Miten miellät käsitteen primitiivinen reaktio? Onko se mielestäsi enää hyväksyttävää nykyään?

[Kastanja]

Jos ei, niin miksi ei? Jos se on oikeutettua, niin miksi ja missä tilanteessa?

 

[juuh]

Jos esimerkiksi naapuri löisi lapiolla otsaani kun otan omenan sen puusta, voisin primitiivireaktiona tempaista sitä turpaan ennen kuin ehtisen harkitsemaan teon oikeutusta. Primitiivireaktio on jossain määrin siis oikeutettua itsepuolustuksessa.

 

[Kastanja]

Olen samaa mieltä nimimerkin "juuh" kanssa. Mutta entä primitiivireaktio tilanteessa, jossa sinulle rakasta kiusataan kohtuuttomasti? Tai esim.vaikka sisaresi tai ystäväsi tappaisi vauvansa, sussa kuohahtaisi primitiivinen viha toisen tekoa kohtaan ja hyökkäisit kostamaan?

 

["vieras"]

No sillä ei ole merkitystä kuinka ymmärrettävää tuollainen on, vaan ihan normaalilain puitteissa joutuu vastaamaan.

 

[Kastanja]

Eihän sillä ole merkitystä enää nyky-yhteiskunnassa, ja laki on ihmisten oikeuksien palvelija. Mutta missä määrin ja millä tasolla, siitä voi olla montaa mieltä. Itse esim. myönnän että kiehahdan suhteellisen helposti tapauksissa, joissa omaa henkeäni uhataan tai jos puolustuskyvyttömälle ihmiselle/lapselle/vauvalle aiheutetaan vakavaa pysyvää haittaa, vammaa tai kuolema.

Toisaalta luojan kiitos primitiivinen vihani näissä tapauksissa ei pääse kohdistumaan kohteisiinsa, joko siksi että en tunne tapauksia henkilökohtaisesti tai siksi, että nykyinen lainsäädäntö vaatii tietynlaista käyttäytymistä jossa primitiivisiä puolustautumis/kostomekanismeja ei hyvällä katsota.

 

[Ultramariini]

Oiketuksesta en osaa sanoa, pidän primiitivireaktioita monissa tilanteissa ymmärrettävinä, hyväskyttävyys onkin sitten toinen asia.
Omat primiitivireaktioni ovat aika herkässä, jos koen lapsiani uhattavan/ alistettavan.
Tosin minun primitiivireaktioni eivät ole ehkä niinkään väkivaltaisia tekoina, mutta suullani ei ole oikein pätevää primitiivireaktionvartijaa, sillä sieltä loikkaa kyllä sammakoita ja myrkkynuolia melko nopeaan.:ashamed:

 

[Kastanja]

Mitä eroa on ymmärrettävällä reaktiolla, ja hyväksyttävällä reaktiolla? Jos asia on ymmärrettävä, eikö se oikeuta hyväksyttävyyttä? Jos ymmärrettävissä oleva asia/reaktio on eri, kuin hyväsyttävissä oleva, niin eikö silloin asian hyväksyttävyyden määrittele ihan eri taho, kuin se joka määrittelee ymmärryttävyyden? Ja miksi näin on....No, voi paska. Voiko esimerkkinä olla: siksi että jos mies tappaa vaimonsa kun tämä on nussinut miehen parasta kaveria. Miehen kaverien mielestä, ja kunniakkaan suvun mielestä teko oli ymmärrettävä, mutta lain silmissä ei mitenkään hyväksyttävä.

Ok. Siis primitiivireaktio ei sovi nyky-yhteiskuntaan, ymmärrän. Tässä tulee väistämättä esiin myös anteeksiannon merkitys eri puolilla maailmaa ja eri kulttuureissa. Anteeksiannon merkitys pohjaa paljon ihmisen perimään ja kasvatukseen. Mutta missä laki omaa anteeksiantoa, onko kaikki viime kädessä kiinni tuomarista vai lautamiehistä...kas siinäpä pulma...

 

["eee"]

Mun mielestä kostaminen ei ole primitiivireaktio. Se on liian harkittua toimintaa. Primitiivireaktio on se ensireaktio, reagointi johonkin ärsykkeeseen.

 

["eee"]

Tarkennukseksi:

Sivistyssanakirja:
primitiivireaktio

(psykologia) pelko-, väsymys- tms. tiloissa esiintyvä äkillinen tunnepurkaus.

 

["oooo"]

Mulle tulee primitiivireaktiosta mieleen esim. esiintymispelko ja sen fyysiset oireet. Nehän tulee siksi, että ihminen valmistautuu pakenemaan uhkaavaa tilannetta ja keho käy siksi ylikierroksilla. Ja eihän tuo hyväksyttyä ole nykyelämässä, jännittäminen pitää kätkeä.

 

[Kastanja]

Niinpä "eee". Mutta jos laki alkaa erotella kostamista primitiivireaktiosta, niin eikös silloin molempi ole pahempi koska rangaistusta määrättäessä kostamisella ei siten saisi olla mitään tekemistä primitiivireaktion kanssa? Vai katsotaanko lain mukaan primitiivireaktio VAIN itsepuolustuksen hätävarjeluksi? Ja näin ollen primitiivireaktio tulee lain puitteissa erittäin tiukasti määritellyksi. Mutta siksipä meillä on kai laki. Jotta kaikenmaailman hullut ja narsistit eivät pääsisi kukoistamaan. On mielentilatutkimukset yms. Siitä huolimatta Breivikin kaltaisten ei mielestäni luuluisi päästä teoistaan ilman rangaistusta....

P.s. Tosin Breivikillä ei ollut tappamisensa taustalla mikään primitiivireaktio (ellei ihmeellinen psykologia onnistu toisin osoittamaan) vaan mielen sairaus, joka aiheutti kohtuuttoman kärsimyksen suurelle ihmisjoukolle. Voiko siitä silloin olla hyväksyttävästi vaatimatta rangaistusta, vaikka tekijä ei olisi ollut tekohetkellä täysin järjissään? Joka tapauksessa hänellä oli oma todellisuutensa, jossa hän eli. Todellisuus vailla syyllisyydentuntoa. Pitäisikö sellaista ihmistä hyysätä sairaana, sulkea pakkohoitoon niin sanotusti. Tämä lähinnä omaa pohdintaani eikä liity aloitukseeni juurikaan, pahoittelen

 

["eee"]

Mun mielestä hätävarjelun vois määritellä primitiivireaktioksi. Kostoa taas ei.
Tarkoititko siis, että sun mielestä primitiivireaktio voisi ilmetä jotenkin muutenkin kuin hätävarjeluna? Millä lailla?

 

["vieras"]

mä ainakin hyväksyn sen jos esim. sanotaan nyt vaikka pentillä on lapsi ja pentti saa tietää että joku on käyttänyt pentin lasta hyväksi niin pentti menee ja tappaa sen pedofiilin.

 

[Kastanja]

[QUOTE="eee";25235954]Mun mielestä hätävarjelun vois määritellä primitiivireaktioksi. Kostoa taas ei.
Tarkoititko siis, että sun mielestä primitiivireaktio voisi ilmetä jotenkin muutenkin kuin hätävarjeluna? Millä lailla?[/QUOTE]

Jos kosto on suunniteltu, se ei ole hätävarjelua. Mielestäni kosto voi olla myös primitiivinen reaktio tilanteessa, jossa eläisit vaikka tiivistä yhteisöelämää. Näkisit, että vierusnaapurisi mies tulee panemaan sun naistasi kun hän on kaikessa rauhassa lehmän lypsyllä. Näet tilanteen, tartut lähimpään kiven murikkaan ja heität sillä miestä ennen kuin ehdit ajatella asiaa pitemmälle. Tai menet miehen luokse ja heität miehen maahan niin että pää kolahtaa lattiaan ja tulee aivovamma. Tuossakin on kyse mielestäni primitiivireaktiosta, tosin ihmisen täytyy olla suhteellisen herkistyneessä mielentilassa sillä hetkellä tuollaiseen tekoon ryhtyessään. Näin ollen mielestäni primitiivireaktio VOI tapahtua myös muulloin kun itsepuolustuksen hetkenä.

 

[FreezeCat]

Mun mielestä primitiivinen reaktio on juurikin sitä ennalta- arvaamatonta ja suunnittelematonta käytöstä, johon vasta havahtuu sen oman käytöksensä jälkeen. Olipa sitten kyseessä suusta päässyt kamala sammakko tahi sitten ihan fyysinen teko.

Kostoksi sitä on minun mielestä kuitenkin vaikea laitta, sillä se ei täytä sen kriteeriä. Itsepuolustuksena toki menee, ja tuossa omassa esimerkissäsi missä miehen naista on miehen kaveri käynyt paneskelemassa näkisin sen juuri itsesuojelullisena reaktiona - "etpähän pässi tule toista kertaa naistani panemaan, kele!"

Hyväksyttäviä tekoja? Njää..eivät ole, rangaistus siitä tulee tavalla tai toisella. Jollain tapaa ymmärrettäviä? Toki, mutta niihin ei voi tukeutua puolustuksellisesti, koska teot kuitenkin ovat ristiriidassa yleisten säädösten, lainalaisuuksien ja moraalikäsitysten kanssa. Paska juttu.

 

[Kastanja]

Ymmärrettäviin tekoihin ei siis voi tukeutua puolustuksellisesti. Jopa pienimmässä määrin se on melkoisen paska juttu, kuten FreezeCat totesi. Esim. jos minulla olisi nälkä, eikä yhtään rahaa, ja haluaisin varastaa syötävää - se ei olisi puolustuksellinen teko. Samoin jos minulla olisi lapsia jotka näkisivät nälkää, ja varastaisin ruokaa heille - se ei olisi puolustuksellinen teko. Näin siis ainakin suomessa, ja pohjoismaissa. Muiden maiden lainsäädännöstä en tiedä. Epäilen primitiivisen ruuan hankkimisen/varastelun olevankin siellä jossain määrin jopa lainsäädännön ulkopuolella.

Merkillinen maailma:|

 

[FreezeCat]

Niin...ja mikä onkaan primitiivisen teon ja inhimillisyyden suhde? Toisaalta ennalta- arvaamattoman alkukantaisessa teossa on myös se inhimillisyyden häivähdys mukana - jossakin voi olla jopa mitä suuremmassa määrin - mutta sillä inhimillisyys- kortilla ei ainakaan pelaamaan pääse...eikös aina joudu maksajaksi, kun erehtyy inhimillisesti?

 

["pop"]

Primittivine reaktio lienee se fight reaktio, fight ja flight vaihtoehdoista. Ihmisessähän on vielä nykyäänkin jäänne tästä jutusta tuolla aivoissa. Eli äkkitilanteessa, päätös voi ohittaa tietoisen prosessin, ja ihminen vaan toimii miten toimii. Pystyy kyllä pysäyttämään itsensä, mutta ei ei ihan sillä sekunnilla.

Tämä ei päde mihinkään monimutkaseen juttuun, vaan on reaktio, ei koskaan suunniteltu juttu. Minusta sellasta, mille ei itse voi mitään, ei voi sanoa pahaksi tai hyväksi.

jos taas lähdetään väkivallalla ratkaisemaan asioita tietoisesti, niin se on harvinaisen paheksuttavaa touhua se. Siis jos päätetään että menen ja laitan sen puolenkilon palasiksi kun se varasti minun tikkarin, niin ei, linnaan kuuluu.

Tosin voi näitäkin tekoja ymmärtää, vaikka niin etteivät ole koskaan saaneet oikeaa mahdollisuutta harjoitella ja oppia tunteiden hallintaa, mutta en sitä silti hyväksy.

 

["pop"]

[QUOTE="vieras";25235348]No sillä ei ole merkitystä kuinka ymmärrettävää tuollainen on, vaan ihan normaalilain puitteissa joutuu vastaamaan.[/QUOTE]

Riippuu miten ajattelee. Moraali ja laki eivät missään nimessä ole sama asia, toivottavasti olet sen verran käsittänyt. Lain kannalta aivan sama, ihmisyyden kannalta ei ollenkaan sama.

 

["pop"]

Mitä eroa on ymmärrettävällä reaktiolla, ja hyväksyttävällä reaktiolla? Jos asia on ymmärrettävä, eikö se oikeuta hyväksyttävyyttä? Jos ymmärrettävissä oleva asia/reaktio on eri, kuin hyväsyttävissä oleva, niin eikö silloin asian hyväksyttävyyden määrittele ihan eri taho, kuin se joka määrittelee ymmärryttävyyden? Ja miksi näin on....No, voi paska. Voiko esimerkkinä olla: siksi että jos mies tappaa vaimonsa kun tämä on nussinut miehen parasta kaveria. Miehen kaverien mielestä, ja kunniakkaan suvun mielestä teko oli ymmärrettävä, mutta lain silmissä ei mitenkään hyväksyttävä.

Ok. Siis primitiivireaktio ei sovi nyky-yhteiskuntaan, ymmärrän. Tässä tulee väistämättä esiin myös anteeksiannon merkitys eri puolilla maailmaa ja eri kulttuureissa. Anteeksiannon merkitys pohjaa paljon ihmisen perimään ja kasvatukseen. Mutta missä laki omaa anteeksiantoa, onko kaikki viime kädessä kiinni tuomarista vai lautamiehistä...kas siinäpä pulma...

Lain "anteeksianto" nojaa teon kohtuullisuuteen tai kohtuuttomuuteen, olosuhteisiin ja lakiin sisäänrakennetuihin järjestelmiin(taposta saat aina kovemman tuomion kuin näpistyksestä).

Laki EI ole yhtä kuin moraali. Laki on systeemi joka heijastelee kansan moraalikäsitystä, mutta ei se määrittele mikä on oikein ja mikä on väärin tässä maailmassa. Vaikka toimii täysin lain puitteissa, voi silti toimia moraalittomasti eli tavalla, jota on mahdotonta hyväksyä oikeaksi.

Ja mitä ymmärtämiseen ja hyväksymiseen tulee, ne ovat ihmisten, ei lakijärjestelmän piirteitä. Ihminen voi hyväksyä tai ymmärtää, laki on kasa kirjaimiia paperilla, joka tälläisiä inhimillisiä asioita kykene tekemään sen enempää kuin hyppäämäään tasajalkaa.

 

[onkoonko]

käsittääkseni tuomioissa on toisinaan huomioitu noita "inhimillisiä tekijöitä". Lieventävinä asianhaaroina. Pakkotilanne ym.

 

[onkoonko]

että itse miellän primitiivireaktion vain sellaiseksi toiminnaksi, joka on sillä hetkellä eloonjäämisen tai jälkeläisten puolustamisen kannalta välttämätöntä. Eläin meissä kokee sen joskus eri tavoin, kuin nykyjärki haluaisi. Se on kuitenkin niin perustavanlaatuinen eloonjäämisvietti, että mielestäni sitä on tositilanteessa mahdotonta hallita.

 

[vier]

Itse esim. myönnän että kiehahdan suhteellisen helposti tapauksissa, joissa omaa henkeäni uhataan tai jos puolustuskyvyttömälle ihmiselle/lapselle/vauvalle aiheutetaan vakavaa pysyvää haittaa, vammaa tai kuolema.

Toisaalta luojan kiitos primitiivinen vihani näissä tapauksissa ei pääse kohdistumaan kohteisiinsa, joko siksi että en tunne tapauksia henkilökohtaisesti tai siksi, että nykyinen lainsäädäntö vaatii tietynlaista käyttäytymistä jossa primitiivisiä puolustautumis/kostomekanismeja ei hyvällä katsota.

Mielestäni kiehahtaminen ja vihantunteet esim lukiessa tuota uutista keskosvauvan vammauttaneesta äidistä ei ole primitiivireaktio.

Minusta se voi tapahtua vain silloin kun on itse tilanteessa läsnä, kun vaikkapa joku kaasuttaa autolla huolimattomasti ja meinaat jäädä alle. Niin se adrenaliininpuuskaus, pelko/raivo mikä siinä ryöpsähtää hallitsemattomasti on primitiivireaktio.

Puolustautuminen voi olla primitiivireaktio, kosto ei. Primitiivireaktio ei ole suunniteltu, mikä taas käsittääkseni on yksi koston määritelmä.

 

[Kastanja]

Mielestäni kiehahtaminen ja vihantunteet esim lukiessa tuota uutista keskosvauvan vammauttaneesta äidistä ei ole primitiivireaktio.

Miten määrittelisit kiehahtamisen ja vihantunteet mainitsemassasi tilanteessa?

 

[juuh]

Olen samaa mieltä nimimerkin "juuh" kanssa. Mutta entä primitiivireaktio tilanteessa, jossa sinulle rakasta kiusataan kohtuuttomasti? Tai esim.vaikka sisaresi tai ystäväsi tappaisi vauvansa, sussa kuohahtaisi primitiivinen viha toisen tekoa kohtaan ja hyökkäisit kostamaan?

Kyllähän sitä usein kuohahtaa jos jotain läheistä kohdellaan huonosti. Joku voi tietysti lähteä kostaankin vihan puuskassa, mutta olisi toivottavaa, että puolustaminen tehtäisiin sanallisesti ja asiallisesti. Tiukka saa olla ja sanoa suorat sanat.