.
 
Isä joutui työttömäksi. Uusia vaatteita ei juurikaan saanut, kirppareilla kierreltiin, ruokaa ei saanut jättää syömättä, rahaa ei yksinkertaisesti ollut. Harrastuksia ei ollut, synttäreitä ja joulua kuitenkin pystyttiin viettämään. Ei meille lapsille kerrottu lamasta, melko huolettomasti sai silti elää. Koulussa olin ala-asteella tuolloin. Luokassa oli yli 30 oppilasta. Koulukirjat oli vanhoja ja kuluneita. Niistä piti pitää silti hyvää huolta. Uusia kirjoja tuli vain täysin hajonneiden tilalle ja uuden kirjan saaminen oli jotenkin erityisen hienoa. Vihkoja piti käyttää säästeliäästi. Koulun tarjoamat aamupalat loppuivat. Kaikki saivat uudet teroittimet, ja se jäi mieleen. Se on yhä tallessakin.
 
Olen syntynyt v. 79 ja siis yläasteella olin lama-ajan. Eipä näkynyt mitenkään missään lama. Ei perheessä eikä lähipiirissä ollut työttömyyttä, lama ei näkynyt koulussa eikä muutenkaan. Uutisissa siitä puhuttiin. Pikkukaupungissa pohjoisessa asuttiin.
 
Omassa perheessä en oikeastaan huomannut. Vanhemmilla säilyi työt eivätkä he koskaan olleet mitään kerskakuluttajis olleet, oli vältetty osamaksuja ja turhia lainoja jne. Elämä jatkui samaa rataa ihan kuin monissa sukulais- ja tuttavapergeissä. Sen mitä lapselle/nuorelle noista puhuttiin.

Koulussa sitten törmäsi siihen faktaan että joidenkin perheisiin lama iski kovemmin. Joutuivat jopa myymään talojaan tai muuten elelemään tosi tiukasti. Sellainen vähän outo huomio tuossa heräsi että jotenkin mun mielestä tossa tultiin "järkiin" kulutuksen kanssa. Ne aiemmat vuodet oli aika hurjia kun kavereilla oli kaikkea mahdollista, ihmeellistä kilpavarustelua vaikka sitten osamaksuilla, luotolla ja lainoilla. Meidän perheen elämä oli monen mielestä tosi harmaata kun koti ei ollut viimeisenpäälle sisustettu, autot ei olleet uusia ja hienoja, ei ollut juuri merkkivaatteita, tosi kalliita harrastuksia eikä tehty kalliita kaukomatkoja. Mua kiusattiinkin välillä siitä että me oltiin niin köyhiä eikä meillä ollut mitään hienouksia. Se kiusaaminen sattui vaikka muuten olin suht tyytyväinen elämääni, mun mielestä meillä oli kaikki tarvittava.

Sitten yhtäkkiä toiset perheet oli aika pulassa ja meillä taas kaikki ok. Se oli outo tunne.

Koulussa säästöt kyllä näkyivät. Siihen asti oli saatu kaikki kirjat ja tarvikkeet uusina. Tehty paljon retkiä teatteriin yms, uimakouluja ja vaikka mitä. Sitten piti alkaa kierrättää kaikkea ja huvittelupuoli supistui selvästi. Toisaalta kierrätyshenkises perheestä olevana toikin tuntui musta lähinnä hyvältä, olin jo aika pienenä koululaisena ihmetellyt mikä järki on siinä että ne käytetyt kirjat menee hukkaan vaikka tulevat oppilaat käyttää niitä samoja.
 
Meidän elämään se lama ei juuri vaikuttanut. Jäin ekalle äitiyslomalle -91 ja olin lyhyitä työpätkiä lukuunottamatta lasten kanssa kotona syksyyn -98. Mulla oli vakituinen työpaikka joka pysyi pystyssä laman ajan. Ehkä tuon -95 syntyneen aikana äitiyspäivärahoja oli leikattu, mutta en nyt sitäkään varmasti muista
 
Itse olin jo nuori aikuinen laman alkaessa. Asuin vielä vanhempieni kanssa ja mietin, mitä tekisin tulevaisuudessa. Kotimme oli pienellä paikkakunnalla ja sen suurin työllistäjä oli tehdas, joka lomautti koko henkilöstönsä laman alkumetreillä. Vanhempani olivat molemmat siellä töissä. Kaupungin työttömyysprosentti oli todella hurja. Yksi säästömarket -tyylinen kauppa avattiin ja sinne töihin haki monta sataa ihmistä. Neljä ihmistä palkattiin ja minä olin niiden joukossa. Vuoden siellä työskenneltyäni lähdin muualle opiskelemaan enkä tehnyt kahden ekan opiskeluvuoden aikana mitään töitä opintojen lisäksi, koska töitä oli mahdotonta löytää. Pienellä budjetilla elin, mutta niin elivät kaikki muutkin. Vuonna 1995 löysin työtä opiskelujen ohessa enkä sen jälkeen ollut työtön kuin viikon valmistumisen jälkeen.
 
Minäkin kerkesin opiskella ja töihin juuri täpärästi ennen lamaa, samoin mies. Meille lamasta ei ollut oikein mitään seurauksia, paitsi että hyödyttiin toisen ahdingosta ostaessamme talon. Ei niinkään hinnan puolesta, mutta saimme ostettua mahtavan talon, jonka sen rakentanut joutui myymään pois työttömyyden takia. Omat lapset menivät kouluun vasta laman taituttua, mutta kyllähän kaikenlaiset säästöt ja supistukset sittemmin ovat elämässä näkyneet, lähinnä siten, että omin kustannuksin on palveluja hankittu, joita aikaisemmin yhteiskunta tarjosi. Eikä siinä ole mitään vikaa suinkaan, koska meillä on hyvät tulot, se on meille ihan oikeinkin.
 
Ai niin, omassa työssäni sosiaalialalla 90-luvun laman säästöt ovat kyllä näkyneet ihmisten huonona vointina. Itseasiassa voi sanoa, että näkyy vieläkin, sillä nyt noi 90-luvun lama-ajan palveluja vaille jääneet lapset alkavat itse saamaan lapsia.
 
Muistan korkeat korot, noin 18%, muistan korkean työttömyyden, noin 25%, muistan halvat asunnot, joita harva kuitenkaan osti, muistan toivottomuuden ajan, moni veti itsensä kaulakiikkuun...
 
Olin silloin ekaluokalla. Isä jäi työttömäksi ja muistan joskus isä itki ja äidin kanssa oli mullakin riitoja, kun en halunnut pukeutua joihinkin vaatteisiin. En tiedä, miten paljon se lamaan liittyi kylläkään, mutta sen kyllä muistan, että oli paha juttu se isän työttömyys. Sai sitten myöhemmin töitä taas samasta paikasta.

Meillä oli kyllä aina vähän tiukkaa, eli aina säästettiin, esim. vaatteita ja leluja ei saanut ihan tuosta vaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Bitch:
Meidän elämään se lama ei juuri vaikuttanut. Jäin ekalle äitiyslomalle -91 ja olin lyhyitä työpätkiä lukuunottamatta lasten kanssa kotona syksyyn -98. Mulla oli vakituinen työpaikka joka pysyi pystyssä laman ajan. Ehkä tuon -95 syntyneen aikana äitiyspäivärahoja oli leikattu, mutta en nyt sitäkään varmasti muista
Click to expand...

Kyllä, Lipponen leikkasi kaikkia, äitiyspäivärahaa, KHT, LL.Oli shokki kun menin automaatille -95 ja LL oli 50mk pienempi!
 
Mutta mä en muista lamasta juuri mitään muuta kuin sen miten ihmiset yrittivät saada omaisuuttaan myytyä, Muistan silloin lukeneeni Hesarista myynti ilmoja ja miettineeni ettei nää hinnat ole todellisia..
 
olin parikymppinen ja töissä kunnes loparit. Ei ollut töitä ja siitä seurasi parin vuoden työttömyys kunnes pääsin opiskelemaan. Muuten ei vaikuttanut mun elämään.
 
Ei vaikuttanut mitenkään. Kirjoitin ylioppilaaksi -91, sitten menin opiskelemaan ammattia. Valmistuin ja pääsin töihin, samassa paikassa olen edelleen. Eikä ole nytkään pelkoa jäädä työttömäksi, päinvastoin meillä on työvoimapula.

Ei vaikuttanut vanhempiinikaan paljon, tietysti asuntolainan kanssa oli hetki tiukkaa. Silti saivat säästettyä ja hankittua kesämökin.

Enkä ole nytkään huomannut vielä mitään taantumaa tai lamaa.
 
mieleen S Mersun myynti ilmoitus ja hinta karvan alle miljoonan markan autosta pyydettiin 200 000mk ja mainittiin vielä että kannattaa tarjota, vuotta aiemmin tästä oli siis maksettu +900 000mk
 
Kesätöitä oli lähes mahdotonta saada. Isä, kiltti mies, oli suomalaisen suurehkon yrityksen hallinnossa ja joutui irtisanomaan - muistan miten surullinen oli. Äiti oli pankissa töissä ja siellähän se koko kauheus oli naaman edessä. Kauppoja, pankkeja, ravintoloita hävisi ja tyhjiin liiketiloihin tuli kirpputoreja ja tissibaareja (onneksi tuo jälkimmäinen villitys ei kestänyt kauaa). Muistan ajatelleeni että ikinä en ota isoa velkaa. Osa ikäluokastani putosi kärryiltä, ei ollut töitä ja jotenkin passivoituivat, eikä se elämä siitä toennut oikeastaan sitten ikinä.
 
Kyllä se näkyi. Ei vanhemmat siitä suoraan puhuneet mutta sen vaistosi että rahahuolia on ja äiti painoi 2-3 työtä elättääkseen 5henkeä. Isä oli sairaseläkkeellä jo. Hyvin tarkkaan meilläkin rahaa laskettiin jne. Näkyi se kaupunkikoulussakin.
 
Me tienattiin hurjasti laman aikana. Otimme lainan, siirsimme sen ennen devalvaatiota ulkomaille ja takaisin saimme suuremman summan. Sillä sitten aloitimme perheen perustamisen. Rakensimme uuden omakotitalon ja teimme kaksi lasta. Korot olivat suuret, mutta saatiin silti maksettua vaikka mies vain oli töissä ja minä kotona. Eli suurta köyhyyttä emme kokeneet...tuntuu että nykyään on rahasta tiukempaa vaikka molemmat ollaan töissä. Lapset kuluttaa enemmän...
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa